Heikki Lunki
Heikki Oskari Lunki (27. syyskuuta 1898 Revonlahti – 2. marraskuuta 1964) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen myös sisällissotaan. Suomen myöhemmissä sodissa hän toimi päällikkönä huoltojoukoissa ja sotavankileireillä.[1][2]
Perhetaustat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunkin vanhemmat olivat maanviljelijä Aukusti Lunki ja Henriika Justell. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Suoma Hämetin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunki kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti keskikoulua vastaavan kurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Lunki suoritti alue- ja paikallispäälliköiden täydennyskurssin vuonna 1922 ja ampumatoimintakurssin vuonna 1924 sekä taktiikan soveltamiskurssin vuosina 1925 ja 1927. Voimistelunjohtajakurssin hän suoritti vuonna 1931 Suojeluskuntain päällystökoulussa. Reserviupseerikoulun hän kävi vuonna 1928 ja suoritti ilmatorjuntatykistökurssin vuonna 1938.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunki työskenteli maanviljelijänä Revonlahdella ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 19. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunki astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi 5. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurin ympäristössä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunki erosi sisällissodan jälkeen armeijan palveluksesta sairauden takia 20. toukokuuta 1918. Suojeluskuntajärjestössä hän palveli 1. joulukuuta 1918 - 15. elokuuta 1919 välisen ajan paikallispäällikkönä Saloisissa ja l. tammikuuta 1920 alkaen Paavolassa. Paavolasta hänet määrättiin 1. huhtikuuta 1927 alkaen päälliköksi Raahen suojeluskuntapiirin IV alueelle. Suojeluskunnista hän erosi sairauden takia 28. helmikuuta 1933, mutta toimi senkin jälkeen kuitenkin vielä Paavolan suojeluskunnan paikallispäällikkönä 31. toukokuuta 1934 saakka, jolloin siirtyi Alkoholiliike oy:n palvelukseen Oulun, mistä hän siirtyi 1. heinäkuuta 1934 saman yrityksen Rovaniemen myymälään, missä hän työskenteli vuoteen 1938 saakka, jolloin siirtyi Oy Alkoholiliike Ab:n myymälänhoitajaksi Suolahdelle ja työskenteli sillä vuoteen 1964 saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunki osallistui talvisotaan Muonavarikko 6:n päällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi samassa tehtävässä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin toimistopäälliköksi Sisä-Suomen suojeluskuntapiirin esikuntaan, josta hänet siirrettiin vuonna 1941 päälliköksi Sotavankileiri 17:ään, josta hänet siirrettiin edelleen niin ikään päälliköksi Sotavankileiri 10:een. Hänet kotiutettiin vuonna 1942.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunki toimi Suolahden kauppalan järjestysoikeuden jäsenenä vuosina 1941 - 1964 ja kauppalanvaltuuston jäsenenä vuosina 1946 - 1948 ja vuosina 1951 - 1953. Hän toimi Kansallisseuran puheenjohtajana vuosina 1945 – 1951 ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Suolahden johtokunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 1940 – 1955 sekä Suolahden Urheilijat ry:n puheenjohtajana vuosina 1945 - 1946 ja johtokunnan jäsenenä vuosina 1947 - 1951. Hän oli myös Lions Club Suolahden perustajajäsen ja presidentti vuosina 1958 - 1959. Hän toimi myös KOP:n Suolahden konttorin valvoja vuosina 1955 – 1964 ja oli Suolahden Reserviupseerikerhon perustajajäsen ja toimi puheenjohtajana vuonna 1948. Hänet haudattiin Suolahteen.[1][2]
Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.