Heironymus – seksipirtelö
| Heironymus – seksipirtelö | |
|---|---|
| Can Heironymus Merkin Ever Forget Mercy Humppe and Find True Happiness? | |
 |
|
| Ohjaaja | Anthony Newley |
| Kuvaaja | Otto Heller |
| Leikkaaja | Dorothy Spencer |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Levittäjä | Universal Studios |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Heironymus – seksipirtelö (Can Heironymus Merkin Ever Forget Mercy Humppe and Find True Happiness?) on näyttelijä ja laulaja-lauluntekijä Anthony Newleyn ohjaama, osatuottama, säveltämä ja pääroolittama ja yhdessä Herman Raucherin kanssa käsikirjoittama brittiläinen komediaelokuva vuodelta 1969. Maltaan kuuluvan Gozon saaren hiekkarannalle rakennetuissa lavasteissa suurelta osin kuvatun musiikkipitoisen elokuvan pääosaa näyttelee Anthony Newley itse, ja muissa rooleissa esiintyvät muiden muassa hänen silloinen vaimonsa Joan Collins sekä Milton Berle, George Jessel ja Patricia Hayes.[1][2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Showartisti Heironymus kärsii neljänkympin kriisistä. Nuorena hänellä oli kaksi tavoitetta: menestyä showbisneksessä ja rakastella niin monen naisen kanssa kuin mahdollista. Jälkimmäisessä häntä on valmentanut elosteleva hahmo Good Time Eddie Filth (Berle). Toinen Heironymukselle alituiseen ilmestyvä hahmo on The Presence, sikaria polttava ja huonoja vitsejä suoltava mies (Jessel).[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai brittiläisen Writers’ Guildin palkinnon vuoden parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta.[3] Lähes juoneton, erillisistä numeroista koostuvaa kabaree-esitystä muistuttava elokuva sai kuitenkin aikalaiskriitikoilta enimmäkseen nyrpeitä arvioita. Ilkeimmät kriitikot suosittelivat kaikkien esityskopioiden polttamista kaikessa hiljaisuudessa. Yhdysvaltalainen Roger Ebert piti elokuvaa vaikeana arvostella, koska se yrittää olla pikemminkin elokuvanteosta kertova mukadokumentti kuin elokuva. Hänestä Federico Fellinin tyyliä tavoitteleva elokuva sortuu ideoiden paljouteen ja sekavuuteen.[2] Brittikriitikko Leslie Halliwell luonnehti elokuvaa suurella rahalla tuotetuksi osoitteettomaksi henkilökohtaiseksi fantasiaksi, jonka hauskimmista kohtauksista vastaavat muut kuin egotrippaileva Newley.[4]
Suomessa elokuva tuli Siltavuorenrannan Alfaromeo-teatteriin Helsingissä helmikuussa 1973[1] ja oli 827 katsojallaan yksi tuon vuoden kehnoimmin menestyneistä ensi-iltaelokuvista[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Heironymus – seksipirtelö Elonet.
- ↑ a b c Ebert, Roger: Can Heironymus Merkin Ever Forget Mercy Humppe and Find True Happiness? The Chicago Sun-Times. 28.5.1969. Viitattu 19.5.2024.
- ↑ Writers’ Guild Awards 1969 writersguild.org.uk. Viitattu 19.5.2024.
- ↑ Halliwell, Leslie: Halliwell's Film Guide (7th ed.). London: Paladin, 1989. p. 166. ISBN 0586088946.
- ↑ Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1973 elokuvauutiset.fi. Viitattu 19.5.2024.
