Hermeen ja Afroditen pyhäkkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hermeen ja Afroditen pyhäkkö
Hermeen ja Afroditen pyhäkön raunioita.
Hermeen ja Afroditen pyhäkön raunioita.
Sijainti Káto Sými, Viánnos, Iraklion, Kreeta, Kreikka
Koordinaatit 35°14′39″N, 25°08′43″E
Rakennustyyppi pyhäkkö
Perustettu n. 1900–1800 eaa.
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Hermeen ja Afroditen pyhäkkö, tutkimuksessa usein (Káto) Sýmin pyhäkkö (kreik. Ιερό στη (Κάτω) Σύμη, Ieró sti (Káto) Sými), oli minolaisaikainen ja antiikin aikainen pyhäkkö Kreetan saarella Kreikassa. Antiikin aikana siellä palvottiin Hermestä ja Afroditea. Pyhäkön arkeologinen kohde sijaitsee lähellä nykyistä Káto Sýmin kylää.[1][2]

Nykyiseen kylään viittaava nimitys (Káto) Sýmin pyhäkkö on käytössä erityisesti esihistoriallisen, minolaisen kauden kohteeseen viitattaessa, koska kohteen tuon aikaista nimeä ei tunneta. Nimitys Hermeen ja Afroditen pyhäkkö on käyttökelpoinen antiikin ajasta puhuttaessa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Káto Sýmin pyhäkkö oli kulttipaikkana poikkeuksellisen pitkään, aina keskiminolaiselta kaudelta (MM II–III) antiikin ajalle roomalaiselle kaudelle 200-luvulle jaa. saakka,[1][3] ja se on harvoja paikkoja Kreetalla ja muuallakin Kreikassa, jossa kulttipaikan voidaan osoittaa säilyneen toiminnassa keskeytyksessä pronssikaudelta pitkälle rautakaudelle.[4]

Näkymä kohti alttaria.

Ensimmäiset merkit toiminnasta paikalla ovat esipalatsikaudelta, tarkemmin kaudelta MM I noin ajalta 2100–2000 eaa.,[5] ja laajemmassa mittakaavassa vanhalta palatsikaudelta kaudelta MM II (n. 1900–1800 eaa.). Varhaisimmat rakennusjäänteet ovat kaudelta MM III (n. 1800–1700 eaa.). Pyhäkkö uusittiin uudella palatsikaudella (n. 1750–1450 eaa.) mahdollisesti maanjäristyksen jälkeen.[1] Pyhäkköä ei hylätty minolaisen kauden päätteessä, mahdollisesti koska se ei sijaintinsa vuoksi ollut kytköksissä mihinkään palatsikeskukseen. Sen sijaan pyhäkkö uusittiin protogeometrisella kaudella eli varhaisella rautakaudella muun muassa rakentamalla sen keskukseksi uusi alttari.[4]

Pronssisia pienoispatsaita pyhäköstä. Iraklionin arkeologinen museo.

Paikan jumaluudesta minolaisella kaudella ei ole tietoa, sillä sieltä puuttuvat minolaiselle uskonnolle tyypilliset naishahmot[6] (vaikka joskus paikan kultin sanotaankin olleen omistettu minolaiselle äitijumalattarelle).[2] Votiiviesinelöytöjen perusteella kultti vaikuttaisi olleen pikemminkin miespuolisen jumalan. Antiikin aikana pyhäkön kultti muuntui Hermeen ja Afroditen kultiksi. Varhaisimmat merkit Hermeen ja jonkin jumalattaren kultista paikalla ovat 900-luvulta eaa., joskin Hermeen nimen varhaisin todistusaineisto on piirtokirjoituksista 500-luvulta eaa. Tämän paikallinen epiteetti oli Kedrites. Varhaisimmat merkit siitä, että paikan jumalatar tulkittiin Afroditeksi, ovat hellenistiseltä kaudelta.[5] Antiikin aikana pyhäkkö sijaitsi Biannoksen poliksen lähellä, mutta ei ole tietoa siitä, oliko pyhäkkö varsinaisesti Biannoksen alaisuudessa. Votiivilahjojen ja piirtokirjoitusten perusteella pyhäkkö vaikuttaa olleen yleiskreetalainen.[7] Se vaikuttaa taantuneen vain paikalliseksi pyhäköksi 1. vuosisadalla jaa.[5]

