Herman Hortling

Herman Ivar Hortling (22. kesäkuuta 1912 Helsinki – 10. kesäkuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen sisätautien erikoislääkäri ja Helsingin yliopiston sisätautiopin dosentti.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1929 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1938, sai sisätautien erikoislääkärin pätevyyden 1946 ja väitteli tohtoriksi 1948. Hän sai endokrinologian erikoislääkärin oikeudet 1959. Hänet oli nimitetty Helsingin yliopiston sisätautiopin dosentiksi 1951

Hän teki varsinaisen elämäntyönsä Helsingin Diakonissalaitoksen 2. sisätautiosaston ylilääkärinä, johon tehtävään hänet kutsuttiin 1950. Hän hoiti tätä tehtävää eläkkeelle siirtymiseensä 1981 saakka. Lisäksi hän piti yksityisvastaanottoa lähes kuolemaansa saakka.

Sota-aikana hän julkaisi Suomen ja koko maailman ensimmäisen tutkimuksen virustaudista, joka aiheutti epidemian pohjoisessa taistelleissa joukko-osastoissa. Tauti tunnetaan nykyään myyräkuumeena.

Hän tutki muun muassa lyhytkasvuisuutta, sukupuolihormoneja ja rintasyövän hormonihoitoa. Hän paneutui erityisesti kehitys- ja kromosomipoikkeamiin, joiden tuloksena hän löysi ensimmäisen miehen, jolla oli naisen sukukromosomit.

Hortlingin tutkimustyö aloitti perinnöllisyystieteen tutkimuksen Suomessa ja antoi myös aiheen Folkhälsanin geneettisen laitoksen perustamiselle. Hän perusti myös Ole Wasz-Höckertin kanssa Folkhälsaniin erityisen nuorisopoliklinikan vuonna 1960 ja johti sitä vuoteen 1972 saakka.

Hänellä oli myös lukuisia luottamustehtäviä ja jäsenyyksiä sekä kotimaisissa että kansainvälisissä alan järjestöissä.

Vapaa-aikanaan hän oli kiinnostunut luonnosta ja erityisesti linnuista. Kiinnostuksen hän oli perinyt isältään Ivar Hortlingilta, joka oli yksi Suomen tunnetuimmista lintutieteilijöistä. Herman Hortling tarkkaili lintuja vielä muutamia viikkoja ennen kuolemaansa Helsingin ympäristön parhailla lintuhavaintopaikoilla.

Hän sai professorin arvonimen 1969. Hänet on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.