Hartman (yritys)
| Oy C.J. Hartman Ab | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | Osakeyhtiö |
| Perustettu | 1862 |
| Perustaja | Carl Johan Hartman |
| Toimitusjohtaja | Björn Hartman |
| Kotipaikka | Vaasa[1] |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Toimiala | Vähittäiskauppa |
| Liikevaihto | 195 milj. euroa (2021)[1] |
| Henkilöstö | 233 (2021)[1] |
| Tytäryhtiöt | Hartman Rauta Oy ja kiinteistöyhtiö Oy Hartman Invest Ab |
| Omistaja | Hartmanin suku |
| Kotisivu | hartman.fi |
Oy C.J. Hartman Ab on vaasalainen perheyritys ja Hartman Group-yritysryhmän emoyhtiö. Konserniin kuuluvat myös tytäryhtiö Hartman Rauta Oy sekä sisaryhtiö Oy Hartman Invest Ab. Hartman Raudalla on kauppapaikat Vaasassa, Seinäjoella, Kokkolassa, Pietarsaaressa, Tampereella ja Espoossa ja jakelukeskukset Kalajoella, Härmässä ja Turussa.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hartmania on johtanut jo viisi samaan sukuun kuuluvaa sukupolvea.[3] Yrityksen perustaja Carl Johan Hartman oli yrittäjä kolmannessa polvessa.[4]
1862–1909 (Carl Johan Hartman)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1862 24-vuotias Carl Johan Hartman perusti siirtomaatavarakaupan[2] [5][6] uuden torin laidalle. Osoitteessa Hovioikeudenpuistikko 15 sijainnut liiketila oli vuokralla.[7] Hartman oli kolmannen polven yrittäjä, hänen isoisänsä Johan Hartman oli oltermanni, joka omisti useita kaupunkitaloja Vaasassa ja hänen isällään Carl Fredrik Hartmanilla oli ollut ruokatavarakauppa vuoteen 1825 asti.[4] Hän myi kaupassaan muun muassa kankaita, ruokaa, juustoja, paloviinaa, työkoneita sekä itse valmistamiaan punsseja ja liköörejä.[6] [8] [4] Myös keittiöliedet, vesiklosetit, amerikkalaiset kylvökoneet, ulkomaiset mausteet ja posliini kuuluivat valikoimiin.[3] Kaupassa oli alusta asti myös rautaosasto.[6] [8] [4]
Hartman omisti myös Niilo Lahden perustaman Lahden Olutpanimon, joka toimi Vaasassa. Se tuotti vuosittain noin 350 000 pulloa saksalaistyyppistä olutta.[5] Vuonna 1869 hän osti talousvaikeuksiin joutuneelta entiseltä työnantajaltaan Nils Petter Åbergilta liikekiinteistöt osoitteista Hovioikeudenpuistikko 15 ja Kirkkopuistikko 1.[2][9] [5][6]
Aluksi Hartman myi Ruotsiin paikallisia maalaistuotteita[4], mutta vienti lopetettiin vuonna 1876[9]. Kaupassa myytiin venäläisiä elintarvikkeita, siirtomaatavaroita ja Länsi-Euroopasta tuotuja metalliteollisuustuotteita. Hän alkoi välittää myös kotimaisia teollisuustuotteita.[4] Kaupassa oli Hartmanin lisäksi kaksi kauppa-apulaista.[5]
Vuonna 1881 liikkeeseen perustettiin rautatavaroita ja rautatakeita myyvä osasto. Liike oli yksi Suomen varhaisimpia rauta-alan erikoisliikkeitä Suomessa.[4] Suku selitti siirtymisen siirtomaatavaroiden myymisestä rautakauppaan johtuneen todennäköisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin rautakaupassa oli vähemmän kilpailua, kun taas siirtomaatavaroita myivät kaikki. Rakennustarvikkeiden kysyntä nousi voimakkaasti, kun Vanha Vaasa paloi ja kaupunki rakennettiin uudelleen nykyiseen paikkaansa Klemettilän niemelle.[5] Hartman ja Viktor Schauman ottivat haltuunsa Pohjolan Polttimon konkurssipesän vuonna 1883. Samalla yritys sai luvan valmistaa paloviinaa.[9] Vuonna 1888 Hartmanille myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi hänen toiminnastaan Vaasan kaupan ja teollisuuden hyväksi.[9]
