Harry Schein

Harry Schein
Harry Schein 1964.
Henkilötiedot
Syntynyt	13. lokakuuta 1924 Wien, Itävalta
Kuollut	11. helmikuuta 2006 (81 vuotta) Danderyd, Tukholman lääni, Ruotsi
Puoliso	Ingrid Thulin (1956–1989)
Muut tiedot
Aktiivisena	1944–2005
Tunnustukset	Guldbagge, tuomariston erikoispalkinto 1969/70
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Harry Leo Schein,13. lokakuuta 1924 Wien, Itävalta – 11. helmikuuta 2006 Danderyd, Tukholman lääni, Ruotsi), oli itävaltalaissyntyinen ruotsalainen yritysjohtaja, kirjailija ja keskustelija ja myös keksijä, koulutukseltaan kemian insinööri. Hän oli keskeinen henkilö perustettaessa Svenska Filminstitutetia, ja hän oli sen ensimmäinen toimitusjohtaja.

Jonkin aikaa Schein oli myös Investeringsbankenin toimitusjohtaja. Lisäksi hänellä oli useita muita keskeisiä tehtäviä elokuvan ja median piirissä.^lähde?

Elämäkerta

Schein vietti lapsuutensa Wienissä Untere Weißgerberstraßen porvarillisessa ympäristössä. Isä Chaim Marcel Schein johti huolintayritystä. Schein tuli vuonna 1939 lapsena yksin Itävallasta Ruotsiin Kindertransportin kautta kiintiössä, joka Tukholman juutalaisella seurakunnalla (Mosaiska församlingen) oli. Hänen juutalainen äitinsä halusi pelastaa poikansa juutalaisvainoilta. Isä oli kuollut 1936. Äiti avioitui sen jälkeen uudestaan, mutta joutui toisen maailmansodan aikana tuhoamisleirille. Scheinin sisar muutti Yhdysvaltoihin.^lähde?

Nuori Schein oli alkuun maatyöläisenä Smålandissa mutta muutti sitten Tukholmaan, jossa hän aloitti työt Wenner-Grens institutissa laboratorioapulaisena. Iltaisin hän opiskeli Stockholms Tekniska Institutissa ja valmistui 18-vuotiaana kemian insinööriksi. Hän pääsi sitten Merkantila Ingenjörsbyrån (Mibis) palvelukseen. 1950 hän sai Ruotsin kansalaisuuden, ja samana vuonna Ingmar Bergmanin isä Erik Bergman kastoi hänet kristinuskoon. Hän sai patentin vedenpuhdistusmenetelmälle ja hankki 1955 Mibisin itselleen, kun yritys yli ajautunut taloudelliseen kriisiin. Seuraavana vuonna hän avioitui näyttelijä Ingrid Thulinin kanssa. 1960 hän myi yrityksen Bonnierin omistamalle yritykselle (Bofö) ja tuli tätä kautta taloudellisesti riippumattomaksi.

Kulttuurikirjoittajana hän aloitti uransa elokuvan maailmassa kriitikkona. Hän kirjoitti Bonniers Litterära Magasiniin 1948–1956 sekä Aftonbladetiin ja Aftonposteniin. Hän alkoi silloin kehittää yhä uudelleen esittämäänsä "laadun" vaatimusta, josta hän myöhemmin tuli kiistellyksi. Schein oli lähellä sosialidemokratiaa, ja hänen lukemattomat kommenttinsa eri aihepiireissä edustivat sosiaalidemokraattista näkökulmaa. 1940-luvulla hän liittyi riippumattomaan vasemmistoälymystön organisaatioon Clartéhen.

Svenska Filminstitutet

Filmhuset rakennettiin Scheinin ollessa Svenska Filminstitutetin toimitusjohtaja.

Scheinista tuli ruotsalaisen elokuvan keskeinen henkilö, kun hän 1960-luvun alussa ajoi läpi Svenska Filminstitutetin perustamisen ja Ruotsin ensimmäisen todellisen elokuvakoulun, sittemmin Stockholms dramatiska högskola, ja oli Filminstitutetin ensimmäinen johtaja (toimitusjohtaja 1963–1970 ja 1972–1978, hallituksen puheenjohtaja 1970–1978). Hän oli myös aloitteentekijänä Ruotsin elokuvan todellisessa elokuvauudistuksessa 1963, johon kuului, että kymmenen prosenttia lippujen tuotosta meni Svenska Filminstitutetille, ja sillä rahoitettiin ruotsalaista elokuvatuotantoa vuosikymmenten ajan.

