Helge Gyllenberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Teksti ei alun jälkeen vastaa käsitystä tietosanakirjatekstistä vaan on kuvailevaa, arvioivaa ja lähteetöntä.
Helge Gyllenberg
Henkilötiedot
Syntynyt4. heinäkuuta 1924
Kulosaari
Kuollut25. joulukuuta 2016 (92 vuotta)
Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tutkimusalue Mikrobiologia, numeerinen taksonomia
Palkinnot Filosofian tohtori h.c., Joensuun yliopisto
Tšekkoslovakian tiedeakatemian G.J. Mendel-mitali
Venäjän tiedeakatemian ulkomaalaisjäsen


Helge Heimo Gideon Gyllenberg (4. heinäkuuta 1924 Kulosaari – 25. joulukuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen mikrobiologi ja tiedepoliitikko.[2] Hän toimi vuodesta 1962 Helsingin yliopiston mikrobiologian apulaisprofessorina ja 1972–1988 professorina.[3] Hän oli tieteen keskustoimikunnan (Suomen Akatemia) puheenjohtaja 1974–1979 ja valtion maatalous-metsätieteellisen toimikunnan puheenjohtajana 1971–1973.[4] Hänet kutsuttiin Neuvostoliiton (Venäjän) tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1976.[5]

Nuoruus ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenberg aloitti koulunkäynnin Kulosaaressa, jossa hänen isänsä Rafael Gyllenberg toimi vt. kirkkoherrana. Tämän siirryttyä Åbo Akademin eksegetiikan professoriksi vuonna 1933[6] perhe muutti Turkuun. Helge Gyllenberg valmistui ylioppilaaksi vuonna 1942 Turun ruotsinkielisestä lyseosta (Svenska Lyceum i Åbo), ja aloitti opinnot Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.[5]

Talvisodan sytyttyä Gyllenberg oli evakuoituna Jokioisissa, jossa hän toimi vapaaehtoisena vartijana suojeluskunnassa.[7] Jokioisissa hän myös tutustui tunnettuun kemistiin A. I. Virtaseen. Jatkosodan alussa Helge Gyllenberg palveli ilmatorjunnassa Turun suojeluskunnan jäsenenä. Varsinaisen sotilaspalveluksena hän aloitti korpraalina tykistössä vuonna 1943 ja oli jatkosodan viimeisen vuoden aikana pääasiassa Laatokan Karjalassa. Aselevon jälkeen Helge Gyllenberg siirtyi upseerikouluun, mutta koulutus keskeytyi rauhan solmimisen jälkeen. Hänet kotiutettiin upseerikokelaan tehtävistä 8.3.1945.[7] Gyllenberg jatkoi opintoja Helsingin yliopistossa ja valmistui maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1948.

Tieteellinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenberg väitteli maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi 1951 väitöksellä Studies on thermophilic bacteria of the genus Bacillus Cohn.[8] Gyllenberg toimi Helsingin yliopiston mikrobiologian laitoksen assistenttina 1948–1962, apulaisprofessorina 1962–1970 sekä vt. professorina 1970–1971. Vuonna 1972 hänet nimitettiin professoriksi.[5]

Luennoimisensa dosenttina 1953 aloittanut Gyllenberg oli arvostettu ja pidetty opettaja, jonka tiedot mikrobiologian saavutuksista olivat aina ajankohtaisia. 1950-luvulla mikrobiologia Suomessa oli melko kuvailevaa luonnontiedettä. Gyllenbergin matemaattinen oivalluskyky nopeutti matemaattisten kuvausten, kuten Jacques Monodin jatkuvan viljelyn mallin, omaksumista tavanomaiseksi mikrobiologian opintojen sisällöksi pian keksimisensä jälkeen. Hänen ansioihinsa kuuluu kansallisen mikrobikokoelman perustaminen.

