Heinälahti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heinälahti
Сенная Губа, Sennaja Guba
Heinälahden kirkon rauniot.
Heinälahden kirkon rauniot.

Heinälahti

Koordinaatit: 61°59′23″N, 35°12′29″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Karhumäen piiri
Kunta Suurlahti
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2012) 16











Heinälahti[1] (ven. Сенна́я Губа́, Sennaja Guba) on kylä Karjalan tasavallan Karhumäen piirin Suurlahden kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Äänisjärven Suuren Klimetskoinsaaren luoteisrannalla 30 kilometriä Suurlahdesta vesiteitse etelään.[2] Kylässä on 16 asukasta (vuonna 2012)[3].

Heinälahti tunnetaan 1600-luvulta lähtien. Sen läheltä on löytynyt kivikautisia asuinpaikkoja sekä 1300–1700-luvun kylänpaikka.[2] 1800-luvulla kylän asukkaat mainittiin venäläistyneiksi ”tšuudeiksi”[4].

1900-luvun alussa Heinälahti lähikylineen muodosti Suurlahden volostiin kuuluneen kyläkunnan. Vuonna 1905 kyläkunnassa oli 27 kylää ja yli 2 700 asukasta.[5] Neuvostoaikana perustettiin Äänisentauksen piiriin kuulunut Heinälahden kyläneuvosto, jossa vuonna 1933 oli 31 asutusta ja lähes 2 000 asukasta. Kahta suomalaista lukuun ottamatta asukkaat olivat kaikki venäläisiä.[6] Vuonna 1958 Heinälahteen liitettiin Kižin kyläneuvosto[7]. 2000-luvun alun kuntauudistuksessa Heinälahden kylähallintoalue yhdistettiin Suurlahden maalaiskuntaan.

Kylästä on laivayhteys Petroskoihin, Kižiin ja Suurlahteen. Talvisin Petroskoin, Heinälahden ja Kižin välillä liikennöi helikopteri.[8] Palveluihin kuuluvat kauppa ja posti[9]. Kylässä toimii kaksi vierasmajaa[10].

Heinälahdella on historiallisen asutuksen status[11]. Sen nähtävyyksiin kuuluvat 1800-luvun loppupuolella pystytetty Semjonovin talo sekä vuonna 1810 rakennettu Pyhän Nikolaoksen kirkko,[2] jonka puuosat paloivat vuonna 1989[12]. Kylän hautausmaalla on runonlaulaja Ivan Rjabininin hauta[2].

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 211. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 12.7.2015).
  2. a b c d Karelija, s. 85.
  3. Generalnyi plan, s. 42.
  4. Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1873 goda. XXVII: Olonetskaja gubernija, s. 25. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1879.
  5. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 6–7. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  6. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 71. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  7. Izmenenija administrativno-territorialnogo ustroistva KASSR v 1958–1959 godah resources.krc.karelia.ru. Viitattu 12.7.2015. (venäjäksi)
  8. Generalnyi plan, s. 41.
  9. Generalnyi plan, s. 45–46.
  10. Turistitšeski portal Karelija ticrk.ru. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 12.7.2015. (venäjäksi)
  11. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 12.7.2015. (venäjäksi)
  12. Karelija, s. 246.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]