Schein oli 1971–1976 aktiivinen opetusministeriön selvityksessä. Tehtävän Filminstitutetissa päätyttyä hänestä tuli Sveriges investeringsbankin toimitusjohtaja 1983–1987. Hän oli myös muutamia vuosia Stimin ja Ruotsin yleisradion puheenjohtaja.Utbildningsdepartementet Schein harrasti vuosien ajan ahkerasti julkista keskustelua lehdissä, ja 1980-luvulla hänellä oli oma kolumnipalsta Dagens Nyheterissä. 1980 ilmestyi hänen omaelämäkertansa Schein.

Schein oli myös varhainen mediavisionääri^lähde?. Keskustelukirjassaan Inför en ny mediapolitik (1972) hän käsittelee sellaisia aiheita kuin laajakaista, interaktiivisuus ja demokratia. Kirjassa Schein esittää näkemyksensä kaupallisen kaapelitelevision vaarasta ja ehdottaa ajalle ja sosialidemokratialle tyypillisesti mittavia ratkaisuja^{lähde tarkemmin?}.

Harry Schein ja Ruotsin elokuvapolitiikka

Sosialidemokraattina Schein rakensi laajan verkoston, johon kuului johtavia poliitikkoja, muita vallanpitäjiä ja kulttuuripersoonia. Hän oli 1950-luvulta lähtien Olof Palmen ystävä ja pelasi tämän kanssa vuosien ajan tennistä. Nämä verkostot olivat keskeisiä, kun hän loi suuntaviivat Filminstitutetin perustamiseksi^lähde?. Keskustelukirjassa Har vi råd med kultur (1962) hän esitti laatukulttuurinäkemyksensä^{lähde tarkemmin?}.

Elokuvauudistus

Elokuvauudistus tarkoitti ruotsalaisen elokuvan uuden aikakauden alkua. Uudistus saattoi toteutua, kun valtiovarainministeri Gunnar Sträng sekä Krister Wickman yhdessä Scheinin kanssa ajoivat läpi huviveron poistamisen elokuvilta. Sen sijasta menisi kymmenen prosenttia elokuvalipun hinnasta vastaperustetulle Svenska Filminstitutetille. Se takasi jatkuvan ruotsalaisen elokuvatuotannon seuraavien vuosikymmenten aikana, tuotannon joka sai vaikutteita muun muassa Ranskan elokuvan uudesta aallosta ja uudesta yhteiskuntanäkemyksestä, ja siinä oli paikkansa myös lyhytelokuvalla ja kokeilevalla elokuvalla. Elokuvauudistuksen jälkeen syntyi aluksi menestyksekäs ruotsalainen elokuva, jota edustivat suurimpina niminä Ingmar Bergman, Bo Widerberg ja Jan Troell, ja uudenlainen elokuvaestetiikka.

Elokuvainstituutin ohelle syntyi elokuvakoulu, lehti Chaplin, elokuvakirjasto ja -arkisto. Useat lupaavat ohjaajat tekivät ensimmäisen elokuvansa vuoden 1963 jälkeen, esimerkiksi Mai Zetterling, Roy Andersson, Kjell Grede, Jonas Cornell, Janne Halldoff, Johan Bergenstråhle, Jörn Donner ja Vilgot Sjöman.

Ingmar Bergman ja Schein ystävystyivät vähitellen, mutta alkuun Schein suhtautui kriittisesti moniin Bergmanin elokuviin. Silti Bergman oli ainoa, joka mahtui Scheinin vaativan laatukäsityksen piiriin, kuten hän kirjoittaa teoksessaan I själva verket: Sju års filmpolitik:^{lähde tarkemmin?}

»Ratkaisevaa laatuarvioinnin kannalta voi siten olla joukko toisistaan riippumattomia tekijöitä, kuten ilmaisuvälineen ja muotokielen uudistaminen, elokuvaan liittyvien kysymysten tärkeysjärjestys, sen todellisuuskäsityksen ja yhteiskuntakritiikin voima tai tuoreus, psykologisen vaiston määrä ja henkinen taso, mielikuvituksen leikki tai visionäärinen voima, eeppiset, dramaattiset ja lyyriset arvot, käsikirjoituksen, ohjauksen ja näyttelemisen tekninen taitavuus sekä muut elokuvan taiteelliset osatekijät.»

