Heikki Junninen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heikki Junninen
Henkilötiedot
Syntynyt10. kesäkuuta 1975 (ikä 49)
Ammatti ympäristöfysiikan professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Kuopion yliopisto (FM 2001), Helsingin yliopisto (FT 2014)
Instituutti Tarton yliopisto
Tutkimusalue atmospheric physics (käännä suomeksi)
Palkinnot Highly Cited Researcher (Geophysics; Clarivate Analytics, 2018 & 2019)[1][2]
Aiheesta muualla
Kotisivu

Heikki Junninen (s. 6. kesäkuuta 1975) on ilmakehätieteilijä, tutkija ja keksijä, joka on syyskuusta 2019 lähtien työskennellyt Tarton yliopiston ympäristöfysiikan professorina. [3][4][5][1]

Junninen opiskeli valmistui Kuopion yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2001. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian tohtoriksi (fysiikka) vuonna 2014. Hänen englanninkielinen artikkeliväitöskirjansa oli otsikoitu Data cycle in atmospheric physics : from detected millivolts to understanding the atmosphere.[3][6]

Junninen on laatinut työtovereineen (kuten Markku Kulmala, Tuukka Petäjä, Douglas Worsnop, Mikko Sipilä ja Mikael Ehn) kymmeniä tutkimusartikkeleita erityisesti ilmakehän aerosolien mittaamiseen ja data-analyysiin liittyen.[7] Näistä useita on julkaistu tiedemaailman kärkilehdissä (kuten Nature ja Science). [4][8][9][10][11][12] Junnisella on myös useita patentteja (muun muassa Mikko Sipilän kanssa). [3]

