Helmi Pekkola

Helmi Dagmar Pekkola (13. joulukuuta 1886 Pornainen – 8. lokakuuta 1934 Helsinki) oli suomalainen opettaja ja kirjailija.

Helmi Pekkolan vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Henrik Johan Pekkola ja Anna Maria Sparvin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1905 Porvoon yhteiskoulusta ja valmistui 1907 kansakoulunopettajaksi Jyväskylän opettajaseminaarista. Hän oli pari vuotta sijaisopettajana Pornaisissa ja Tampereella ja tuli Porvoon kaupungin suomalaiseen kansakouluun opettajaksi 1909. Porvoossa hän toimi opettajana vuoeen 1922, jolloin hän erosi toimestaan aikoen siirtyä lähetystyön pariin. Hän joutui luopumaan lähetystyöstä heikentyneen terveyden vuoksi ja keskittyi sitten kirjallisiin töihin. Pekkola suomensi myös uskonnollista kirjallisuutta. Hän kuoli 47-vuotiaana lokakuussa 1934. Hänen veljiään olivat jääkäri Sulo-Weikko Pekkola, kalterijääkäri, opettaja Jalmari Pekkola sekä tutkija Väinö Pekkola.

Teoksia

• Nyplättyjä pitsejä, koonnut ja selityksillä varustanut Helmi Pekkola. WSOY 1925
• Aino Kotilan tarina. Gummerus 1929
• Hauska kesä. Gummerus 1929
• Kolmanteen ja neljänteen polveen. Gummerus 1930
• Kiva kouluvuosi. Gummeruksen nuorten kirjasto n:o 43. Gummerus 1931
• Voittojen tiellä : romaani lähetystyöstä. Gummerus 1932
• Kilvoittelija ja todistaja : rouva de la Mothe Guyon, Thomas C. Upham'in kirjoittaman elämäkerran mukaan kertonut Helmi Pekkola. Suomen lähetysseura, Helsinki 1933
• Satuja. WSOY 1933
• Jumalan poluilla Islamin erämaassa, toimittanut Helmi Pekkola. WSOY 1934

Lähteet

• Helmi Pekkola SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)