Heino Heinaste
| Heino Heinaste | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. maaliskuuta 1928 Kuigatsi, Viro |
| Kuollut | 25. kesäkuuta 2006 (78 vuotta) Tallinna, Viro |
| Kansalaisuus | Viro, Neuvostoliitto |
| Ammatti | agronomi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 194 cm |
| Paino | 97 kg |
| Laji | kuulantyöntäjä, kiekonheittäjä |
| Seura | Dünamo Tallinna |
| Kilpauran kesto | 1949-1963 |
| Saavutukset | |
| Ennätykset |
kuula 17,27 (1960) kiekko 53,30 (1961) |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Bern 1954 | Kuulantyöntö | |
Heino Heinaste (vuoteen 1936 Hermann) (3. maaliskuuta 1928 Kuigatsi, Viro – 25. kesäkuuta 2006 Tallinna, Viro) oli Neuvostoliittoa edustanut virolainen kuulantyöntäjä ja kiekonheittäjä. Hän saavutti pronssia vuoden 1954 EM-kisojen kuulantyönnössä. Urheilu-ura kesti 1950-luvun alusta aina 1960-luvun alkuvuosiin.[1]
Heinaste opiskeli sotien jälkeen Neuvosto-Viron Väimelan maatalousteknisessä oppilaitoksessa valmistuen agronomiksi vuonna 1946. Urheilussa hänen lajinsa oli tällöin lentopallo, mutta aloittaessaan asepalveluksen Leningradissa vuonna 1949 yleisurheilusta tuli hänen päälajinsa ja yleisurheilussa erityisesti kuulantyöntö ja kiekonheitto.[1]
Heinaste osallistui kansainvälisiin kisoihin ensimmäisen kerran vuoden 1953 nuorisofestivaalikisoihin Bukarestissa ja kahta vuotta myöhemmin Varsovassa. Molemmilla kerroilla hän sijoittui kuulassa viidenneksi. Vastaavasti kiekonheitossa hän oli 1953 kahdeksas ja 1955 seitsemäs.[1] Vuonna 1954 kesäkuussa Heinaste oli mukana Suomessa TUL Liittojuhlien yleisurheilukilpailuissa sijoittuen toiseksi Otto Grigalkan voittaessa ja tehdessä uuden Neuvostoliiton kuulaennätyksen.[2] Vuoden 1954 Bernin EM-kisoissa Heinaste edusti Neuvostoliittoa ja otti EM-pronssin Tšekkoslovakian Jiří Skoblan ja Neuvostoliiton latvialaisen Grigalkan jäljessä. Kaikkinensa Heinaste oli Track & Field Newsin vuosiarvioinnissa maailman 10. paras kuulantyöntäjä.[3]
Heino Heinaste jatkoi uraansa aina vuoteen 1963. Hän voitti urallaan Viron mestaruuskisoissa vuosina 1956-1963 kuulantyönnössä yhden kullan, kuusi hopeaa ja kaksi pronssia sekä kiekonheitossa yhden kullan, yhden hopean ja neljä pronssia. Vuonna 1955 Heinaste paransi Heino Lippin nimissä ollutta lähes seitsemän vuotta vanhaa kiekkoennätystä lukemiin 52,98.[1]
Toukokuussa 1960 Heino Heinaste ja nuori Rein Sprenk paransivat toden teolla kuulaennätyksiään, sillä Sprenk aloitti uudenlla Viron ennätyksellä tuloksella 17,25 ja sitten Heinaste teki uuden oman ennätyksensä parantaen Sprenkin tekemää ennätystä tulokseen 17,27. Lopuksi Sprenk teki vielä tuloksen 17,90.[4] Tulos olikin ainoa Heinasten kuulantyönnön Viron ennätyksen parannus hänen urheilu-urallaan.[5]
Uransa aikana Heinaste edusti Neuvostoliittoa viisi kertaa ja Neuvosto-Viroa 31 kertaa.[1] Suomi ja Viro aloittivat yleisurheilussa maaottelukosketuksen uudelleen sotien jälkeen kesällä 1957. Heinaste edusti tällöin Neuvosto-Viroa Tallinnassa käydyssä maaottelussa sijoittuen kuulassa toiseksi maanmiehensä Feliks Pirtsin jäljessä[6] ja voittaen kiekonheiton ennen Suomen Pentti Repoa[7].
Urheilu-uran jälkeen hän työskenteli Tallinnassa elintarvikeliikkeessä ja viime vaiheessa sen esimiehenä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f D. Tserp: HEINASTE, HEINO 30.12.2015. Tallinna: ESBL. Viitattu 2.9.2020. (viroksi)
- ↑ Soini Nikkinen heitti 75,36 ja voitti. Helsingin Sanomat, 28.6.1954, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.9.2020.
- ↑ World Rankings — Men’s Shot Maaleht. 30.12.2015. Tallinna: Track & Field News. Viitattu 2.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Sportlasekarjäär sai otsa 23aastaselt! Olümpiale ju ei lastud... Maaleht. 21.4.2013. Tallinna. Viitattu 2.9.2020. (viroksi)
- ↑ Eesti rekordite areng - Meeste kuulitõuge Maaleht. Tallinna. Viitattu 2.9.2020. (viroksi)
- ↑ Suomelle maaottelujohto 58-49 Tallinnassa. Helsingin Sanomat, 24.6.1957, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.9.2020.
- ↑ Suomi voitti veljesottelun 122-103. Helsingin Sanomat, 25.6.1957, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.9.2020.