Helvi Halme

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Helvi Helena Halme (26. helmikuuta 1923 Impilahti7. syyskuuta 2016 Kuopio)[1] oli suomalainen lähetyssaarnaaja ja kirjailija.

Halmeen vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Halme ja opettaja Emilia Paukku. Hän kävi Itä-Suomen seminaarin 1946. Lähetystyötä Halme teki Etiopiassa 1953 alkaen. Opettajan koulutuksen saaneena hänelle avautui aluksi tehtävä keisarillisen perheen lasten kasvattajana.[1] Halme asui vuodesta 1988 Kuopiossa.[2] Hän kirjoitti vuosina 19431977 kaikkiaan 14 kirjaa, joista monet ovat nuorten kirjoja.

  • Karjalaistytön tarina : tosikertomus. Kustannus Kuva ja sana, Helsinki 1943
  • Tuulimäen Raili. Kuva ja sana, Helsinki 1944, 3. painos 1945
  • Outi löytää tien. Kuva ja sana, Helsinki 1945
  • Herätys tuli : kertomus nuorten herätyksestä. Kuva ja sana, Helsinki 1946
  • Helinä. Kuva ja sana, Helsinki 1947
  • Me emme sano hyvästi : romaani. Kuva ja sana, Helsinki 1948
  • Souditu. Ristin voitto, Helsinki 1956
  • Hoviherran poika. Ristin voitto, Helsinki 1960
  • Tyttö vain. Ristin voitto, Helsinki 1962
  • Tie, jonka sain. Ristin voitto, Helsinki 1964
  • Sinisen Niilin maa. Ristin voitto, Helsinki 1968
  • Kirje nuorelle tytölle. Ristin voitto, Tikkurila 1970
  • Neljä äitiä. Ristin voitto, Tikkurila 1973
  • Tuulinen maa , valokuvat Helvi Halme. Ristin voitto, Tikkurila 1977
  1. a b Tapio Sopanen: Jumalan ruhtinatar on kotona - Ristin Voitto Ristin Voitto, Kristillinen viikkolehti, Nro 41/2016, s. 12,. 13.10.2016. Viitattu 8.6.2021.
  2. Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia : Helvi Halme (Arkistoitu – Internet Archive).


Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.