Heikki Nurmi
Heikki Nurmi (2. kesäkuuta 1894 Kuortane – 15. joulukuuta 1953) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kalle Nurmi ja Sanna Hakola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Saimi Sylvi Emilia Peltoniemen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Hän suoritti armeijan upseerien täydennyskurssin vuonna 1924 ja tykistö- ja tiedonantokurssin vuonna 1926 sekä taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1927. Komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuonna 1933 Suojeluskuntain päällystökoulussa ja Kapteenikurssin Taistelukoulussa vuonna 1937.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nurmi työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 5. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Käymissään taisteluissa hän haavoittui Misse-joella 3. elokuuta 1916.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen sisällissota
Nurmi astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi aluksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 7. huhtikuuta 1918 alkaen 4. Jääkärirykmentin esikuntaan ja 12. huhtikuuta 1918 alkaen 9. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja lopulta 15. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaalla sekä etenemiseen Viipurin-Pietarin väliselle radalle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nurmi palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kajaanin sissipataljoona ja sitten Pohjanmaan jääkäripataljoona. Hän toimi pataljoonassa konekiväärikomppanian nuorempana upseerina ja hoiti konekiväärikomppanian päällikön tehtäviä 29. syyskuuta 1919 - 5. elokuuta 1920 ja 20. kesäkuuta - 4. heinäkuuta 1921 sekä 5. elokuuta 1921 - 21. maaliskuuta 1923 välisinä aikoina. Armeijasta hän erosi 21. maaliskuuta 1923 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin 1. huhtikuuta 1923 alkaen Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin VIII:n alueen ja 1. heinäkuuta 1928 alkaen IV alueen päälliköksi. Hän hoiti myös komennettuna X alueen päällikön tehtäviä 1. lokakuuta 1935 alkaen ja nimitettiin lopulta kyseiseen toimeen 5. joulukuuta 1935.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nurmi osallistui talvisotaan Riihimäen Ilmapuolustusaluekeskuksen päällikkönä ja jatkoi tehtävässä myös välirauhan aikana, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin aluepäälliköksi Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiriin. Jatkosodan puhjettua Nurmi nimitettiin Ilmavalvonta-aluekeskus 69:n päälliköksi. Ilmavalvontakeskuksesta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 3:een, josta hänet siirrettiin vuonna 1943 Jalkaväenkoulutuskeskus 22:een vanhemmaksi koulutusupseeriksi, jossa tehtävässä hän toimi sodan loppuun saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Sotien jälkeen Nurmi työskenteli Oy Sako Ab:n huoltopäällikkönä vuoteen 1946 ja Riihimäen Saha Oy:n palveluksessa vuosina 1946–1949 ja Hämeen Palovakuutusyhtiön piiritarkastaja vuosina 1949–1953. Hänet haudattiin Riihimäelle.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nurmi toimi Pohjanmaan jääkäripataljoonan kunnianeuvoston puheenjohtaja vuonna 1920 ja Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin kunnialautakunnan varajäsenenä vuosina 1926–1928 ja jäsenenä vuosina 1935–1938, sekä toimi Lounais-Hämeen ilmapuolustusyhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja rahastonhoitajana vuosina 1928–1935.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.