Henry Tonks

Henry Tonks. George Charles Beresfordin valokuva vuodelta 1922.

Henry Tonks: Rosamund ja purppurapurkki.

Henry Tonks: Joukosidontapaikka Ranskassa vuonna 1918.

Henry Tonks (1862 -1937) oli englantilainen kirurgi, taidemaalari ja taideopettaja. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli kirurgina rintamalla ja hänet nimitettiin viralliseksi sotataiteilijaksi.

Elämänvaiheita

Tonks oli kiinnostunut taiteesta jo lapsena, mutta opiskeli kuitenkin ensin lääkäriksi. Tonks kävi Clifton Collegen ja kirjoittautui lääketieteen opiskelijaksi Whitechapelin London Hospitaliin vuonna 1880. Opinnoissan Tonks erikoistui kirurgiksi. Kirurgina Tonks jatkoi vuoteen 1891, jolloin hänet kutsuttiin London Hospital Medical Schoolin anatomian opettajaksi. Taide oli ollut hänelle tähän asti vain harrastus; hän oli käynyt vapaa-ajallaan opiskelemassa taidetta Westminster School of Artissa Frederick Brownin oppilaana.

Lääketiede jäi pois Tonksin elämästä vuonna 1893, kun hänestä tuli opettaja Slade School of Fine Artiin. Ensimmäisen näyttelynsä hän oli pitänyt kahta vuotta aiemmin.Hän oli tuolloin päässyt jäseneksi New English Art Clubiin, joka oli vaihtoehto akatemian vastaavalle. Yhdistyksen jäseniin kuuluivat muiden muassa John Singer Sargent, James McNeill Whistler ja Walter Sickert

Opettajana Tonks teki vaikutuksen oppilaisiinsa. Hänen suuri tietämyksensä anatomiasta näkyi kun hän opetti elävän mallin piirustusta. Hänen toisti usein lausettaan, "että eläminen huonon piirroksen kanssa on elämistä valheessa." Hän oli usein arvioinneissaan ankara ja sarkastinen arvioidessaan opiskelijoidensa töitä. Hänen tyylistään opettaa on jäänyt monia entisten opiskelijoiden muistiinpanoja. Kerrankin muuan atleettinen, nyrkkeijän oloinen opiskelija istui lattialle ja ryhtyi piirtämään kuvaa antiikin ajan patsaasta. Tonks lähestyi opiskelijaa, ja kysyi: "Luuletko osaavasi piirtää?" Opiskelija hillitsi itsensä, nousi ylös ja totesi Tonksille: "Jos luulisin osaavani piirtää, olisinko tullut tänne?" Tällä kertaa Tonks ei keksinyt mitään vastaansanottavaa, vaan poistui paikalta. Lisäksi hän toivoi, että opiskelijat eivät kävisi Grafton Galleryn näyttelyissä, sillä sen maalaukset olivat hänen mielestään kuin mielisairaiden töitä.

Ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914. Tonks liittyi armeijan lääkintäjoukkoihin ja siirtyi Ranskaan. Hän työskenteli ambulanssijoukoissa lähellä Marne-jokea. Joukoissa oli mukana myös historioitsija G. M. Trevelyan. Vuonna 1916 hänet ylennettiin lääkintäjoukkojen luutnantiksi.

Uudenaikainen teollinen sodankäynti ja sen aiheuttamat vammat sotilaissa järkyttivät Tonksia. Hän tunsi sekä vammautuneiden lukumäärän että vammojen vakavuuden edessä syvää riittämättömyyttä. Hän oli lähellä luovuttaa ja palata kotiin, kunnes hän tapasi Aldershotissa uusiseelantilaisen plastiikkakirurgian edelläkävijän Harold Delf Gilliesin. Gillies pyysi Tonksia piirtämään kuvia potilaista ennen ja jälkeen leikkauksen. Piirrosten avulla miehet suunnittelivat yhdessä leikkausten kulun.

Tonks ei lainkaan pitänyt siitä, että hänen haavoittuneista piirtämänsä kuvat alkoivat tulla julkisuuteen. Hän kirjoitti hallituksen sotapropagansa vastaavalle osastolle, että kuvat ovat ssurelle yleisölle liian kauhistuttavia. Niitä ilmestyi Gilliesin plastiikkakirurgiaa käsittelevessä kirjassa vuonna 1920. Tonksin muutamaa havoittuneita käsittelevää teosta ihailtiin. Haavoittuneiden sotilaiden hahmoja verrattiin Kristukseen.

Slade School of Art nimitti Tonksin rehtorikseen vielä kesken sodan vuonna 1917. Yhdessä John Singer Sargentin kanssa Tonks sai nimityksen viralliseksi sotataiteilijaksi. He todistivat yhdessä kauhistuttavaa näkymää taistelukaasun sokeuttamien sotilaiden hoidosta.

Rauha solmittiin marraskuussa vuonna 1918. Tonks palasi Slade School of Artiin toimimaan rehtorina ja opettajana. Hän myös jatkoi maalaamista. Oppilaidensa mielestä hän oli yhtä kunnioitusta ja pelkoa herättävä kuin ennen sotaa. Hän tunnisti lahjakkuudet ja kannusti heitä, mutta jos nämä poikkesivat hänen linjoiltaan, hän suuttui.

Oppilaita Tonksille kertyi kunnioitettava määrä. Heistä monista tuli huomattavia taiteilijoita. Mainittakoon vaikka muutamia: Gwen John, Dora Carrington, Paul Nash, Edward Wadsworth, Helen Lessore ja Philip Evergood.

Myöhemmin Tonks väitti, että ei osaa piirtää, että hänen kätensä ei toteuta hänen näkemystään. Siksi hän yrittää vahvistaa oppilaissaan aluetta jos on itse heikko.

Tonks jäi eläkkeelle vuonna 1930. Aateloinnista hän kieltäytyi. Tate Gallery kunnioitti hänen elämäntyötään näyttelyllä vuonna 1936.

Lisää aiheesta

• http://arthistoryunstuffed.com/henry-tooks-torn-portraits-the-art-of-facial-reconstruction/

<ref>