Gyllenbergin matemaattinen lahjakkuus näkyy muun muassa hänen kiinnostuksessaan numeeriseen taksonomiaan. Hänen merkittävimmät ansionsa tieteellisen mikrobiologian alalla liittyvät numeeristen ja tietokoneavusteisten menetelmien kehittämiseen mikrobien ryhmittelyn ja identifioinnin välineinä. Hän sovelsi ensimmäisenä Suomessa tietokoneita bakteerien ryhmittelyyn ja tunnistukseen jo 1950-luvun lopulla. Hänestä tuli numeerisen taksonomian pioneerien pienen kansainvälisen ydinjoukon arvostettu jäsen yhdessä brittiläisten Peter H. A. Sneathin, Susan Bascombin, S. P. Lapagen, Michael (Mike) Goodfellow’n ja W. R. Wilcoxin, belgialaisen Jacques de Leyn, australialaisen W. T. Williamsin ja tšekki Jiří Schindlerin kanssa.[5]

Gyllenbergin näkemyksen mukaan tutkimuksen suuntaamiseen piti liittyä yhteiskunnallinen ulottuvuus ja käytännön sovellettavuus. Sen mukaisesti hän puhui ja kirjoitti paljon mikrobeista ihmis- ja eläinravintona, merkittävien aineenvaihduntatuotteiden (esimerkiksi antibiootit, vitamiinit, aminohapot) lähteinä, biologisesta sodankäynnistä, hyönteistorjunnasta sekä mikrobiologisten keksintöjen ja mikrobikantojen patentoitavuudesta. Mikrobien kasvun ja massatuotannon piti keskeisesti kuulua opetettavaan ainekseen.[5]

Vuosina 1969–70 Gyllenberg oli opetusministeriön palveluksessa, ensin tiedetoimiston vs. toimistopäällikkönä ja myöhemmin korkeakoulu- ja tiedeosaston vs. osastopäällikkönä. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1988 hän toimi vasta perustetun Helsingin yliopiston biotekniikan instituutin vt. johtajana 1989–1990.

Kansainvälisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helge Gyllenberg oli sekä kehitysyhteistyön että ympäristönsuojelun edelläkävijöitä Suomessa, ja hän kehitti aktiivisesti kansainvälistä yhteistyötä yli poliittisten blokkien rajojen toimimalla muun muassa seuraavissa kansainvälisissä tehtävissä:

  • Unescon asiantuntija 1969–1991
  • Suomen edustaja Unescon ja OECD:n komiteoissa ja kokouksissa 1969–1991
  • Suomen ja SEV:n yhteistyökomission tieteellis-teknillisen työryhmän Suomen osapuolen puheenjohtaja 1974–1988
  • Suomen ja Neuvostoliiton tieteellis-teknillisen yhteistoimintakomitean jäsen 1977–1990[5]
  • Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen puheenjohtaja (KePa) 1985–1994[9]
  • International Committee for the Safeguard of the Pursuit of Sciencen puheenjohtaja 1980–1984
  • European Science Foundationin toimeenpanevan neuvoston jäsen 1980–1982
  • International Institute for Applied Systems Analysis, neuvoston jäsen 1983–1990
  • YK-yliopiston hallintoneuvoston jäsen 1985–1989, varapuheenjohtaja 1987–1989.[5]

Tiedepolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenberg oli useita vuosia syrjässä käytännön mikrobiologisesta tutkimuksesta hoitaessaan vastuullisia tehtäviä tiedepolitiikassa. Suomalaisen tiedepolitiikan myrskyisessä vaiheessa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla hänen asiantuntemustaan ja paneutumistaan tarvittiin valtion tieteellisten toimikuntien eriasteisissa luottamustoimissa valtion maatalous-metsätieteellisen toimikunnan sihteerinä (1966–1967) ja puheenjohtajana (1971–1973), valtion tiedeneuvoston sihteerinä (1969–1970) ja jäsenenä (1971–1972, 1974–1979), opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeosaston vt. osastopäällikkönä ja Suomen Akatemian tieteen keskustoimikunnan puheenjohtajana (1974–1979).[5]

