Heinäsaaret
| Muut nimet |
Айновские острова Ainovskije ostrova |
|---|---|
| Sijainti | |
| Korkein kohta |
19 m |
Heinäsaaret (ven. Айновские острова, Ainovskije ostrova) ovat kaksi puutonta ja matalaa saarta Barentsinmeressä Murmanskin alueen luoteisosassa Venäjällä, Petsamon piirin Petsamon kunnan alueella. Pieni Heinäsaari (ven. Малый Айнов, Malyi Ainov) sijaitsee noin neljä kilometriä ja Iso Heinäsaari (ven. Большой Айнов, Bolšoi Ainov) noin kuusi kilometriä Kalastajasaarennon Keskisaarennon länsirannasta. Petsamonvuonon suulta saarille on noin 17 km, Pummanginniemeltä noin 5 km länteen[1].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinäsaaret liitettiin muun Petsamon alueen mukana Suomeen Tarton rauhassa 1920. Talvisodan syttyessä 1939 Neuvostoliitto miehitti saaret. Moskovan rauhanehtojen mukaan Neuvostoliiton oli kuitenkin vetäydyttävä Heinäsaarilta 1940. Kun toisessa maailmansodassa Saksan armeija hyökkäsi itään kesällä 1941, Neuvostoliitto miehitti jälleen saaret. Murmanskiin pyrkineet saksalaiset sen enempää kuin suomalaisjoukotkaan eivät onnistuneet saamaan hallintaansa saaria koko sodan aikana. Muodollisesti Suomi menetti saaret muun Petsamon ohella Moskovan välirauhassa 1944.
Majakat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Molemmilla Heinäsaarilla on majakka, joka Pieneltä Heinäsaarelta lähettää vihreää valoa 5 sekunnin ja Isolta Heinäsaarelta valkoista valoa 4,5 s välein.[2]
Luonnonpuisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_BHL40161609_(cropped).jpg)
Heinäsaarille muodostettiin vuonna 1938 kansallispuisto, joka oli yksi Suomen neljästä ensimmäisestä.[3] Nykyäänkin saaret muodostavat rauhoitetun luonnonsuojelualueen, joka kuuluu osana Kantalahden valtionluonnonpuistoon.[4]
Sen kasvillisuus on rehevää ruohostoa, ja siellä on rikas linnusto.[1]
Maininta Elias Simojoen kirjeessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja Elias Simojoki mainitsi Heinäsaaren vuonna 1935 Jaakko Virkkuselle lähettämässään kirjeessä mahdollisena keskitysleirin sijoituspaikkana. Kirjeen sisältö tuli julkisuuteen, kun Virkkusen asunnossa tehtiin kotietsintä molempien miesten osallistuttua Viron äärioikeistolaisten vapsien vallankaappausyrityksen suunnitteluun. Kirje koski Sinimusta-lehden saamaa painokannetta lehden herjattua Neuvostoliiton ulkoministeriä Maksim Litvinovia. Simojoki kirjoitti:
- ”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.”
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 629
- ↑ Lighthouses of Russia: Murmansk Area (Arkistoitu – Internet Archive) The University of North Carolina at Chapel Hill (englanniksi)
- ↑ Kansallispuistopäivänä 24.5. juhlitaan suomalaisen luonnonsuojelun historiaa (Tiedote) Metsähallitus. 22.5.2006. Viitattu 12.11.2023.
- ↑ Кандалакшский заповедник (venäjäksi) (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Айновские о-ва Кольские карти (venäjäksi)
- Einari Merikallio. Heinäsaarten lintukuvakirja. Otava 1939.
- Einari Merikallio. Jäämeren ääreltä : lintukuvia ja kuvauksia Petsamon Heinäsaarilta ja niiden lähiseuduilta. Otava 1924.
- Vilho Halme : Ryöstöretkellä Heinäsaarilla, Helsingin Sanomat, 05.08.1929, nro 208, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Petsamon heinäsaarella lintuja rengastamassa, kirj. Erkki Halme; piirrokset B. Karmon, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 19.07.1931, nro 29, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Heinäsaarten lokkikanta vahingollista sikäläiselle kalankuivaukselle? Rehtori Einari Merikallion ehdotus Heinäsaarten meri- ja harmaalokkien munien keruun vastaisesta järjestämisestä, Ilta-Sanomat, 18.12.1933, nro 291, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot