Hentokarvalehti
| Hentokarvalehti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ceratophyllales |
| Heimo: | Karvalehtikasvit Ceratophyllaceae |
| Suku: | Karvalehdet Ceratophyllum |
| Laji: | submersum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ceratophyllum submersum |
|
| Katso myös | |
Hentokarvalehti (Ceratophyllum submersum) on suuria kasvustoja kasvattava juureton, rehevien vesistöjen uposkasvi. Suomessa laji on hyvin harvinainen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen hentokarvalehti on juureton, vaaleanvihreä uposkasvi. Kasvin varret ovat ohuita, rentoja ja haarovia, varren nivelissä on korkeintaan yksi haara. Lehdet ovat säteittäisesti yleensä 6–8 lehden kiehkuroissa. Lehdet ovat korvakkeettomia, lähes ruodittomia ja muutaman senttimetrin pituisia. Lehden lapa on 2–3 kertaa näennäisen halkihaaraisesti liuskainen. Liuskat ovat ohuita, velttoja, suoria ja hentohampaisia. Kukat ovat yksineuvoisia, lehtihankaisia, perättömiä, kehälehdettömiä ja lukuisten millin pituisten kehämäisten ja tasasoukkien ylälehtien suojaamia. Hyvin pienissä hedekukissa on runsaasti heteitä. Emikukat ovat hedekukkia kapeampia ja niiden luotti on rihmamainen. Suomessa hentokarvalehti kukkii touko-elokuussa. Hedelmä on lähes 0,5 cm pitkä, pinnaltaan syylämäinen, pitkänomainen pähkylä. Pähkylän kärjessä on piikkimäinen käyrä vartalo, mutta tyvipiikit puuttuvat. Laji leviää pääasiallisesti kasvullisesti siitä irtoavista varren- tai haaranpätkistä.[2][3][4][5]
Suomessa tavataan myös toista, hyvin samannäköistä karvalehtilajia, karvalehteä (C. demersum).[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hentokarvalehti on levinnyt maapallolla huomattavasti pienemmälle alueelle kuin sukulaisensa karvalehti. Euroopassa sitä tavataan hajanaisella alueella Pyreneiltä Länsi-Venäjälle ja -Ukrainaan. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Keski-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Britteinsaarille, Tanskaan ja Ruotsin eteläosiin. Lajia tavataan myös muutamassa paikassa Pohjois-Afrikassa, Kaukasuksen alueella, sekä muutamin paikoin Keski-Aasiassa ja Etelä-Siperiassa.[2]
Suomessa hentokarvalehti on erittäin harvinainen tulokaslaji, jota tavataan vain kolmesta paikasta Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla.[6] Ensimmäinen havainto Suomesta tehtiin Espoon Suomenojalta, jonne lajin arvellaan levinneen muuttolintujen mukana.[7]
Kuten karvalehti, myös hentokarvalehti on ollut aikaisemmin yleinen lajia ainakin osassa Suomea. Ahvenanmaalla soista tehtyjen fossiililöytöjen perusteella lajia on kasvanut maakunnassa jääkauden jälkeen n. 8000–4500 vuotta sitten. Uudestaan laji löydettiin Ahvenanmaalta vuonna 2000 maakunnan eteläisimmästä osasta Långskäristä . Myös tämän esiintymän arvellaan tulleen muuttolintujen mukana Skandinavian eteläosista.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hentokarvalehti viihtyy rehevissä mutta kirkkaissa vesistöissä, esimerkiksi järvissä, lammissa ja murtovesilahdissa.[2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lansdown, R.V.: Ceratophyllum submersum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.9.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Den virtuella floran: Vårtsärv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 30.10.2011.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 65.
- ↑ a b c Ålands flora 2010, s. 114.
- ↑ Lutukka 21/2005, s. 43.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Hentokarvalehden levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 30.10.2011.
- ↑ Suomenojan luonto: Hentokarvalehti Viitattu 30.10.2011.