Vuonna 1890 Lahden Olutpanimo myytiin Panimo Oy Bockille.[9] Siirtomaatavarakauppa oli ensimmäiset 30 vuotta kauppahuone, joka toi ja vei, myi elintarvikkeita, rautatakeita, tupakkaa, paloviinaa, kankaita ja posliinia.[5] Hartman työllisti 1890-luvulla 15 työntekijää, jotka työskentelivät aamuseitsemästä iltaseitsemään. Vuonna 1892[9] rautaosaston liikevaihto ylitti kaikkien muiden osastojen yhteenlasketun liikevaihdon ja lehtimainoksissa C. J.. Hartmanin Siirtomaatavarakauppa muutettiin muotoon C. J.. Hartmanin Rautapuoti. Lainsäädäntö vauhditti erikoistumista rautakauppaan. Siirtomaatavaroiden myynti lopetettiin, kun viranomaiset vaativat elintarvikeosaston erottamista rautakaupasta:[5] juustoja ja tärpättiä ei saanut myydä samassa myymälässä.[6] Tuontiviinien myynti loppui 1900-luvun alussa.[6]
1910–1936 (Erik Hartman)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1910 liike siirtyi 72-vuotiaan[4] Carl Johanin nuorimmalle pojalle Erik Hartmanille, jonka isä oli määrännyt kauppiaaksi, vaikka tämä oli haaveillut arkkitehdin ammatista. Suvun mukaan hän "kosti" isälleen rakennuttamalla[5] isänsä liikkeen tilalle Vaasan keskustaan graniittisen[4] liikepalatsin, jonka suunnitteli arkkitehti Kauno Kallio, joka oli käynyt lyseon Vaasassa. Talon kantava rakenne perustui teräsbetoniseen pilari/palkki-järjestelmään.[7] Talo oli Suomen ensimmäisten betonirunkoisten talojen joukossa.[10] Betonirakenteet pystytti ruotsalainen rakennusyhtiö Kreuger & Toll, jonka johtaja oli kuuluisa liikemies ja talousnero Ivar Kreuger.[5] Myös rakennuksen kaksi suurta kattokupolia olivat Suomessa ainutlaatuisia. Niille ei ollut suunniteltu varsinaista käyttöä, vaan niillä haluttiin tasapainottaa muuten massiivisen rakennuksen olemusta.[7] Vuonna 1912 talon ensimmäinen osa valmistui ja liike siirtyi sinne väliaikaisesti.[9] Hartmanin talossa[2] oli yli 10 000 neliötä[11] ja 52 000 kuutiometriä[10] ja se kustannettiin 50 vuoden velalla.[6] Rakennus valmistui vuonna 1913[9], jolloin vietettiin myös kaupan avajaisia. Rautakaupan suuret näyteikkunat olivat pudonneet junasta ja siksi kauppa toimi alkukesän ilman ikkunaruutuja.[11] Viisikerroksinen kauppatalo oli erikoistunut pelkästään rauta-alaan ja se oli liikevaihdoltaan Pohjanmaan ja koko maan suurimpia alan liikkeitä.[4] Carl Johan Hartman kuoli vuonna 1917. Erik Hartman nimitettiin Ruotsin varakonsuliksi seuraavana vuonna.[9]
Vuonna 1922 liike työllisti 24 henkilöä.[9]
1930-luvun lama-ajasta selvittiin pitkälti Hartmanin talon vuokratuloilla.[12] Vuonna 1934 yrityksen liikevaihto nousi ylittäen lamaa edeltävän tasonsa.[9] 57-vuotias Erik Hartman kuoli vapaa-ajan matkalla Saksassa vuonna 1936.[5] [9]
