Hazel Ying Lee

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hazel Ying Lee
李月英
Henkilötiedot
Syntynyt24. elokuuta 1912
Portland, Oregon, Yhdysvallat
Kuollut25. marraskuuta 1944 (32 vuotta)
Great Falls, Montana, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Ammatti lentäjä
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1943–1944
Taistelut ja sodat toinen maailmansota
Joukko-osasto Women’s Flying Training Detachment
Women Airforce Service Pilots

Hazel Ying Lee (kiin.: 李月英; pinyin: Lǐ Yuèyīng; 24. elokuuta 1912 Portland, Oregon, Yhdysvallat – 25. marraskuuta 1944 Great Falls, Montana, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen lentäjä. Hän kuului toisen maailmansodan aikana Women Airforce Service Pilots -järjestöön (WASP), joka lensi Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien lentokoneita muissa kuin taistelutehtävissä. Hän oli toinen kahdesta kiinalaistaustaisesta WASP:n lentäjästä Maggie Geen ohella.

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hazel Ying Lee vuonna 1932.

Hazel Ying Lee syntyi Portlandissa, Oregonissa 24. elokuuta 1912. Hänen vanhempansa Yuet Lee ja Ssiu Lan Lee olivat kiinalaisia maahanmuuttajia, jotka olivat tavanneet toisensa Yhdysvalloissa. He saivat kahdeksan lasta, joista Hazel oli toiseksi vanhin. Perhe omisti Portlandissa kiinalaisen ravintolan, jossa myös Hazel auttoi koulun ohella.[1][2] Huolimatta kiinalaisiin tuohon aikaan yleisesti kohdistuneista ennakkoluuloista Lee eli nuoruudessaan aktiivista elämää.[3]

Lee valmistui Portlandin Commerce High Schoolista vuonna 1929 ja aloitti työt H. Liebes & Company -tavaratalossa hissinkuljettajana. Hän kiinnostui ilmailusta 19-vuotiaana, kun hän seurasi lentokentän laidalla lentotunteja ja pääsi lyhyelle lennolle kyytiin. Hän liittyi Chinese Flying Club of Portlandin jäseneksi ja säästi rahaa lentotunteja varten. Häntä opetti kokenut lennonopettaja Al Greenwood, jonka johdolla hän oppi tekemään pienellä kaksitasolla joitakin taitolentoliikkeitä. Hän sai lentolupakirjan ensimmäisenä amerikankiinalaisena naisena vuonna 1932.[1][2][4][5]

Opetellessaan lentämään Portlandissa Lee tapasi tulevan aviomiehensä, amerikankiinalaisen lentäjän Louie Yim-qunin.[2][4]

Ilmailu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lee käymässä läpi suoritustaan Link Trainer -simulaattorissa vuonna 1944.

Vuonna 1933 Lee matkasi Kiinaan, jossa Japani oli valloittanut Mantšukuon. Japanin hyökkäyksen jälkeen varakkaat maerikankiinalaiset olivat keränneet rahaa, jolla voitaisiin kouluttaa Portlandissa vapaaehtoisia lentäjiä Kiinan ilmavoimiin taistelemaan Japania vastaan. Vapaaehtoisia koulutti Greenwood, ja vapaaehtoisten joukossa olivat muun muassa Lee sekä Yim-qun. Kiinan ilmavoimiin ei kuitenkaan hyväksytty naispuolisia lentäjiä, ja niinpä Lee asetettiin sen sijaan toimistotöihin asevoimille. Hän pääsi lentämään ainoastaan satunnaisesti, ja silloinkin vain kaupallisia lentoja Nanjingista. Hän asettui myöhemmin asumaan Kantoniin, jossa auttoi ystäviään ja naapureitaan suojautumaan japanilaisten pommittaessa kaupunkia. Japanilaisten joukkojen edetessä Lee pakeni Hongkongiin ja vietti siellä lähes vuoden ennen kuin palasi Yhdysvaltoihin. Hän asettui New Yorkiin, jossa hän oli toimistotyössä ilmailualan yrityksessä.[1][2][3][4][5]