Myrskyn keskellä

Scheinin tuotantotuen laatuvaatimus kohdistui ”taiteellisesti laadukkaisiin” elokuviin. Yhteiskuntakriittisen dokumenttielokuvamuodon, esimerkiksi Stefan Jarlin Dom kallar oss mods (1968), Schein katsoi kuuluvan televisiolle eikä elokuvaan. Kiistaa niin sanotun elokuvavasemmiston kanssa Schein kävi suuren osan 1960-lukua. Melkoista kritiikkiä herätti, kun hän 1970 irtautui omasta näkemyksestään, ettei elokuvan tuotannolle annettaisi kaivattuja ennakkotukia ja antoi silti puoli miljoonaa kruunua ennakkorahoitusta Ingmar Bergmanin rahan puutteesta kärsivälle mutta kansainvälisesti kiitetylle kokeilevalle elokuvalle Kuiskauksia ja huutoja. Filminstitutetin arvostelijat perustivat lyhyt- ja dokumenttielokuville vaihtoehtoisen levityskanavan Filmcentrumin, joka ei saanut Filminstitutetin tukea. Schein leimattiin laajan ja demokraattisen elokuvan viholliseksi. Tyytymättömyys hänen johtamiseensa laajeni, ja hän erosi toimitusjohtajan tehtävästä 1970 ja siirtyi toimivaksi hallituksen puheenjohtajaksi, niin että hänen valtansa oli käytännössä entisen suuruinen. Hän palasi kuitenkin toimitusjohtajaksi vuosiksi 1972–1978.

Ruotsalaisen elokuva piirissä syntynyt innostus vaimeni pitkin 1970-lukua. Pelastusta ei syntynyt laadun ja jälkikäteistuen uudesta, sisällöltään pohjimmiltaan entisenlaisesta elokuvasopimuksesta. Schein jätti tehtävänsä 1978 ja poistui elokuva-alalta^lähde?.

Yksityiselämä

Schein ja Ingrid Thulin erosivat 1989. He olivat asuneet jo pitkään erillään ja asuivat eri maissakin mutta ystävyys säilyi. Heillä ei ollut lapsia. ^lähde?

Ennen kuolemaansa 2006 Schein aiheutti käytöksellään hämmennystä, ”ja todennäköistä on, että Scheinin käytöksen syynä alkoholin aiheuttama dementiasairaus Wernicke-Korsakoffin oireyhtymä”.^lähde?

Teokset (valikoima)

• Har vi råd med kultur?: Kulturhistoriska skisser, 1962
• I själva verket: sju års filmpolitik, 1970
• Inför en ny mediepolitik: kabeltelevision, bildskval eller kommunikation?, 1972
• Schein, 1980
• Kulturindustrins negativa verkningar: ett diskussionsunderlag, 1981
• Om känslor och andra farligheter, 1983
• Makten, 1990
• I slutet av evigheten, 1991
• Sluten: 5 oktober till 15 november 1994, 1995

Palkinnot ja tunnustukset

Lähde:

• Chaplin-palkinto, 1963
• Svenska Filmakademins silverplakett, 1969
• Guldbagge – tuomariston erikoispalkinto, kausi 1969–1970
• Vittorio De Sica -palkinto (festivaalipalkinto), 1978
• Tukholman yliopisto filosofisen tiedekunnan kunniatohtori, 1994

Lähteet

Kirjallisuutta

• Harry Schein, Schein, Bonnier, 1980
• Åsa Moberg, Kärleken i Julia Anderssons liv, Natur & Kultur, 2011 ISBN 912713072X
• Harry bit för bit : Harry Scheins många ansikten. Toim. Maaret Koskinen ja Louise Wallenberg. Stockholm : Carlssons, 2017. ISBN 978-91-7331-860-0.

Aiheesta muualla

• Citizen Schein katsottavissa Yle Areenassa 5.5.2018 asti
• citizenschein.se (Arkistoitu – Internet Archive) Kungliga biblioteketin 2010 kirjan julkistamisen yhteydessä tekemä verkkoinstallaatio (toimii siirrettäessä hiiri pyörivään osuuteen)
• Harry Schein, Svensk Mediedatabas (SMDB)
• Harry Schein Internet Movie Databasessa. (englanniksi)