1936–1970 (Lars Hartman)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erik Hartman oli päättänyt jättää yrityksen perinnöksi merikapteenin urasta haaveilevalle vanhimmalle pojalleen Larsille, joka lähetettiin opiskelemaan Business School of Londoniin. Hän sai tutkinnon myös Helsingistä, josta hän valmistui ekonomiksi Svenska Handelshögskolanista. Perheyrityksen johtoon Lars Hartman tuli vuonna 1936.[5] Lars Hartmanin aikana yrityksestä muotoutui rauta- ja rakennustarvikekauppa. Yritys perusti ensimmäiset toimipisteet Vaasan ulkopuolelle[6], vuonna 1938 Rovaniemelle, josta ostettiin Järn Ab – Rauta Oy ja Pietarsaareen, josta ostettiin Pohjolan Rauta Oy.[5] [9]
Vuonna 1942 alkoi toiminta Kokkolassa, josta ostettiin Alfred Björklundin Rautakaupan osake-enemmistö.[5] [9] Lars Hartman osallistui sekä talvi- että jatkosotaan, ja johti yritystä rintamalta käsin Emil Öistin avustuksella.[5] [9] Toisen maailmansodan aikana osa Hartmanin talon vesikaton ja kupoleiden kuparipelleistä jouduttiin luovuttamaan aseteollisuudelle.[13]
Rovaniemen toimipaikka suljettiin vuonna 1950 ja Pietarsaaren myymälä myytiin vuonna 1952.[9] Hartmanin pojat tulivat yritykseen töihin, Lars-Erik vuonna 1958 ja Gustaf vuonna 1959.[9]
Yritys muuttui osakeyhtiöksi vuonna 1964 ja seuraavana vuonna Vaasaam avattoom venehalli ja perämoottoreiden korjaamo.[9] Vuonna 1967 Hartmanin talon kellarivarasto tuhoutui rajussa tulipalossa. Vahingot olivat 1,4 miljoonaan markkaa, mikä oli sen vuoden suurin palovahinko Suomessa.[11] Vuonna 1968 Seinäjoelle avattiin myyntiyksikkö.[9]
Lars Hartman kuoli 66-vuotiaana vuonna 1970.[5][9]
1970–1999 (Lars-Erik ja Gustaf Hartman)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lars Hartmanilla oli kolme lasta ja hänen poikansa Lars-Erik ja Gustaf Hartman lunastivat sisarensa osuuden perinnöstä.[5] Oy C.J. Hartman Ab:n toimitusjohtajana toimi Lars-Erik Hartman, Gustafista tuli hallituksen puheenjohtaja[9]. Alan ihmiset kutsuivat heitä lempinimellä "viisaat veljekset Vaasasta". Viidessätoista vuodessa he kasvattivat yhtiön liikevaihtoa 600 prosenttia.[8] Toiminta laajeni Seinäjoelle, Kokkolaan avattiin uudestaan liike ja myöhemmin myös Kauhajoelle.[5] Vuonna 1973 Liisanlehtoon avattiin uusi rautakauppa varastoineen.[2] [11] Paikalla ei ollut silloin mitään muuta, vain tyhjilleen jäänyt betonitehdas.[3] Liikkeen nimeksi tuli Hartmarket.[9]
Vuonna 1981 Kauhajoelta ostettiin Rakennusmarket Oy, jonka tilalle avattiin yrityksen viides myyntiyksikkö.[9] Vuonna 1987 Hartman alkoi myydä rakennustarvikkeiden lisäksi autoja ja työkoneita, koska silloinen johto piti rautakauppaa liian haavoittuvana.[8] [6][5] Autot eivät kuitenkaan olleet itsestäänselvä valinta, vaan loppusuoralla oli kuusi vaihtoehtoa, muun muassa tietotekniikkaa, teollista tuotantoa, high techiä. Veljekset kuitenkin päättivät pysyä lestissä, tavaran ja palvelun myynnissä. Osuus Tietobotniasta myytiin ja Hartman alkoi myydä Volvoja, Renaulteja, Mercedes Benzejä, BMW:itä, Hondia, Nissaneita ja Chryslereitä.[5] Vuonna 1989 autokauppaa laajennettiin hankkimalla Kokkolassa, Ylivieskassa ja Pietarsaaressa toiminut Oy Auto-Haro Ab. Kaupan jälkeen yritys työllisti 400 henkilöä. Venekauppa lopetettiin.[9] Marraskuussa Lars-Erik Hartman kuoli 57-vuotiaana. Hän ja Gustaf olivat tehneet perintösuunnitelman, jonka mukaan yrityksen omistus siirtyi neljälle serkulle.[5]
