Harry Wahl

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten kilpapurjehdus
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Tukholma 1912 10mR

Harry August Wahl (17. heinäkuuta 1869 Hamina – 31. heinäkuuta 1940 Viipuri) oli suomalainen kilpapurjehduksen olympiamitalisti ja arvosoitinten keräilijä.[1][2]

Harry Wahl oli viipurilaisen kauppaneuvos Paul Wahlin (1797–1872) pojanpoika. Perhe oli vaurastunut muun muassa Saimaan kanavan rakennustöihin liittyvällä liiketoiminnalla kauppahuoneensa Paul Wahl & Co avulla.[3]

Harry Wahlin vanhemmat olivat kauppias, varakonsuli Carl August Wahl ja Bertha Paulina Holstius. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta 1890 ja hän harjoitti sitten kaupallisia opintoja Saksassa, Englannissa ja Ranskassa. Wahl tuli 1902 toiminimen Paul Wahl & Co:n johtajaksi ja kun tämä toiminimi oston kautta siirtyi A. Ahlström Oy:n haltuun, Wahl perusti vuonna 1916 veljensä kanssa Wahl & Co:n, joka omisti Lamposaaren sahan lähellä Lappeenrantaa.[4][5]

Kilpapurjehduksen olympiamitalisti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiborgs Läns Segelföreningiä edustanut Wahl kuului suomalaisen Nina-veneen miehistöön sen voittaessa 10mR-luokan olympiahopeaa Tukholmassa 1912.[6] Seuraavana vuonna Wahl voitti Sinebrychoffin pokaalin Aurora-veneellä.[7]

Jousisoitinten keräilijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Wahl omisti 1930-luvulla yhden Euroopan merkittävimmistä soitinkokoelmista, johon kuului useita Stradivarius-, Guarneri- ja Amati-viuluja. Viulujen lisäksi kokoelmassa oli myös alttoviuluja ja selloja. Kokoelman arvo oli nykyrahassa mitaten jopa yli 50 miljoonaa euroa. Kun venäläiset valtasivat Viipurin, valtaosa Wahlin kokoelmasta jäi venäläisille. Wahlin suojatin, viulisti Onni Suhosen onnistui kuitenkin pelastaa 32 arvokkainta soitinta ensin pois Viipurista ja sitten Suomen puolelle.[8]

Vuonna 2007 helsinkiläinen Maija-Stiina Roine löysi Wahlin testamentin omasta kirjahyllystään. Roineen isä, diplomi-insinööri Voitto Valdemar Kolho oli ollut Wahlin luottohenkilö viuluhankinnoissa. Testamentin soitinluettelosta selvisi, että venäläisten käsiin olivat arvosoittimista jääneet Santo Serafin -viulu 1700-luvulta sekä Lorenzo Storionin rakentama alttoviulu. Testamentista, joka luovutettiin Suomen Kulttuurirahastolle, selviää myös muut venäläisille joutuneet ja sitä kautta ympäri maailmaa kulkeutuneet soittimet.[8] Harry Wahl kuoli 1940, ja valtaosa hänen omaisuudestaan oli viipurilaisissa kiinteistöissä, jotka jäivät rajan taakse. Wahlin perilliset joutuivat luopumaan alhaisin kauppahinnoin kaikista Suomeen pelastetuista arvosoittimistaan päästäkseen uuden elämän alkuun Suomessa. Testamenttiluettelon perusteella Maija-Stiina Roine on jäljittänyt kymmeniä niistä maailmalta ja julkaisi niistä vuonna 2008 omakustannekirjan Harry Wahlin viulut.[9]

Wahlin perillisten hallussa ollut, irlantilaishistoriansa takia ”iiriläiseksi” kutsuttu Stradivarius on ainoa Suomessa nykyisin oleva Wahlin kokoelman soitin. Se kuuluu nykyisin OP-ryhmän taidesäätiölle, joka hankki sen lainattavien arvosoitintensa kokoelmaan Japanista 1986. Soitin on kiertänyt 2000-luvun vaihteen jälkeen Réka Szilvayn, Antti Tikkasen, Kasmir Uusituvan ja Rebecca Roozemanin käytössä noin kolmen vuoden jaksoissa.[10][11][12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jormito, Jorma: Kävelyllä Viipurissa I: Vesiportinkadulla, Peegee hydatoon -blogi 24.11.2013. Viitattu 1.9.2014.
  2. ↑ Dödsfall, Hufvudstadsbladet, 02.08.1940, nro 206, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.07.2024
  3. ↑ Koski, Mikko-Oskari: Paul Wahlin perintö, Maritime Forum 18.1.2005. Viitattu 1.9.2014.
  4. ↑ Päivästä päivään. 70 vuotta täyttää..., Helsingin Sanomat, 17.07.1939, nro 188, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.07.2024
  5. ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  6. ↑ Harry Wahl Biography and Olympic Results (Arkistoitu – Internet Archive) Olympics at Sports-Reference.com. Viitattu 1.9.2014.
  7. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 306. Otava, 1970.
  8. ↑ a b Testamentti vei sodassa kadonneiden arvosoitinten jäljille, Yle Kulttuuri 10.3.2008. Viitattu 1.9.2014.
  9. ↑ Harry Wahlin viulut, Maija-Stiina Roine, o.s. Kolho, kopio sivusta Internet Archivessa, viitattu 1.9.2014.
  10. ↑ Valtonen, Veikko: Stradivarius ei paljasta salaisuuttaan (Arkistoitu – Internet Archive), Turun Sanomat 25.8.2009. Viitattu 1.9.2014.
  11. ↑ OP Ryhmän Taidesäätiön arvosoittimia lainaksi lupaaville nuorille muusikoille 22.2.2019. OP Ryhmän Taidesäätiö. Viitattu 13.12.2019.
  12. ↑ ”Iiriläinen” Stradivarius Antti Tikkaselle amfion.fi. 20.3.2009. Viitattu 13.12.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harry_Wahl&oldid=22523809”