Pyhäkön paikka säilyi kulttikäytössä tavallaan varhaisella kristilliselläkin kaudella, sillä 500- tai 600-luvulla paikalle rakennettiin kaksi kirkkoa.[5] Pyhäkkö löytyi sattumalta maansiirtotöissä vuonna 1972. Heti tämän jälkeen alkaneita arkeologisia kaivauksia on johtanut Angelikí Lempési (Angeliki Lebessi). Kaivaukset ovat jatkuneet 2000-luvun puolelle.[1][3]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäkkö sijaitsee Díkti-vuoren etelärinteessä noin 1 130 metrin korkeudessa merenpinnasta laskettuna, noin viisi kilometriä koilliseen Káto Sýmin kylästä ylärinteeseen päin. Arkeologisen kohteen läheltä virtaa lähde, joka on antanut paikalle sen nykyaikaisen nimen Krýa Vrýsi. Lähde oli tärkeä myös pyhäkölle ja on saattanut olla yksi tekijä sen sijainnin määrittymisessä.[3][5] Koska pyhäkkö ei sijainnut huipulla vaan rinteessä, se eroaa minolaiselle uskonnolle tyypillisistä vuorenhuippupyhäköistä.[1]

Savesta ja pronssista tehtyjä eläinfiguriineja. Iraklionin arkeologinen museo.
Hermes-figuriineja. Iraklionin arkeologinen museo.

Pyhäkkö oli suurikokoinen, ja siitä on kaivettu vain pieni osa: kooksi on arvioitu noin 9 350 neliömetriä, josta on kaivettu noin 1 250 neliömetriä.[8] Tämän sekä paikan pitkän historian vuoksi sen kehityksestä ei saada täydellistä kuvaa. Kaivauksissa on aiheuttanut ongelmia myös se, että jokaista vaihetta edustaa vain ohut arkeologinen kerros, johon sekoittuu usein muiden aikakausien rakentamisen jälkiä; maanviljelyn ja maansiirtotöiden aiheuttamat muutokset; sekä sadeveden ja vesivirtojen aiheuttamat muutokset.[3]

Uuden palatsikauden aikainen pyhäkkö oli ympäröity suorakulmaisella temenos-muurilla. Sen portille johti kulkuetie.[1] Myöhemmän ajan löytöihin lukeutuu pyhäkköalueen keskiössä ensimmäisellä vuosituhannella eaa. ollut alttari kooltaan noin 2,7 × 2,2 metriä, sekä siihen liittyvät lukuisten polttouhrien jäänteet.[3] Alttarin ympärillä on lukuisten rakennusten jäänteitä eri aikakausilta.[4][8] Osa rakennuksista oli avoimia ja osa katollisia. Paikalla on myös paljon merkkejä rinteen pengertämisestä.[5]

Esinelöytöjä on koko pyhäkön käyttöajalta. Pyhäkön alueelta on löydetty lukuisia minolaisia juomauhritabletteja, joissa osassa on lineaari-A-kirjoitusta, sekä erilaisia kulttiastioita. Löytöjen perusteella paikalla on harjoitettu kulttiin kytkeytyneitä yhteisöaterioita.[1] Löytöihin lukeutuu myös suuri määrä votiiviesinelöytöjä sekä pronssi- että rautakaudelta. Näihin kuuluu erityisesti ihmis- ja eläinhahmoisia pienoispatsaita eli figuriineja. Ihmishahmoista suurin osa on mieshahmoja, millä perusteella on arveltu, että pyhäkön kultti olisi ollut erityisesti miesten kultti.[1] Esinelöydöt ovat Iraklionin arkeologisessa museossa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Simi Minoan Crete. Viitattu 18.1.2021.
  2. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Syme”, Antiikin käsikirja, s. 550. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  3. ↑ a b c d e Lebessi, Angeliki: A Sanctuary of Hermes and Aphrodite in Crete. Expedition Magazine, 1976, 18. vsk, nro 3. Penn Museum. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.1.2021.
  4. ↑ a b c Papasavvas, George & Fourrier, Sabine: ”Votives from Cretan and Cypriot sanctuaries: regional versus island-wide influence”. Teoksessa Parallel lives: ancient island societies in Crete and Cyprus. Nicosie, Cyprus: HAL, 2006. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ a b c d e f Lebessi, Angeliki: The Erotic Goddess of the Syme Sanctuary, Crete. American Journal of Archaeology, Oct., 2009, 113. vsk, nro 4, s. 521–545. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Ιερό Ερμή και Αφροδίτης στη Σύμη Cretan Beaches. Viitattu 18.1.2021.
  7. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”951. Biannos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 1154. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
  8. ↑ a b Myers, Eleanor Emlen & Myers, J. Wilson & Cadogan, Gerald (toim.): The Aerial Atlas of Ancient Crete, s. 268. (A Centennial Book) University of California Press, 1992. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hermeen_ja_Afroditen_pyhäkkö&oldid=22779004”