Vuonna 1990 yhtiön liikevaihto ylitti ensimmäistä kertaa miljardin ollen 1 177 miljoonaa markkaa.[5] Vaasaan avattiin uusi autotalo[9] ja Kokkolassa avattiin suuri liikerakennus, 1700 neliömetriä kahdessa kerroksessa. Investoinnin arvo oli noin kymmenen miljoonaa markkaa. Hartman oli suurin rautialainen yritys.[14] Vuonna 1991 Gustaf Hartman teki Leif Backista varatoimitusjohtajan.[5] Hartman oli Suomen toiseksi suurin yksityinen rautakauppa ja sen liikevaihto oli 624 miljoonaa markkaa[6], mutta ensi kertaa vuosikausiin sen tulos oli tappiollinen.[9] Työntekijöitä sillä oli 325.[6] Autokaupan osuus oli 165 miljoonaa markkaa, yhteensä Hartman-yhtiöiden liikevaihto oli runsaat 650 miljoonaa markkaa[15]
Leif Backista tuli toimitusjohtaja vuonna 1992[5] ja Oy Veho Ab:lta hankittiin edustukset Vaasassa, Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Vuonna 1995 yritys työllisti 300 henkilöä.[9] Vuonna 1996 Hartmanin liikevaihto oli noin 1,1 miljardia markkaa, josta rautakaupan osuus oli yli 500 miljoonaa markkaa.[16] Vuonna 1997 Hartmanilla oli kahden varsinaisen liiketoimintansa lisäksi kolmas tukijalka: se omisti maata ja kiinteistöjä, esimerkiksi Vaasan keskustan arvokkaan liiketalon, jolla oli oma yhtiö. Talon vuokralaisina olivat muun muassa Hartman Groupin hallinto ja palveluyksikkö.[5] Hartman Rauta Oy ja Kesko solmivat rautakauppaa koskevan yhteistyösopimuksen vuonna ja Hartman liittyi Rautia-ketjuun[16], joka oli perustettu vuonna 1969.[17].
2000–(Björn Hartman)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2000 yhtiön toimitusjohtajana jatkoi Gustafin poika Björn Hartman ja Leif Back jatkoi varatoimitusjohtajana.[8] [9] Hartman Koti perustettiin.[9] Vuonna 2001 yhtiön toimialat yhtiöitettiin ja Keskon ja Hartmanin yhteistyösopimus lopetettiin.[9] Yritysasiakkaille perustettiin verkkokauppa.[18] Hartman myi kuorma-autotoimintansa vuonna 2002[9] ja autopuolensa vuonna 2003.[8] Venekauppa aloitettiin uudestaan vuonna 2004 ja vuonna 2005 Tampereelle perustettiin yhtiön viides kauppapaikka. Vuonna 2008 ostettiin tamperelainen Pintaväri ja seuraavana vuonna Pietecin liiketoiminta Pietarsaaresta ja Seinäjoelta.[9]
Vuonna 2011 Hartmanilla oli toimipisteitä viidellä paikkakunnalla sekä tuonti- ja myyntivarastot Turussa ja Kalajoella sekä teräsvarasto Härmässä. Sen pääkohderyhmä olivat ammattilaiset, eivät yksityiset rakentajat. Rakennus- ja sisustustavaroiden lisäksi Hartman valmisti omakotitaloja ja myi ja huolsi veneitä[8]. Elokuussa Hartman Rauta Oy osti Oy Woodpro Tradingin, joka myi puupohjaisia levyjä, viilupuu- eli LVL-tuotteita ja puutavaraa. Woodpron liikevaihto oli vuonna 2010 noin 6,1 miljoonaa euroa.[19] Yhtiön liikevaihto oli 190 miljoonaa euroa ja se työllisti 260 henkilöä. Yrityksen omistivat Gustaf Hartmanin pojat Björn ja Niclas Hartman sekä heidän kaksi serkkuaan.[8] [19] Hartman vietti 150-vuotisjuhliaan vuonna 2012. 