Havaintomaailma
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: huono määritelmä ("tavallisille" ihmisille? Viisi aistia?); ei lähteitä; perustelemattomia väitteitä; epäselviä viittauksia (mikä dikotomia?); ym |
|
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: vaihtoehto pelkälle määritelmän viilailulle |
Havaintomaailma tarkoittaa maailmaa, kuten se tavallisille ihmisille heidän viiden aistinsa kautta esiintyy. Kuten Immanuel Kant luonnosteli, ihmiset voivat havaita vain havaintomaailman, eivät maailmaa sinänsä kuten se objektiivisesti on olemassa. Ihmiset eivät juuri saa tietoa maailmasta kuin havaintokokemustensa avulla, mikä jättää maailman todellisen luonteen metafyysiseksi kysymykseksi, emmekä tosiasiassa voi sanoa varmasti, vastaako maailma täysin havaintojamme. Jo Descartes arveli Matrix-tyylisen ratkaisun mahdollisuuden, missä kaikki "aistihavaintomme" ovat meille tietoisesti syötettyjä eikä meillä tosiasiassa voi olla varmuutta maailman luonteesta. Samankaltainen filosofinen termi on arkimaailmalähde?.
Esimerkki havaintomaailman ja fysiologisen maailman eroista ovat värit, jotka tosiasiassa ovat puhtaasti havaintomaailman ominaisuuksia. Väri sinänsä ei niinkään ole fysiologisen maailman vaan pikemminkin havainnoijan ominaisuus. On totta, että tosimaailman esineillä on fysiologisia ominaisuuksia, joiden ansiosta ne heijastavat tiettyjä aallonpituuksia valosta enemmän kuin muita. Itse väri on kuitenkin henkilön tulkinta tietystä esineen ominaisuudesta, ja esimerkiksi punavihersokean mielestä sekä punainen että vihreä väri ovat itse asiassa sama juttu. Edelleen sokean lepakon havaintomaailmaan on vaikeampi kuvitella itsensä, mutta sekin saattaa muiden aistiensa avulla saada parempaa tietoa maailman esineiden tietyistä ominaisuuksista kuin me saamme omillamme.
Evoluutiopsykologisin mekanismein tutkitut havaintokyvyissä vaikuttavat mekanismit värittävät havaintoja melkoisesti. Ihmisen aivoista löytyy esimerkiksi erityisesti kasvoja tunnistava mekanismi, joka esittää koverankin kasvokuvan täysin kuperaksi. Myös monet muunlaiset kognitiiviset vääristymät heikentävät ihmisen oman havaintokyvyn luotettavuutta.
Edelleen dikotomiaaselvennä syventää se, että havaintomaailmamme ei juuri ole antanut meille sellaista tietoa, joka saattaisi olettaa jotain suhteellisuusteorian kaltaista ulkomaailmasta. Tosimaailma saattaa olla rankastikin ristiriidassa havaintomaailmamme kanssa. Ihmisillä on siis hyvin yleinen tapa olettaa ulkomaailman ominaisuuksiksi asioita, jotka ovatkin itse asiassa heidän oman tietoisuutensa ominaisuuksia tai ennakkoluuloja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turunen, Serja: Yhteisenä tehtävänä alkuperäisen maailman näkyviin saattaminen. Aikuiskasvatus, 2021, 41. vsk, nro 2, s. 183-187.