Hermann Muthesius

Hermann Muthesius

Hermann Muthesius (20. huhtikuuta 1861 Grossneuhaus – 29. lokakuuta 1927 Berliini) oli saksalainen arkkitehti, arkkitehtuurin historian tutkija ja arkkitehtuuriteoreetikko.

Muthesiuksen isä oli rakennusurakoitsija ja muurari, joka kannusti poikaansa ryhtymään arkkitehdiksi. Valmistuttuaan Weimarin reaalilyseosta Hermann Muthesius opiskeli Berliinin Friedrich Wilhelm yliopistossa vuosina 1881–1883 taidehistoriaa ja filosofiaa. Vuoden asepalveluksen jälkeen hän jatkoi opintojaan Berliinin Charlottenburgin Technische Hochschulessa pääaineen arkkitehtuuri.

Valmistuttuaan Muthesius työskenteli ensin Paul Wallotin arkkitehtitoimistossa ja siirtyi sitten Ende & Böckmannin toimistoon. Muthesius työskenteli toimiston Tokion haarakonttorissa 1887–1891, ja suunnitteli uusgotiikkaa edustaneen saksalaisen kirkon. Japanissa ollessaan Muthesius perehtyi japanilaiseen taiteeseen ja suunnitteluun sekä keräsi huomattavan kokoelman japanilaisia taide-esineitä. Palattuaan Saksaan Muthesius siirtyi Preussin julkisten töiden ministeriön palvelukseen. Hän sai apurahan Italian opintomatkaa varten vuonna 1895 ja meni naimisiin laulajatar Anna Trippenbachin kanssa. Muthesius nimitettiin Saksan Lontoon suurlähetystön kulttuurin ja tekniikan attaseaksi vuonna 1896.

Muthesius toimi suurlähetystön attaseana vuosina 1896–1903 ja perehtyi huolellisesti Britannian kulttuurielämään. Muthesius ja hänen vaimonsa Anna Trippenbach ystävystyivät arkkitehti Charles Rennie Mackintoshin ja hänen vaimonsa, muotoilija Margaret Macdonald Mackintoshin kanssa. Muthesius kirjoitti myöhemmin Mackintoshien tuotannosta laajan artikkelin. Englannin vuosinaan Muthesius alkoi myös kirjoittaa tunnetuinta teostaan Das englische Haus.

Muthesius palasi Britanniasta Saksaan vuonna 1903 ja perusti oman arkkitehtitoimistonsa. Hän työskenteli samalla Preussin kauppaministeriölle. Muthesius julkaisi vuonna 1904 kolmiosaisen teoksensa Das englische Haus. Kirja on seikkaperäinen tutkielma Britannian 1800-luvun asuinrakennusten arkkitehtuurista. Teoksessa tarkastellaan muun muassa Mackintoshin, William Lethabyn, William Morrisin ja Philip Webbin vaikutusta arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Kirjassa brittiläistä asuintaloa tarkasteltiin Britannian yhteiskunnan tuotoksena ja julistettiin, että brittiläinen tyyli oli asuinrakentamisen tulevaisuus. Saksassa Muthesiuksen innostusta Englantia kohtaan pidettiin kuitenkin hälyttävänä, ja konservatiiviset Berliinin akateemiset kirjastot rajoittivat hänen kirjojensa saatavuutta vielä 1920-luvullakin.

Muthesius ei ollut puhdas form-follows-function -teoreetikko, sillä arkkitehti oli hänen mielestään ennen kaikkea taiteilija. Rationaalisesti ajattelevien arkkitehtien sijaan Muthesius arvosti enemmän oman aikakautensa suuria tyylitaitureita, erityisesti ystäväänsä Charles Rennie Mackintoshia. Britanniasta saadut vaikutteet näkyivät myös Muthesiuksen arkkitehtuurissa. Hän suunnitteli Berliiniin Seefeldin talon (1904), jossa oli vahvoja viitteitä englantilaisesta maalaistyylistä. Muthesius sai tämän jälkeen useita tilauksia kaupunki- ja esikaupunkitaloista.

Vuonna 1907 Muthesius julkaisi teoksen Landhaus und Garten, joka käsitteli englantilaista puutarhasuunnittelua. Samana vuonna Muthesius luennoi Berliinin Handelshochschulessa ja ylisti uusia rakennusmenetelmiä ja materiaaleja, kuten terästä ja teräsbetonia. Taide- ja käsityöläisliitto Fachverband für die wirtschaftlichen Interessen des Kunstgewerbes hyökkäsi Muthesiusta vastaan ja syytti häntä epälojaaliudesta saksalaisia tuotteita kohtaan. Tätä seurannut kiista johti siihen, että Muthesiusta kannattaneet vaikutusvaltaiset muotoilijat erosivat Fachverbandista ja perustivat Deutscher Werkbundin, jonka pyrkimyksenä oli luoda muotoilun laatustandardit massatuotetuille esineille. Muthesius oli jo alkanut etääntyä jugendin koristeellisesta ornamentiikasta, mutta Werkbundin kokouksessa vuonna 1914 arkkitehti Henry van de Velde ja useat muut johtavat hahmot hylkäsivät Muthesiuksen ajatukset teollisesta muotoilusta.

Ensimmäinen maailmansota tuhosi sekä Werkbundin että Muthesiuksen ihanteet tyylikkäiden maalaistalojen hienostuneesta mukavuudesta. Muthesius jatkoi kirjoittamista, ja laati muun muassa suosituimman kirjansa Wie baue ich mein Haus? (1917) ja Kann ich auch jetzt noch mein Haus bauen? 1920, jossa hän kannusti kodin standardeihin ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä synkässä taloustilanteessa. Muthesius kuoli vuonna 1927 liikenneonnettomuudessa käytyään sitä ennen rakennustyömaalla Berliinissä. Hänet on haudattu Berliinin Friedhof Nikolasseen hautausmaalle.