Henrik Spåre
Henrik Spåre (31. toukokuuta 1664 Merimasku – 1747 Vesilahti) oli suomalainen Ruotsin armeijassa palvellut everstiluutnantti. Spåre oli isovihan aikana 13 vuotta sotavankina Siperiassa ja hän piti tuona aikana päiväkirjaa joka on säilynyt nykypäiviin. Hän jäi vangiksi 1709 Pultavan taistelun jälkeen ja oli vankina muun muassa Tobolskissa. Späre pääsi palaamaan vankeudesta 1722. Spåre oli sodan jälkeen Vesilahden Vakkalan Kouvon kapteenin puustellin isäntänä 1723–1741. Hänestä tuli vänrikki 1702, luutnantti 1708, kapteeni 1709 ja everstiluutnantti 1722. Spåre erosi sotapalveluksesta 1741. [1][2][3][4]
Henrik Spåren ja hänen poikansa kapteeni Henrik Johan Spåren (1694–1765) päiväkirjanomaisia muistiinpanoja säilytetään Kansallisarkistossa. Ne on julkaistu kahdessa teoksessa:
- Carl von Bonsdorff : Tvänne krigsmän från stora ofredens tid, Förhandlingar och uppsatser 3. Skrifter utgifna af Svenska Litteratursällskapet i Finland IX. Helsingfors 1888
- Karolinska krigares dagböcker jämte andra samtida skrifter VII, Lund 1912 [5]
Spåre oli naimisissa vuodesta 1691 Cristina Rothin (1664–1729) kanssa. Heillä oli seitsemän lasta.[1]