Vuonna 2019 (ja 2018) Junninen on ollut arvostetulla maailman viitatuimpien tutkijoiden 2019 Highly Cited Researchers -listalla geotieteiden aihepiiristä.[2][13][1] Tunnustus pohjautuu analyytikkayritys Clarivaten ylläpitämään Web of Science -julkaisutietokantaan.[2][14] Marraskuussa 2019 julkaistuun luetteloon oli valittu yhteensä noin 6 200 tutkijaa, joista 3 700 oli ryhmitelty johonkin 21:stä selvityksessä mukana olleesta tieteenalaryhmästä ja 2 500 oli poikkitieteellisten aihepiirien tutkijoita. He kaikki kuuluvat tieteenalaryhmässään viitatuimman prosentin joukkoon kaikista julkaisutietokannassa mukana olevista alan tutkijoista.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Heikki Junninen (Henkilöprofiili HY:n tutkimusportaalissa, researchportal.helsinki.fi) Helsingin yliopisto. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c 2019 Highly Cited Researchers (2019 Viitatuimmat tieteilijät. Kirjoittamalla hakukenttään "Region" maanimi "Finland" voi hakea kotiorganisaatioltaan Suomessa toimivat tieteilijät) Clarivate Analytics, clarivate.com. Arkistoitu 21.11.2019. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Heikki Junninen Estonian Research Information System, etis.ee. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b New Professor of Environamental Physics Heikki Junninen 25.6.2019. University of Tartu, ut.ee. Arkistoitu 31.12.2019. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Helen Rohtmets-Aasa: Professor, kes uurib metsalõhna kliimamõju ja pilvepisaraid. Horisondi intervjuu atmosfäärifüüsik Heikki Junnineniga 1.9.2019. Postimees, postimees.ee. Viitattu 1.1.2020. (viroksi)
  6. ↑ Data cycle in atmospheric physics : from detected millivolts to understanding the atmosphere (ISBN 978-952-5822-81-6 (pdf); PhD thesis / Univ. of Helsinki; julkaistu sarjassa Report series in aerosol science, ISSN 0784-3496; n:o 145. Tiivistelmä ja koko väitöskirja saatavilla via) 2014 (painettuna 2013). Helsinki: Finnish Association for Aerosol Research (teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi). Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Heikki Junninen. Highly cited. University of Tartu Publons/ Web of Science, publons.com. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Jasper Kirkby, Joachim Curtius, João Almeida, Eimear Dunne, Jonathan Duplissy, Sebastian Ehrhart, Alessandro Franchin, Stéphanie Gagné, Luisa Ickes, Andreas Kürten, Agnieszka Kupc, Axel Metzger, Francesco Riccobono, Linda Rondo, Siegfried Schobesberger, Georgios Tsagkogeorgas, Daniela Wimmer, Antonio Amorim, Federico Bianchi, Martin Breitenlechner, André David, Josef Dommen, Andrew Downard, Mikael Ehn, Richard C. Flagan, Stefan Haider, Armin Hansel, Daniel Hauser, Werner Jud, Heikki Junninen, Fabian Kreissl, Alexander Kvashin, Ari Laaksonen, Katrianne Lehtipalo, Jorge Lima, Edward R. Lovejoy, Vladimir Makhmutov, Serge Mathot, Jyri Mikkilä, Pierre Minginette, Sandra Mogo, Tuomo Nieminen, Antti Onnela, Paulo Pereira, Tuukka Petäjä, Ralf Schnitzhofer, John H. Seinfeld, Mikko Sipilä, Yuri Stozhkov, Frank Stratmann, Antonio Tomé, Joonas Vanhanen, Yrjö Viisanen, Aron Vrtala, Paul E. Wagner, Hansueli Walther, Ernest Weingartner, Heike Wex, Paul M. Winkler, Kenneth S. Carslaw, Douglas R. Worsnop, Urs Baltensperger & Markku Kulmala: Role of sulphuric acid, ammonia and galactic cosmic rays in atmospheric aerosol nucleation (abstrakti, kokojulkaisu esimerkiksi tiedekirjastojen kautta) Nature, 476: 429–433. 24.8.2011. Nature, nature.com. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Pauli Paasonen, Ari Asmi, Tuukka Petäjä, Maija K. Kajos, Mikko Äijälä, Heikki Junninen, Thomas Holst, Jonathan P. D. Abbatt, Almut Arneth, Wolfram Birmili, Hugo Denier van der Gon, Amar Hamed, András Hoffer, Lauri Laakso, Ari Laaksonen, W. Richard Leaitch, Christian Plass-Dülmer, Sara C. Pryor, Petri Räisänen, Erik Swietlicki, Alfred Wiedensohler, Douglas R. Worsnop, Veli-Matti Kerminen & Markku Kulmala: Warming-induced increase in aerosol number concentration likely to moderate climate change Nature Geoscience 6, 438–442. 2013. nature.com. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Markku Kulmala, Jenni Kontkanen, Heikki Junninen, Katrianne Lehtipalo, Hanna E. Manninen, Tuomo Nieminen, Tuukka Petäjä, Mikko Sipilä, Siegfried Schobesberger, Pekka Rantala, Alessandro Franchin, Tuija Jokinen, Emma Järvinen, Mikko Äijälä, Juha Kangasluoma, Jani Hakala, Pasi P. Aalto, Pauli Paasonen, Jyri Mikkilä, Joonas Vanhanen, Juho Aalto, Hannele Hakola, Ulla Makkonen, Taina Ruuskanen, Roy L. Mauldin III, Jonathan Duplissy, Hanna Vehkamäki, Jaana Bäck, Aki Kortelainen, Ilona Riipinen, Theo Kurtén, Murray V. Johnston, James N. Smith, Mikael Ehn, Thomas F. Mentel, Kari E. J. Lehtinen, Ari Laaksonen, Veli-Matti Kerminen, Douglas R. Worsnop: Direct Observations of Atmospheric Aerosol Nucleation Science 339 (6122): 943-946; DOI: 10.1126/science.1227385. 22.2.2013. Science, sciencemag.org. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Mikael Ehn, Joel A Thornton, Einhard Kleist, Mikko Sipilä, Heikki Junninen, Iida Pullinen, Monika Springer, Florian Rubach, Ralf Tillmann, Ben Lee, Felipe Lopez-Hilfiker, Stefanie Andres, Ismail-Hakki Acir, Matti Rissanen, Tuija Jokinen, Siegfried Schobesberger, Juha Kangasluoma, Jenni Kontkanen, Tuomo Nieminen, Theo Kurtén, Lasse B Nielsen, Solvejg Jørgensen, Henrik G Kjaergaard, Manjula Canagaratna, Miikka Dal Maso, Torsten Berndt, Tuukka Petäjä, Andreas Wahner, Veli-Matti Kerminen, Markku Kulmala, Douglas R Worsnop, Jürgen Wildt, Thomas F Mentel: A large source of low-volatility secondary organic aerosol (abstrakti, kokojulkaisu esimerkiksi tiedekirjastojen kautta) Nature, 506 (7489): 476–479. 26.2.2014. Nature, nature.com. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Mikko Sipilä, Nina Sarnela, Tuija Jokinen, Henning Henschel, Heikki Junninen, Jenni Kontkanen, Stefanie Richters, Juha Kangasluoma, Alessandro Franchin, Otso Peräkylä, Matti P. Rissanen, Mikael Ehn, Hanna Vehkamäki, Theo Kurten, Torsten Berndt, Tuukka Petäjä, Douglas Worsnop, Darius Ceburnis, Veli-Matti Kerminen, Markku Kulmala & Colin O’Dowd: Molecular-scale evidence of aerosol particle formation via sequential addition of HIO3 (abstrakti, kokojulkaisu esimerkiksi tiedekirjastojen kautta) Nature, 476: 429–433. 31.8.2016. Nature, nature.com. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Eesti loodusteadlased on maailma mõjukaimate hulgas 19.11.2019. Delfi, delfi.ee. Viitattu 1.1.2020. (viroksi)
  14. ↑ a b Highly Cited Researchers - Methodology (Viitatuimmat tieteilijät. metodiikka) Clarivate Analytics, clarivate.com. Arkistoitu 19.11.2019. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Heikki_Junninen&oldid=22428895”