Helsingin Mylly
| Helsingin Mylly | |
|---|---|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö[1] |
| Perustettu | 31.tammikuuta 1958[1] |
| Toimitusjohtaja | Niklas Kumlin |
| Puheenjohtaja | Maret Puhk[1] |
| Kotipaikka | Järvenpää[1] |
| Toimiala | myllyt, myllytuotteet, viljavalmisteet[1] |
| Liikevaihto | 57,52 miljoonaa ↓0,2% (2023)[1] |
| Liikevoitto | 3,1%[1] |
| Tilikauden tulos | 710 tuhatta (2023)[1] |
| Henkilöstö | 61 (2023)[1] |
| Kotisivu |
myllarin |
Helsingin Mylly (myös Myllärin, engl. Helsinki Mills[1]) on suomalainen perheyritys, joka valmistaa viljatuotteita kuluttajille, ammattilaisille, leipomoille ja elintarviketeollisuudelle.[2] Myllärin-tuotteita valmistetaan Järvenpäässä, Närpiössä ja Vaasassa sijaitsevissa tehtaissa. Helsingin Mylly on ollut pioneeri luomutuotannossa. 2020-luvulla se on kehittänyt tuotannossaan kestävämpää viljelyä.[3]
Vuonna 2024 Helsingin Myllyssä työskenteli 61 elintarvikealan ammattilaista. 90-vuotiasta perheyritystä johtaa toimitusjohtaja Niklas Kumlin.[1] Myllärin tehtaalla on tehty myös S-ryhmän Kotimaista-tuotteita.[3] Lisäksi yritys on valmistanut K-ryhmän kanssa Pirkka-mysliä muun muassa Kiinan markkinoille.[4]
Helsingin Mylly Oy:n vanhat rakennukset kuuluvat merkittävänä osana Helsingin Sörnäisten rannan teollisuushistoriaan, joka ulottuu 1800-luvun puoliväliin saakka. Alue on määritelty valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin[5].
Helsingin Myllyn historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yrityksen juuret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset maininnat Puhkin suvun myllystä Virossa on löydetty 1600-luvulta.[6] Modernin liiketoiminnan katsotaan kuitenkin alkaneen Jaak Puhkista, joka syntyi vuonna 1861 Viljandinmaalla Virossa. Puhk avioitui nuorena ja sai vaimonsa Annan kanssa tyttären ja viisi poikaa. Perustettuaan sekatavarakauppoja, tulitikkutehtaan ja sahan Jaak Puhk otti poikansa mukaan yritykseen ja järjesteli sen uudelleen vuonna 1913. Perheyrityksen nimeksi annettiin J. Puhk ja Pojad. Jaak Puhkin kuoltua ja Viron itsenäistyttyä Puhkin veljekset rakennuttivat Tallinnaan jauhomyllyn. Yritys kasvoi ja Puhkit laajensivat myllyketjuaan Tarttoon, Narvaan ja Pärnuun.
1930–1940-luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Mylly ja Kauppa Oy:n perustava yhtiökokous pidettiin Helsingissä 8. lokakuuta 1934. Tilat muutettiin myllytoimintaan sopiviksi seuraavaan syksyyn mennessä. Valmistuessaan suurmyllyn päivittäinen jauhatusmäärä oli kymmeniä tuhansia kilojalähde?. Eduard Puhk, veljeksistä toiseksi vanhin, muutti perheineen Suomeen ja asettui yrityksen johtoon[7].
Syksyllä 1939 syttyi toinen maailmansota. Neuvostoliitto vaati alueluovutuksia ja tukikohtia Baltian mailta sekä Suomelta. Muutkin Puhkit muuttivat Suomeen ja asettuivat väliaikaisesti hotelli Torniin asumaan. Talvisodan sytyttyä tilanne näytti kuitenkin rauhoittuneen Virossa, ja suku palasi kotiin vuodenvaihteessa. Kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto kuitenkin miehitti koko Baltian, ja Puhkien koko omaisuus takavarikoitiin. Syksyyn mennessä Puhkin veljekset olivat Eduardia lukuun ottamatta pidätetty ja lähetetty vankeuteen Neuvostoliittoon. Heitä ei enää koskaan nähty.[7]
Surun murtama Eduard Puhk kuoli Helsingissä maaliskuussa 1943. Helsingin Myllyn johtoon astui hänen oikea kätensä Gustav Gardberg, joka ehti johtaa yritystä menestyksekkäästi neljä vaikeaa vuotta ennen kuolemaansa. Tänä aikana Sörnäisiin rakennettiin kauramylly[7] sekä näkkileipätehdas Matin Leipä Oy.[7]
1950–1960-luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1950-luvulla alussa myllyn konttoritiloja uudistettiin merkittävästi, ja olympiavuonna 1952 yrityksen nimi lyhennettiin Helsingin Mylly Oy:ksi. Eduard Puhkin poika Jüri otti Matin Leipä Oy:n vastuulleen vuonna 1956; Helsingin Myllyn toimitusjohtaja hänestä tuli vuonna 1964.[7]
1960-luvulla tehtiin laajoja uudistuksia Sörnäisten tiloissa. Vuonna 1962 toteutetussa suurkorjauksessa jauhatus modernisoitiin täysin. Samana vuonna myllyrakennuksen seinään asennettiin Mylly-Matti-valotaulu, joka koristaa julkisivua Järvenpäässä tänäkin päivänä. Mylly-Matti-tuotemerkki on ollut mukana Helsingin Myllyn toiminnassa alkuajoista lähtien. 1960-luvun lopussa päätettiin lopettaa näkkileivän valmistus ja Matin Leipä myytiin yhdessä puretun kauramyllyn kanssa Vaasan Höyrymyllylle 1970-luvun alussa. Vuonna 1969 valmistuivat uudet jauhosiilot, jotka helpottivat tuotantoa huomattavasti.[2] Tätä ennen viljat oli jauhettu suoraan säkkeihin; nyt ne jauhettiin ensin siiloihin ja säkitettiin myöhemmin. Myös leipomoiden säiliöautot täytettiin suoraan siiloista.