Syksyllä 1942 Lee kuuli Women’s Flying Training Detachmentista (WFTD), joka koulutti naislentäjiä lentämään sotilaskoneita muissa kuin taistelutehtävissä, jotta mieslentäjiä vapautui rintamalle. Turhautuneena siitä, ettei ollut päässyt vuosiin lentämään, Lee haki mukaan. Hän aloitti koulutuksen Teksasissa helmikuussa 1943 ja valmistui elokuussa 1943 WAFS:n yhdistyttyä Women’s Auxiliary Ferrying Squadronin kanssa uudeksi Women Airforce Service Pilots -järjestöksi.[1][2][5][6] Lokakuussa 1943 hän meni naimisiin Yim-qunin kanssa, minkä jälkeen tämä palasi Kiinaan, eikä Lee kuullut aviomiehestään kuuteen kuukauteen.[4]

Lee sijoitettiin valmistumisensa jälkeen 3. siirtolentolaivueeseen Romulusin lentotukikohtaan Michiganiin. Hän lensi siirtolentoja muun muassa PT-17 Stearmaneilla, T-6 Texaneilla ja C-47 Skytraineilla. WASP:n lentäjien keskuudessa hän sai maineen taitavana lentäjänä, iloisena, rohkeana ja huumorintajuisena, ja hän olikin toveriensa keskuudessa pidetty hahmo. Hän oli monia muita lentäjiä kymmenen vuotta vanhempi, ja hänestä tulikin eräänlainen johtohahmo. Hän esitteli kulttuuriaan tovereilleen esimerkiksi maalaamalla huulipunalla heidän lempinimiään kiinalaisin merkein kirjoitettuna heidän lentämiinsä koneisiin ja joko kokkaamalla kiinalaista ruokaa tai viemällä heidät syömään kiinalaisiin ravintoloihin. Hän tarjosi monelle toverilleen ensimmäisen kosketuksen kiinalaiseen kulttuuriin.[1][3][5][7]

Ulkonäkönsä vuoksi Leetä luultiin toisinaan japanilaiseksi, mikä aiheutti väärinymmärryksiä. Eräällä lennollaan hän joutui tekemään pakkolaskun pellolle Kansasiin. Kun pellon omistanut maanviljelijä näki hänet, hän luuli japanilaisten maihinnousun alkaneen ja jahtasi Leetä talikko kädessään, kunnes tämä sai selitettyä olevansa yhdysvaltalainen. Hän otti tilanteen ilmeisen huumorilla ja hauskuutti muiden lentäjien kertoman mukaan samana iltana tarinallaan koko ruokalaa illallisen yhteydessä.[1][3][4]

Lokakuussa 1944 Lee valittiin yhdeksi 132 naisesta, jotka pääsivät lentämään nopeimpia ja tehokkaimpia hävittäjiä. Hän oli innoissaan päästessään lentämään muun muassa P-51 Mustangeja ja P-63 Kingcobria. Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa Kingcobrien siirtäminen tehtaalta Buffalosta Great Fallsiin, josta ne lähetettiin edelleen Neuvostoliittoon. Työtahti oli kova, ja Lee kertoikin perheelleen kirjeissään alkavansa väsyä lentämään jatkuvasti seitsemänä päivänä viikossa.[4][1][5]

