Hentosätkin
| Hentosätkin | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Leinikit Ranunculus |
| Alasuku: | Sätkimet Batrachium |
| Laji: | confervoides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ranunculus confervoides |
|
Hentosätkin (Ranunculus confervoides, syn. R. trichophyllus ssp. eradicatus, R. trichophyllus ssp. lutulentus, Batrachium eradicatum) on makeassa vedessä ja murtovedessä kasvava leinikkikasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksivuotinen hentosätkin kasvaa 5–30 senttimetriä pitkäksi. Sen ohut, vaaleanvihreä ja läpikuultava varsi on tyvestä pensasmaisesti haarova ja tyviosan nivelistä juurehtiva. Kasvin kaikki lehdet ovat hienoliuskaisia uposlehtiä. Ne ovat 1–3,5 cm pitkiä ja useimmiten varren nivelvälejä lyhyempiä. Lehtilapa on harittava-, veltto- ja harvaliuskainen. Kukkaperät ovat pituudeltaan tavallisesti 1–3 cm, mutta jäävät usein upoksiin jolloin kukat ovat umpipölytteisiä. Verho- ja terälehtiä on viisi kappaletta. Verholehdet ovat joskus sinikärkisiä. Valkoiset ja tyvestä keltaiset terälehdet ovat 3,5–4,5 mm, joskus jopa 7 mm pitkiä. Terälehdet eivät kosketa toisiaan ja niissä on sirppimäinen mesikuoppa. Heteitä on alle 10 kappaletta, ponnet ovat 0,5–0,7 mm pitkiä. Suomessa hentosätkin kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä koostuu 1–1,5 mm pitkistä, siipipalteettomista pähkylöistä. Pähkylät ovat harvakarvaisia ja niissä on pieni ota. Hentosätkin on myrkyllinen kasvi, kuten muutkin leinikit.[1]
Hentosätkin voi risteytyä järvisätkimen (R. peltatus ssp. peltatus) kanssa.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hentosätkin on pohjoinen sirkumpolaarinen laji eli se kasvaa pohjoisessa maapallon ympäri ulottuvilla vyöhykkeillä. Euroopassa sitä tavataan ainoastaan Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Pohjois-Venäjällä sekä Kaukasian alueella. Levinneisyysalue jatkuu Venäjällä Aasian puolelle aina Tyynelle valtamerelle saakka, ja edelleen Alaskaan, Pohjois-Kanadaan ja Grönlantiin. Laji kestää varsin arktisiakin olosuhteita, joten sitä kasvaa jopa Pohjois-Grönlannin rannikolla.[3]
Suomessa hentosätkintä voi tavata sopivista vesistöistä koko maassa, mutta tavanomainen laji on vain Pohjanlahden rannikolla Vaasan korkeudelta pohjoiseen sekä Itä- ja Luoteis-Lapissa.[2][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hentosätkin kasvaa vähäsuolaisessa murtovedessä sekä neutraalivetisissä järvissä, lähteissä ja puroissa. Kasvupaikat ovat kovahkoja mineraalimaapohjia.[2]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 85, 87.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 87.
- ↑ Den virtuella floran: Hårmöja (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 8.1.2012.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Hentosätkimen (Ranunculus confervoides) levinneisyys Suomessa Viitattu 12.12.2017.