Hepomerivuokko
| Hepomerivuokko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Polttiaiseläimet Cnidaria |
| Luokka: | Korallieläimet Anthozoa |
| Alaluokka: | Kukkakorallit Hexacorallia |
| Lahko: | Merivuokot Actiniaria |
| Heimo: | Actiniidae |
| Suku: | Actinia |
| Laji: | equina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Actinia equina |
|
| Katso myös | |
Hepomerivuokko (Actinia equina) on Koillis-Atlantin ja Välimeren rantavedessä ja erityisesti vuorovesivyöhykkeessä yleinen merivuokkolaji.[1]
Ruumiinrakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hepomerivuokko koostuu muiden merivuokkojen tavoin kahdesta solukerroksesta: ulommasta ektodermistä ja sisemmästä endodermistä, joiden välissä on solutonta hyytelömäistä massaa.[2] Hepomerivuokon pohjaan kiinnittyvän tyven halkaisija voi olla 5 cm ja korkeus 7 cm. Vuokon suulevyä ympäröivät lonkerot ovat kuudessa kehässä, ja niitä voi olla 192.[1] Jokaisessa lonkerossa on pieniä polttiaissoluja. Lonkerot toimivat myös kiduksina ottaen vedestä eläimen tarvitseman hapen. Lonkerokehän tyvellä on 24 läpinäkyvää, känsämäistä myrkkyrauhasta. Suuaukko sijaitsee suulevyn keskellä ja aukeaa sisäänpäin. Se toimittaa myös peräaukon virkaa. Eläimen keskellä suun jatkeena on ontelovatsa, joka erittää ruoansulatusnesteitä.[2] Hepomerivuokko voi olla väriltään punainen, ruskea, vihreä tai oranssi.[1] Syytä värivaihteluun ei tunneta, mutta vihreä näyttäisi olevan vallitseva syvällä, kun taas punainen on vesirajassa enemmistönä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hepomerivuokon ravinnonotto tapahtuu yksinkertaisesti: kalliopohjaan kiinnittyneenä se odottaa, että ravinto kulkeutuu sen pyyntilokeroiden ulottuville. Kun kala tai muu pikkueläin koskettaa lonkeroa, se tulee samalla koskettaneeksi pientä rihmaa, joka laukaisee polttiaissolun. Sitten terävä kärki läpäisee ihon ja ruiskuttaa voimakasta myrkkyä. Saalis halvaantuu nopeasti ja ennen kuin lonkerot vetävät sen suuhun, hepomerivuokko varmistaa makuaistisoluilla saaliin syöntikelpoisuuden. Hepomerivuokon sisäänpäin aukeava suu sulkeutuu, kun saalis on nielty, jolloin ruoansulatusnesteet aloittavat välittömästi toimintansa. Kun kaikki ruoaksi kelpaava on liuennut, hepomerivuokko sylkäisee sulamattomat osat pois ja alkaa vartioida seuraavaa uhria.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hepomerivuokko on yksineuvoinen. Sen vallitsevana lisääntymiskeinona on suvullinen lisääntyminen. Sen yksityiskohtia ei lajilla tunneta, mutta luultavasti koiraan veteen vapauttamat siittiöt kulkeutuvat naaraan ruumiinonteloon, jossa ne hedelmöittävät munasolut. Ne kehittyvät naaraan sisällä vapaana uiviksi pikkutoukiksi. Ollessaan emonsa mahassa toukat ovat jollakin tavalla immuuneja sen vahvoille ruoansulatusnesteille. Lopulta emo vapauttaa toukat veteen, jossa ne ajelehtivat virtausten mukana kunnes kiinnittyvät aikanaan pohjaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Beadlet anemone - Actinia equina Marine Life Information Network. Arkistoitu 2.9.2010. Viitattu 18.3.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c ”Ryhmä 6: muut selkärangattomat”, Kiehtova maailmamme: Hepomerivuokko, s. 57. Mestarikustannus Oy, 1995.