Heikki Väänänen (kirkonrakentaja)
Heikki Väänänen eli Karahka-Väänänen[1] (s. 8. heinäkuuta 1724, Ylikiiminki – 2. toukokuuta 1789[2] Ylikiiminki) oli suomalainen kirkonrakentaja. Väänänen johti muun muassa vuonna 1764 rakennetun Utajärven kirkon ja kellotapulin rakennustöitä.[3] Karahkan kylästä kotoisin ollut talollinen oli erikoistunut eritoten kirkkojen kellotapuleiden rakentamiseen.[4]
Väänäsen vanhemmat olivat talollinen Tapani Väänänen ja Reeta Hiltunen Ylikiimingin Karahkan kylän Väänälän talosta. Hän oli Kiiminkijoen varteen 1500-luvun puolivälissä asettuneiden savolaisten uudisasukkaiden jälkeläinen. Väänänen hallitsi kotitaloaan yhdessä veljiensä kanssa, minkä takia hän saattoi olla pitkäänkin muualla rakennustöissä.[5]
Väänänen toimi kirkkoväärtinä vuodesta 1756. Hänen puolisonsa vuodesta 1752 oli Margareta Jaakontytär Suorsa (1727–1796).[5]
Väänäsen johtamat kirkonrakennus- ja korjaustyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksi Väänänen toimi kirvesmiehenä, mutta oman kotiseurakunnan saarnatuvan peruskorjaus 1748–1749 lienee ollut hänen vastuullaan. Haukiputaan kirkon kellotapulin rakentamisen yhteydessä 1751 hänet mainitaan jo pykynä eli rakennusmestarina. Tästä urkeni kolmisenkymmentä vuotta kestänyt ura, jonka aikana Väänäsen lasketaan rakentaneen toistakymmentä kellotapulia ja yhden kirkon eli Utajärven kirkon. Lars Pettersson pitää häntä myös Kuivaniemen vanhan kirkon rakentajana eikä Jaakko Suonperää. Väänäsen johdolla tehtiin myös kirkkorakennusten korjaustöitä.[5]
Väänäsen rakentamat tapulit olivat pohjalaismallisia ja kolmikerroksisia. Alinna oli neliömäinen läpikuljettava pohjakerros, joka muodosti kirkkopihan tuloväylän, sen päällä kapeampi neliömäinen kellohuone ja ylinnä kahdeksankulmainen lanterniini. Hänet tunnetaan myös tapuleiden kaarevista katto-osista, sisäänkäynneistä ja kelloaukoista. Tapuleihin mahtui yleensä kolme suurta kelloa.[5]
Rakennus | Ajankohta |
---|---|
Haukiputaan kirkon kellotapuli | 1751 [6] |
Iin Pyhän Laurentiuksen kirkon kellotapuli | 1753–1754 [5] |
Ylikiimingin saarnatuvan kellotapuli | 1754 [7] |
Oulunsalon ns. uhrikirkon kellotapuli | 1756 [5] |
Muhoksen kirkon tornin uusiminen | 1757 [5] |
Iin Pyhän Laurentiuksen kirkon torni | 1758 [5] |
Kuusamon vanhan kirkon kellotapuli | 1759 [5] |
Hailuodon vanhan kirkon kellotapuli | 1760 [5] |
Pudasjärven kirkon kellotapuli | 1761 [8] |
Tyrnävän vanhan kirkon kellotapuli | 1762 [5] |
Utajärven kirkko | 1762 [5] |
Utajärven kirkon kellotapuli | 1764 [3] |
Rovaniemen vanhan kirkon kellotapuli | 1765 [5] |
Kuivaniemen vanhan kirkon kellotapuli | 1765 [5] |
Siikajoen kirkon kellotapuli | 1765 [9] |
Kempeleen vanhan kirkon kellotapuli | 1768–1769 [10] |
Simon kirkon kellotapuli | 1773 [4] |
Kemijärven kirkon kellotapuli ja saarnatuoli | 1774 [11] |
Muhoksen kirkon korjaus | 1774 [5] |
Kiimingin kirkon kellotapuli | 1777 [5] |
Kempeleen vanhan kirkon korjaus | 1783 [5] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Juhani Karanta: Utajärven kirkko 2003. Virma-projekti. Arkistoitu 5.4.2015. Viitattu 8.3.2009.
- ↑ Hiski-tietokanta hiski.genealogia.fi. Viitattu 17.9.2014.
- ↑ a b Utajärven kirkko Utajärvi: Utajärven seurakunta. Arkistoitu 1.3.2015. Viitattu 8.3.2009.
- ↑ a b Simon kirkko Simon: Simon kunta. Viitattu 8.3.2009.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Jouko Vahtola: Väänänen, Heikki (1724–1789). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Sivu 771.
- ↑ Haukiputaan kirkko Haukipudas: Haukiputaan seurakunta. Viitattu 8.3.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ylikiimingin seurakunnan historiaa Oulu: Oulun ev. lut. seurakuntayhtymä. Arkistoitu 23.8.2007. Viitattu 8.3.2009.
- ↑ Kirkko (Kellotapuli) Pudasjärvi: Pudasjärven seurakunta. Viitattu 8.3.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Emäseurakunnaksi (Parempia kuin paavolalaiset) 8.10.2007. Siikajoki: Siikajoen kunta. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 8.3.2009.
- ↑ Kulttuurikohteet (1. Kirkonmäki) Kempele: Kempeleen kunta. Arkistoitu 25.2.2009. Viitattu 8.3.2009.
- ↑ Kemijärven seurakunnan vaiheita Kemijärvi: Kemijärven seurakunta. Arkistoitu 27.12.2008. Viitattu 8.3.2009.