Hefnerkynttilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hefnerlamppu

Hefnerkynttilä (saks. Hefnerkerze, lyh. HK) on vanha valovoiman yksikkö, nykyisissä yksiköissä 0,903 kandelaa.[1]

Yksikkö sai nimensä Friedrich von Hefner-Alteneckin vuonna 1884 keksimästä valon­lähteestä, jossa poltettiin amyyliasetaattia ja jota käytettiin valon mittaus­laitteiden kalibrointiin. Kun amyyli­asetaatista valmistetun kynttilän halkaisija oli 8 millimetriä ja sen palaessa syntyvän liekin korkeus 40 millimetriä, oli tällaisen valon­lähteen valovoima määritelmän mukaan yksi hefner­kynttilä.[2]

Hefnerkynttilä oli käytössä yksikkönä useissa Euroopan maissa, muun muassa Saksassa ja Suomessa.[3]. Anglo­saksisissa maissa ja Ranskassa käytettiin sen sijaan yksikkönä kansain­välistä normaalikynttilää (ICP)[3], jota Suomessakin käytettiin hefnerkynntilän ohella.[4] Nykyinen kansain­välinen valo­voiman yksikkö, kandela, on suuruudeltaan lähellä aikaisempaa normaali­kynttilää ja otettiin käyttöön Kansain­välisen mittojen ja painojen toimiston päätöksellä vuoden 1948 alussa.[3]

  1. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 1014, art. Hefnerkynttilä. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4
  2. Hefner unit, Hefner candle sizes.com. Arkistoitu 28.8.2008. Viitattu 1.10.2011.
  3. a b c Valaistustekniikkaa: Kynttilät ja kandelat. Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 1.10.2011.
  4. Pieni tietosanakirja, 4. osa, s. 1101, art. Valoyksiköt. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.