150-vuotias kauppayritys on Suomessa hyvin harvinainen, ja kun lisäksi huomioidaan, että yhtiö on perustamisestaan asti ollut saman perheen omistama ja johtama, on se ainutlaatuinen saavutus.[6] Hartmanin liikevaihto vuonna 2013 oli 175 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 269.[20] Espooseen avattiin yhtiön kuudes kauppapaikka.[9] Veneiden myynti lopetettiin vuonna 2014.[21] Keväällä 2016 Hartmanin talossa aloitettiin pari vuotta ja miljoonia euroja maksanut kunnostus. Kiinteistö on suojeltu, eikä muutoksia julkisivuun saa tehdä. Julkisivuremontin yhteydessä katon kaikki sinkkipinnoitetut vesikatonosat muutettiin kuparisiksi.[13]
Julkinen verkkokauppa avattiin syksyllä 2020.[18]
Liisanlehdon alueelle tuli lähes 50 vuoden odotuksen jälkeen toinen toimija, kun Hartmanin liikkeen naapuriin avattiin keväällä 2022 Prisman kauppakeskus. Naapurinsa myötä myös Hartman päätti remontoida.[3] Muutos oli mittava: myymälä, varasto ja myös ulkoalueet kunnostettiin.[22] Katoille asennettiin aurinkopaneelit.[3] Uudistus maksoi noin kolme miljoonaa euroa.[22] Syyskuussa Ylöjärven kaupunginhallitus hyväksyi C.J. Hartmanin ostotarjouksen Kolmenkulman yritysalueella sijaitsevasta tontista.[23]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Emoyhtiö Oy C.J. Hartman Ab:n lisäksi konserniin kuuluvat Hartman Rauta Oy ja sisaryhtiö Oy Hartman Invest Ab.[3] Hartman Raudalla on kauppapaikat Espoossa, Kokkolassa, Pietarsaaressa, Seinäjoella ja Vaasassa.[24] Ammattirakentajia palvellaan Tampereen ja Espoon toimipisteissä.[23]
Yhtiön toimitusjohtaja on Björn Hartman[25], joka edustaa perheyrityksen viidettä omistajasukupolvea.[22] Viidenteen polveen kuuluu Björn Hartmanin lisäksi hänen veljensä Niklas Hartman ja heidän kaksi serkkuaan. Omistusta on jo siirretty kuudennelle polvelle, johon kuuluu seitsemän henkilöä. Heistä kukaan ei vuonna 2022 työskennellyt yhtiössä.[3]
Yritys on keskittynyt ammattiasiakkaiden palveluun, mutta sillä on tuotteita myös yksityisille talonrakentajille, remontointiin ja sisustamiseen.[24] Henkilöstö on jaettu erilaisiin tiimeihin, jotka ovat erikoistaneet esimerkiksi teräkseen, puupohjaiseen paneeleihin, puutavaraan, teollisuuspalveluihin tai teollisuusmaaleihin.[22]
Tuotteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hartman Raudan päätoimialat ovat rakentaminen ja teollisuus ja sen suurimpia asiakasryhmiä ovat näiden alojen yritykset, esimerkiksi rakennusliikkeet, aliurakoitsijat, maalausliikkeet, metallialan yritykset ja veneteollisuus, mutta myös julkisen sektorin asiakkaat. Liikkeissä palvellaan kuitenkin myös kuluttaja-asiakkaita ja heille on kehittetty oman talomallistokin.[2] Tuotevalikoimat on jaettu päätuoteryhmiin: rakennustarvikkeet, puutavara- ja levytuotteet, työkalut ja teollisuustarvikkeet, siivous- ja hygieniatuotteet ja teollisuusmaalit.[26]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Oy C.J. Hartman Ab Taloussanomat. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ a b c d e f Anneli Frantzen: Rautakaupan uranuurtaja Vaasassa Y-Pressi, 2/2013. 2013. Rannikko-Pohjanmaan yrittäjät ry. Viitattu 24.08.2020.