Kuolema ja muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiitospäivänä 23. marraskuuta 1944 Lee oli osana ryhmää toimittamassa Kingcobria Great Fallsiin. Pian lentoonlähdön jälkeen yksi ryhmän lentäjistä, Jeff Russell, näytti muille käsimerkeillä, ettei hänen radionsa toiminut. Sitä yritettiin korjata välilaskulla Bismarckissa, mutta koska oli vapaapäivä, huolto ei onnistunut. Ryhmä jatkoi Great Fallsiin, jonka läheinen ilmatila oli todella ruuhkainen ja täynnä koneita odottamassa laskeutumisvuoroaan. Kun ryhmän laskeutumisvuoro tuli, Lee lähestyi kenttää normaalisti, mutta samaan aikaan Russell lähestyi samaa kiitotietä jyrkemmästä kulmasta ja oli ohittamassa häntä yläkautta. Lennonjohto huomasi kehittymässä olleen vaaratilanteen ja käski lentäjiä tekemään ylösvedon. Koska Russellin radio ei toiminut, vain Lee kuuli ohjeistuksen ja nosti konettaan ylöspäin törmäten Russelliin alta päin.[5][2]

Molemmat koneet syöksyivät törmäyksen seurauksena maahan ja liukuivat pitkin kiitotietä. Russellin koneen polttoainetankki räjähti ja peitti molemmat koneet liekkeihin. Molemmat lentäjät pelastettiin, mutta Lee oli jäänyt joksikin aikaa loukkuun koneeseensa ja ehti saada pahoja palovammoja. Hän oli kaksi päivää sairaalassa tajuissaan, mutta kuoli vammojensa seurauksena 25. marraskuuta. Hänestä tuli 38. ja viimeinen WASP:n toiminnassa kuollut lentäjä, ja WASP-ohjelma lakkautettiin 20. joulukuuta 1944 sotatilanteen parantuessa.[2][4]

Koska WASP:n jäsenet olivat siviilejä, Lee ei ollut oikeutettu sotilashautajaisiin. Kolme päivää hänen kuolemansa jälkeen hänen perheensä sai tiedon, että myös Leen veli Victor oli kaatunut sodassa Ranskassa. Perhe halusi haudata molemmat yhdessä Riverview’n hautausmaalle Portlandiin. Kun Leen sisko Florence yritti ostaa heille valitsemansa hautapaikat, hänelle vastattiin, että aasialaiset eivät olleet tervetulleita hautausmaan valkoisten osiolle. Florence valitti tästä kirjeitse presidentti Rooseveltille, ja negatiivista julkisuutta pelännyt hautausmaa salli lopulta Hazelin ja Victorin hautaamisen. Hazel Ying Lee haudattiin 1. joulukuuta 1944.[2][3][8]

Leestä tuli vuonna 2004 Oregonin ilmailun kunniagallerian jäsen, ja vuonna 2011 hänestä tehtiin Pioneer Hall of Famen jäsen.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Burmeister, Heather: Hazel Ying Lee (1912-1944) Oregon Encyclopedia. 5.7.2022. Oregon Historical Society. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Unander, Lee Sig: Sky's The Limit 1859 Oregon’s Magazine. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Pioneers of the Skies: Featuring Hazel Ying Lee (1912-1944) Cockpit USA. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Hafner, Katie: Overlooked No More: When Hazel Ying Lee and Maggie Gee Soared the Skies 21.5.2020. The New York Times. Arkistoitu 22.5.2020. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f Flaccus, Gillian: Chinese American WASP Losing Her Anonymity 11.5.2003. Portland, Oregon: Los Angeles Times. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  6. ↑ WASP Class 43-W-4 Women Airforce Service Pilots Official Archive. Texas Woman’s University. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Heishman, Allison: "Fighting for Democracy": Hazel Ying Lee Constitution Daily. 14.10.2011. National Constitution Center. Arkistoitu 30.1.2018. Viitattu 15.4.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Hazel Ying Lee: Fighting for Gender Equality (PDF) National Center for the Preservation of Democracy. Arkistoitu 25.7.2011. Viitattu 15.4.2023. (englanniksi)
  9. ↑ 03/06/21 DAR Honors Hazel Ying Lee in Women's History Month 3.6.2021. Chinese Historical & Cultural Project. Viitattu 15.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hazel_Ying_Lee&oldid=21596636”