Hendrik Hofmeyr

Hendrik Hofmeyr (s. 20. marraskuuta 1957 Kapkaupunki) on eteläafrikkalainen säveltäjä. Hän aloitti lapsena pianonsoiton. Hän opiskeli Kapkaupungin yliopistossa musiikkitiedettä vuosina 1976–79 ja sai musiikin kandidaatin arvon; lisäksi hän opiskeli siellä pianonsoittoa Laura Searlen johdolla vuosina 1980–81 ja sai näiden opintojen päätteeksi musiikin maisterin arvon. Hofmeyr täydensi opintojaan pianonsoitossa Alessandro Specchin johdolla Luigi Cherubini -konservatoriossa Firenzessä vuosina 1981–83 ja orkesterinjohdossa Alessandro Pinzautin johdolla 1986–9. Hän opiskeli lisäksi sävellystä Ivan Vandorin johdolla Giovanni Battista Martini -konservatoriossa Bolognassa vuosina 1983–86. Hän palasi Italiasta Etelä-Afrikkaan vuonna 1992 ja sai Kapkaupungin yliopistosta tohtorin arvonsa vuonna 1999.

Hofmeyr on saanut säveltäjänä lukuisia palkintoja, kuten ensipalkinnon Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailussa Brysselissä vuonna 1997 teoksella Raptus. Hän kuului Stellenboschin yliopiston henkilökuntaan vuosina 1992–98 ja on sittemmin opettanut Kapkaupungin yliopistossa. Hänen teoksiaan on esitetty Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Hofmeyr on säveltänyt kymmeniä tilaustöitä, kuten jousikvarteton Hogarth Quartetille, kahden pianon konserton Nettle & Markham -duolle, teoksen Latvian kansalliselle Kamēr-nuorisokuorolle ja partitan kontrabasisti DaXun Zhangille. Monia Hofmeyrin teoksista on levytetty. Näihin lukeutuvat Raptus, Sinfonia africana (sopraanolle, kuorolle ja orkesterille), piano- ja huilukonsertot sekä kantaatti Ainsi qu'on oit le cerf bruire.

Hofmeyrin tuotantoon kuuluu lukuisia näyttämöteoksia, kuten palkittu kamariooppera The Fall of the House of Usher (1987).