- ↑ a b c d e f g Janne Lehtonen: Kuudes sukupolvi ottamassa ohjat Hartmanilla – Yksi perinne voi katketa ilkkapohjalainen.fi. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j Hartman, Carl Johan(1838 - 1917) kansallisbiografia.fi. Viitattu 21.8.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Risto Riihonen, Pekka Lassila kuvat: Hartman on Vaasan viikinki Kauppalehti. Viitattu 24.8.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Siirtomaatavarasta autokauppaan Vaasalainen Hartman pysynyt samalla suvulla 130 vuotta Helsingin Sanomat. 2.8.1992. Viitattu 21.8.2020.
- ↑ a b c Erkki Salminen: Siirtomaatavaroista rautakauppaan – Hartman täyttää 160 vuotta, komea kivilinna 110 vuotta www.vaasalehti.fi. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ a b c d e f g h Hartman tekee sen toisin Helsingin Sanomat. 29.6.2011. Viitattu 21.8.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Hartmanin historia Hartman www.hartman.fi. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ a b Pertti ”Peku” Sommerfelt: Näe syvemmällea Vaasaan: Hartmannintalon historiasta Vaasalaisia.info. 2006. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ a b c d Tyhjä näköalakupoli, hissi joka ei pysähdy kakkoskerroksessa ja näköala Raippaluodon sillalle – 104-vuotias talovanhus Vaasan torin laidalla on elämänsä kunnossa Yle Uutiset. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Ei saa olla liian ahne perheyritys.fi. Viitattu 24.8.2020.
- ↑ a b I.-Mediat Oy: Hartmanin taloon tehdään miljoonaremontti Ilkka-Pohjalainen. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Kauppalehti: Investoinnit kymmenen miljoonan luokkaa: Hartman rakensi liiketalon Kokkolaan Kauppalehti. Viitattu 24.8.2020.
- ↑ Kauppalehti: Hartman Vaasassa Veho-dealeriksi Kauppalehti. Viitattu 24.8.2020.
- ↑ a b Pekka Kauhanen: Hartman ja Kesko yhteistyöhön Kauppalehti. Viitattu 24.8.2020.
- ↑ Rautia Jernia – uusi aurinkoinen tunnus. (Rautia-ketjun avajaismainos.) Helsingin Sanomat, 3.5.1969, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Author Anne Niskakangas: Hartman avaa verkkokaupan - rautakaupan ovi on käynyt tänä vuonna tiheään Vaasa Insider. 14.8.2020. Viitattu 1.9.2020.
- ↑ a b Kauppalehti: Rautakauppa kävi ostoksilla Kauppalehti. Viitattu 24.8.2020.
- ↑ Ismo Virta: Suomen suurimmat yritykset, Talouselämä 20/2014, sivu 44–45.
- ↑ Hartman lopettaa veneiden myynnin Ilkka-Pohjalainen. Viitattu 31.8.2020.
- ↑ a b c d Peter Stolpe: Hartmans miljonförnyelse snart färdig - Stor satsning på handelsplatsen i Vasa Vaasa Insider. 31.8.2022. Viitattu 9.2.2023. (ruotsiksi)
- ↑ a b Sari Sainio: Vaasalaisfirma ostamassa yli puolen miljoonan euron tonttia Ylöjärveltä – Tällaiset ovat suunnitelmat Aamulehti. 11.10.2022. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ a b Myymälät Hartman www.hartman.fi. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Johto ja hallinto Hartman www.hartman.fi. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Hartman Rauta Hartman www.hartman.fi. Viitattu 1.9.2020.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Björn Hartman: Hartman 125 1862–1987, Kertomus kauppojen kaupasta. Vaasa Oy 1987. ISBN 951-99846-7-4
- Paula Lindström: Hartman – 150 vuotta kaupankäyntiä, 2011. ISBN 978-952-92-9972-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Verkkosivut
- Radio Vaasan 5-osainen podcast-sarja Hartmanin 160-vuotisesta historiasta suomeksi ja ruotsiksi