Hawarsaaret

Hawarsaaret
Koordinaatit	25°38′49.2″N, 50°46′33.6″E
Merialue	Bahraininlahti
Suurin saari	Hawar
Valtio
Valtio	Bahrain/Qatar
Väestö
Väkiluku	asumaton
Infobox OK

Hawarsaaret (arab. جزر حوار‎, Juzur Ḥawār) on saaristo Bahraininlahdella. Suurin osa saarista kuuluu Bahrainille, mutta yksi saarista Qatarille. Saaret ovat aavikkoisia, eikä niissä ole nykyään pysyvää asutusta. Saaristossa on muun muassa huomattava arabianmerimetsopopulaatio, sekä sen vesissä on merkittävästi dungongeja.

Hawarsaaret olivat pitkään Bahrainin ja Qatarin välisten aluekiistojen kohteena, mutta Kansainvälinen tuomioistuin päätti 2001 saarten kuuluvan pääosin Bahrainille. Vain Janansaari myönnettiin Qatarille. Hawarsaarista on tullut matkailukohde, ja siellä on myös Bahrainin puolustusvoimien tukikohta.

Maantiede ja luonto

Hawarsaariin kuuluu 17 saarta, luotoa ja karia, joista osa on vuoksen aikaan veden alla. Saaret ovat kalkkikivestä muodostuneita aavikkosaaria, joiden korkeimmat kalliot kohoavat 20–30 metrin korkeuteen. Saarista suurin on Hawar, joka on noin kahdeksan kilometrin päässä Qatarin rannikolta. Se on noin 15 kilometriä pitkä ja 3 kilometriä leveä.

Hawarsaarten keskeisin kasvillisuus on suolamarskien pensaikkoja, mutta matalissa rantavesissä on laajoja meriheinäniittyjä. Saariston Bahrainin puoleinen osa on kansainvälisesti tärkeä lintualue. Saaristo on maailman suurin tunnettu arabianmerimetson pesimäalue. Suwad al-Janubiyahilla arvioitiin marraskuussa 1992 elävän 200 000 – 300 000 aikuista. Saarilla pesii lisäksi muun muassa räyskiä, ohjasnokitiiroja ja sääksiä. Siellä talvehtivia lajeja puolestaan ovat silkkiuikku ja flamingo.

Hawarsaarten vesien meriheinäniityt ylläpitävät maailman toiseksi suurinta dugongipopulaatiota. Saarten vesillä elää myös liemikilpikonnia, karettikilpikonnia, merinahkakilpikonnia ja valekarettikilpikonnia, joista liemikilpikonna saattaa jopa lisääntyä alueella. Pääsaarella elää myös gaselleja, jotka on todennäköisesti tuotu saarelle.

Ihmistoiminta

Hawarin linnake vuonna 1938

Lomakeskus Hawarilla

Hawarsaarilta on löytynyt arkeologisia todisteita noin 6 000 vuoden takaa. Saaret kuitenkin jäivät laajamittaisen hyödyntämisen ulkopuolella, koska siellä ei ollut tarpeeksi pintavettä eikä akviferejä. Englannin Itä-Intian kauppakomppania kartoitti saaria 1820-luvulla. Tutkimuksessa kerrottiin pääsaarella olleen kaksi kalastajakylää. Kolmas kylä sijaitsi samaan aikaan saaren länsirannikolla. Saaristo oli varsin syrjäinen, eikä siellä ollut esimerkiksi kunnollista terveydenhuoltoa eikä kouluja. Saariston asutus hiipui, ja viimeiset muuttivat 1960-luvun lopulla Bahrainiin.

Hawarsaaret olivat pitkään Bahrainin ja Qatarin välisen aluekiistan kohteena. Britannian ja Osmanien valtakunnan välinen vuoden 1913 sopimus ei määritellyt tarkasti Qatarin rajoja. Hawarsaaret annettiin Bahrainille, mutta Qatar haastoi 1971 rajan. Bahrainin ja Qatarin aluekiistaan liittyi myös muita saaria ja maa-alueita, ja maiden väliset erimielisyydet kärjistyivät 1986 sodan partaalle. Bahrain alkoi huhtikuussa rakentaa rannikkoasemaa Fasht al-Dibalille. Qatar lähetti saarelle yksikön ja kaappasi paikalla olleet siviilit, joita maa piti lähes kuukauden ajan vankeina.

Kansainvälinen tuomioistuin teki 2001 päätöksen Bahrainin ja Qatarin välisessä kiistassa. Bahrain sai Hawarsaaret ja Qit’at Jaradahin ja Qatar Al-Zubarahin, Janansaaren ja Fasht al-Dibalin.

Bahrain oli jo 1990-luvulla alkanut rakentaa Hawarsaarelle matkailuinfrastruktuuria, mutta tuomioistuimen päätöksen jälkeen rakentaminen alkoi kiihtyä. Bahrainin puolustusvoimien tarpeeseen saarelle rakennettiin jo 1984 tukikohta, jossa on sairaala, voimalaitos, suolanpoistolaitos ja laituri. Ne on otettu myöhemmin myös matkailualan käyttöön.