Henri Montan Berton
Henri Montan Berton (17. syyskuuta 1767 Pariisi – 22. huhtikuuta 1844 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja viulisti. Hänen menestynein teoksensa oli Les deux mousqetaires, jonka kantaesityksen Opéra-Comique antoi Salle Feydeaussa vuonna 1824. Kappaletta esitettiin 117 kertaa seuraavien kymmenen vuoden aikana.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henri Montan Bertonin isä, Pierre Montan Berton, oli myös säveltäjä ja Pariisin oopperan johtaja. [2][1] Henri Montan Bertonin tärkeimmät opettajat olivat Jean-Baptiste Rey ja myöhemmin Antonio Sacchini.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan vallankumouksen aikana Berton teki kokeiluja niin kutsutun pelastusoopperan alueella. Hänen ensimmäinen menestysteoksensa oli lajityyppiin kuuluva Les rigueurs du cloître (23. elokuuta 1790), jota pidetään varhaisimpana pelastusoopperana.[3][4] Vuonna 1795 Berton sai professuurin Pariisin konservatoriosta ja opetti siellä musiikin harmoniaa. Vuonna 1807 hänestä tuli Opéra-Comiquen kapellimestari. Kaksi vuotta myöhemmin Berton johti Pariisin oopperan kuoroa. Vuonna 1817 hän palasi Konservatorioon ja alkoi opettaa myös säveltämistä.
Bertonin sävellykset käsittävät 48 oopperaa, neljä balettia, viisi oratoriota sekä kantaatteja, messuja ja instrumentaaliteoksia. Eräät säveltäjän näyttämöteokset ovat romanttisen suuntauksen edelläkävijöitä.
Bertonin poika Henri François Berton (3. toukokuuta 1784 – 19. heinäkuuta 1832) jatkoi suvun muusikkoperinnettä.[5] Hän teki uran säveltäjänä ja muutamia hänen töistään esitettiin Opéra-Comiquessa.[6]
Keskeisiä sävellyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Montano et Stéphanie (ensiesitys 15. huhtikuuta 1799)
- Le délire (7. joulukuuta 1799)
- Aline, reine de Golconde (3. syyskuuta 1803)
- La Romance (26. tammikuuta 1804)
- Les Maris garçons (1806)
- Virginie (1823)
- Les deux mousqetaires (22. joulukuuta 1824)