1970–1980-luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1970-luvulla kilpailu jauhomarkkinoilla oli kiivasta. Vuonna 1976 tehtiin jälleen uusi remontti, kun mylly siirrettiin Sörnäisten tontin pohjoisosasta rantatien puoleisiin tiloihin. Uusi mylly oli täysin automatisoitu.
1970–80-lukujen vaihteessa otettiin käyttöön Myllärin-tuotemerkki. Kotileivonta oli erittäin yleistä niin maalla kuin kaupungeissa. Ensimmäinen Myllärin-tuote, Myllärin Sämpyläjauho, kehitettiin tuolloin kotileipureiden avuksi. Se oli uusi ja ainutlaatuinen, nimenomaan sämpylöiden leipomiseen kehitetty jauhoseos.
Viisikymmentävuotiaan myllyn viimeinen saneeraus Sörnäisissä toteutettiin juhlavuonna 1984. Kiinteistön toimistorakennusta korotettiin ja konttori siirrettiin rakennuksen ylimpiin kerroksiin.
1980-luvun loppua kohden toiminta Sörnäisissä alkoi olla vaikeaa. Suurin ongelma oli vähitellen edennyt satamaradan purkaminen, mikä jätti myllyn vailla ratayhteyttä. Myös lisääntynyt autoliikenne vaikeutti logistiikkaa entisestään.[7] Kiinteistömarkkinoiden ollessa vielä suotuisat päätettiin Sörnäisten kiinteistö myydä ja rakentaa uusi mylly Järvenpäähän, josta löytyi sijainniltaan loistava tontti yrityksen toimintaan. Vuonna 1992 yritys avasi uuden myllyn Järvenpäähän.[7]
1990-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1990-luku oli kasvun aikaa. Muuttoa Järvenpäähän seurasi toinenkin merkittävä päätös. Vuonna 1993 Helsingin Mylly palasi juurilleen perustaessaan AS Balti Veskin Viroon. Balti Veskin perustamiskirjan allekirjoittivat 21. joulukuuta 1993 Helsingin Mylly ja 12 sen työntekijää. Laajentamista edesauttoi Viron itsenäistyminen kaksi vuotta aiemmin.[2]
Tuotevalikoimaan kuului hiutaletuotteita, jotka yritys valmistutti alihankintana Oy Polar Mills Ab:ssa Vaasassa. 1990-luvun puolivälissä Oy Polar Mills Ab tuli myyntiin, ja juhannusaaton aattona vuonna 1997 sen yhtiökokous hyväksyi Helsingin Myllyn suurimmaksi omistajakseen. Näin oma tuotanto laajeni jälleen hiutaletuotteisiin ja tuotantoyksikköjen määrä kasvoi kahteen viljelyn kannalta keskeiseen paikkaan: vehnä-viljelyalueelle Uudellemaalle ja kauranviljelyalueelle Pohjanmaalle.
2000-2013
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtiön kasvaessa merkittävästi oli strategisia painopisteitä tarkasteltava uudestaan. Yhdeksi strategiseksi painopisteeksi valittiin luomu, mikä erotti Helsingin Myllyn kilpailijoista. Toiseksi strategiseksi painopisteeksi valittiin vienti, etupäässä luomutuotteiden vienti, jonka osuus on kasvanut vuosi vuodelta. Tänä päivänä vienti muodostaa 20-30 % yrityksen liikevaihdosta. Helsingin Myllyn tuotteita viedään ympäri maailmaa.[8]
Kilpailu markkinoilla kiristyi entisestään 2000-luvulla, ja hyllytilan saaminen kaupoissa oli haastavaa. Vahvat brändit sekä private label -tuotteet valtasivat alaa. Suuri brändiuudistus tehtiin vuonna 2013, mikä tarkoitti niin ydinviestin kuin ilmeen uudistamista sekä tuotevalikoiman terävöittämistä.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Helsingin Mylly - yritystiedot, taloustiedot Finder. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ a b c Mylläri teki luomusta ja vastuullisuudesta valtin, joka on löytänyt markkinarakonsa yli 40 maassa – "Maksamme mielellämme piirun verran enemmän" Tamperelainen. 19.10.2019. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ a b Jauhosäkkien ompelijasta Helsingin Myllyn toimitusjohtajaksi – perheyrityksessä on tärkeää tuntea kaikki työvaiheet yhteishyva.fi. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ Helsingin Mylly: 1600-luvun paikallisesta jauhomyllystä kansainväliseksi toimijaksi Kiinaan asti Kesko. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ Luhtala, Johanna, Manninen, Markus, Schulman, Sari, Vainio, Anniina: [chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://www.senaatti.fi/app/uploads/2018/11/2010_Schulman_Helsingin-mylly_Kaikukatu5.pdf Helsingin Mylly Rakennushistoriaselvitys] 4. 2010. Arkkitehtitoimisto Schulman. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ Helsingin Mylly - Neljännen polven mylläri perheyritys.fi. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ a b c d e f g Bäckgren, Noona: Helsingin myllyn historia Helsingin Sanomat. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ Helsinki Mills helsinkimills.com. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Helsingin Myllyn historia myllarin.fi. Viitattu 28.9.2024.