Suomen Akatemia joutui vahvasti politisoituneella 1970-luvulla kiivaan tiedepoliittisen keskustelun kohteeksi. Voimakkainta kritiikki oli keskustoimikunnan puheenjohtaja Gyllenbergin kaudella, jolloin toimikunnat oli valittu uusitun nimitysjärjestelmän mukaisesti ja jolloin Akatemia ryhtyi järjestämään valtion tiedeneuvoston määrittämien painoalojen tutkimusta.[10]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenbergin vanhemmat olivat teologian ja filosofian tohtori Rafael Gyllenberg (1893–1982) ja kirjailija, filosofian maisteri Helvi Herlevi (1898–1927). Hänen puolisonsa oli vuodesta 1948 lähtien tiedotussihteeri Ruth Ulla Margaretha o.s. Carlberg (1929–2023[11]). Heillä on kolme lasta, joista tekniikan tohtori Mats Gyllenberg (s. 1955) on Helsingin yliopiston matematiikan professori.[12]

Gyllenbergin erityisharrastuksiin kuului poliittinen historia ja henkilöhistoria. Vuonna 2006 hän julkaisi isänsä Rafael Gyllenbergin elämää ja teologistieteellistä panosta käsittelevän teoksen Rafael Gyllenberg i 1900-talets brytningstider.[6]

Eläkkeelle jäätyään hän palasi bakteerien numeerisia luokittelumenetelmiä koskevan tutkimuksen pariin. Hänen viimeisin siihen liittyvä tieteellinen artikkelinsa julkaistiin vuonna 2006.[13]

Palkintoja ja kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Filosofian kunniatohtori, Joensuun Yliopisto 1979[14]
  • Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritari 1971; Suomen Valkoisen Ruusun Komentaja 1978
  • Valtion virka-ansiomerkki XXX
  • Suomen Tiedeseuran E. J. Nyströmin palkinto 1969
  • Tšekkoslovakian tiedeakatemian kultainen Mendel-mitali 1976
  • Neuvostoliiton tiedeakatemian ulkomaalainen jäsen 1976
  • Suomen tiedeseuran jäsen 1967
  • Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland, jäsen 1968
  • Puolan lääketieteellisen seuran jäsen 1972
  • Saksan demokraattisen tasavallan tiedeakatemian jäsen 1977[15]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenberg julkaisi yli 300 tieteellistä artikkelia.[16] Vuonna 2013 julkaistu bibliografia A life in science and society luettelee myös hänen laajan tuotantonsa yhteiskuntapoliittiset ja muut lehtiartikkelit.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Professori, tiedepoliitikko Helge Gyllenberg on kuollut Ilta-Sanomat. 26.12.2016. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  2. ↑ Gyllenberg, Helge hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 132. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  4. ↑ Facta 2001, osa 5, p. 365. WSOY 1982.
  5. ↑ a b c d e f g h Niemelä, Seppo: ”Gyllenberg, Helge (1924–2016)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 381–382. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ a b Gyllenberg, Helge: Rafael Gyllenberg i 1900-talets brytningstider. Kyrkohistoriska arkivet vid Åbo Akademi, Meddelanden 35, Åbo 2006.
  7. ↑ a b Gyllenberg, Matilda: Kriget blev vår vardag. Hufvudstadsbladet 29.6.2014.
  8. ↑ Gyllenberg, Helge: Studies on thermophilic bacteria of the genus Bacillus Cohn. Suomen maataloustieteellisen seuran julkaisuja, 73. Acta Agralia Fennica.
  9. ↑ Kepa.fi. (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Pohls, Marita: Suomen Akatemian historia II, 1970–1988. Yhteiskunta ja tutkimus. SKS 2005.
  11. ↑ Ulla Gyllenberg är död. Hufvudstadsbladet 30.6.2023.
  12. ↑ Mats Gyllenbergin curriculun vitæ.
  13. ↑ Lindström, K. – Gyllenberg, H. G.: The species paradigm in bacteriology: proposal for a cross-disciplinary species concept. World Federation for Culture Collections Newsletter, 42. vsk. (2006), s. 4–13.
  14. ↑ Itä-Suomen yliopisto/Promootio/Kunniatohtorit 1979–2009. uef.fi. Arkistoitu 7.7.2015. Viitattu 2.7.2014.
  15. ↑ Kuka kukin on 1978. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04755-8
  16. ↑ Aminoff, E.-I. ja Gyllenberg, M.: A life in science and society: A bibliography of Helge Gyllenberg 1945–2013. Unigrafia Oy, Helsinki, 2013. ISBN 978-952-10-9678-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helge_Gyllenberg&oldid=22169515”