Harold Brownlow Martin
| Harold Brownlow Martin | |
|---|---|
 Kapteeni Martin vuonna 1943 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Micky, Mickie, Mick |
| Syntynyt | 27. helmikuuta 1918 Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia |
| Kuollut | 3. marraskuuta 1988 (70 vuotta) Kensington, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | lentäjä, sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1940–1974 |
| Komentajuudet |
617. laivue Air Support Command RAF Germany |
| Taistelut ja sodat | toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraali |
| Kunniamerkit |
Distinguished Flying Cross × 3 Distinguished Service Order × 2 Air Force Cross |
Harold Brownlow ”Micky” Martin (27. helmikuuta 1918 – 3. marraskuuta 1988) oli australialaissyntyinen Kuninkaallisten ilmavoimien lentäjä ja kenraali. Hän otti vuonna 1943 osaa operaatio Chastiseen, jossa 617. laivue tuhosi onnistuneesti kolme patoa Ruhrin alueella Saksassa. Myöhemmin hän toimi sotilasattaseana, kuningatar Elisabet II:n adjutanttina ja RAF Germanyn komentajana. Jäätyään eläkkeelle ilmavoimista hän työskenteli lentokoneteollisuuden konsulttina.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martin syntyi Sydneyn Darling Pointissa kolmilapsisen perheen keskimmäiseksi lapseksi. Hänen vanhempansa olivat Joseph Harold Osborne Martin ja Colina Elizabeth Dixon. Käytyään koulunsa Martin lähti vuonna 1937 Australiasta, sillä halusi nähdä maailmaa.[1]
Palvelusaika toisessa maailmansodassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martin liittyi Englannissa toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 Kuninkaallisten ilmavoimien vapaaehtoisreserviin. Häntä koulutettiin ensin hävittäjälentäjäksi, ja kesäkuussa 1941 hänestä tuli vänrikki. Saman vuoden lokakuussa hänet siirrettiin Australian kuninkaallisten ilmavoimien 455. laivueeseen, joka oli osa Bomber Commandia ja jonka mukana hän osallistui laivueen 13 pommituslennolle. Hänet siirrettiin tämän jälkeen Britannian kuninkaallisten ilmavoimien 50. laivueeseen, jonka mukana hän osallistui vielä 25 pommituslentoon. Marraskuussa 1942 hänelle myönnettiin Distinguished Flying Cross -kunniamerkki.[1]
Everstiluutnantti Guy Gibson pyysi Martinia kouluttamaan maaliskuussa 1943 muodostetun 617. laivueen lentäjiä matalalla lentämisessä, sillä hänellä oli aiheesta merkittävästi aiempaa kokemusta. Martin oli 16. toukokuuta mukana lentämässä Avro Lancaster -pommikonetta operaatio Chastisessä. Hän veti Gibsonin kanssa saksalaisten ilmatorjuntaa puoleensa, mikä helpotti muiden pommikoneiden mahdollisuutta Möhnen padon onnistuneeseen murtamiseen lentopommeilla. Martin lensi Lancasterinsa turvallisesti takaisin tukikohtaan. Hänelle myönnettiin tehtävästä Distinguished Service Order -kunniamerkki, ja hänet ylennettiin 17. kesäkuuta kapteeniksi.[1][2]
Martin pysyi 617. laivueen palveluksessa operaatio Chastisen jälkeen. Laivue osallistui 15. ja 16. syyskuuta 1943 välisenä yönä pommituslennolle Dortmund-Emsin kanavaa vastaan. Tehtävässä käytettiin uusia 12 000 paunan High Capacity -pommeja. Laivueen komentaja sai surmansa ilmatorjuntatulessa, jolloin Martin otti komennon. Laivue hyökkäsi suunnitelman mukaisesti, mutta vain kaksi pommia, joista toinen oli Martinin koneen pudottama, osui maaliinsa. Tehtävään osallistuneista kahdeksasta koneesta tukikohtaan palasi vain kolme. Martin, jolle myönnettiin tehtävästä Distinguished Flying Cross toisen kerran, toimi marraskuuhun 1943 asti laivueen väliaikaisena komentajana majurin arvossa, kunnes Leonard Cheshire korvasi hänet.[2]
Helmikuussa 1944 Martin otti osaa pommituslentoon Antheorin rautatieviaduktia vastaan Ranskassa. Tehtävän aikana hänen koneensa kärsi pahoja vaurioita, mutta hänelle myönnettiin tehtävästä Distinguished Service Order toisen kerran. Maaliskuussa 1944 hänet siirrettiin esikuntatehtäviin, mutta hän lensi myöhemmin vielä joitakin tehtäviä de Havilland Mosquito -koneilla 515. laivue mukana. Marraskuussa hänelle myönnettiin Distinguished Flying Cross kolmannen kerran. Hän jätti kenttäoperaatiot lopullisesti saman vuoden lopulla. Hän oli lentänyt uransa aikana yhteensä 83 lentoa, joista 49 pommikoneilla.[1][2]
Palvelusaika toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martin pidettiin ilmavoimien palveluksessa kapteenin arvoisena toisen maailmansodan päätyttyä. Hän lensi vuonna 1947 de Havilland Mosquitolla Lontoosta Kapkaupunkiin 21 tunnissa ja 31 minuutissa, nopeampaa kuin kukaan aiemmin. Hän johti myös ensimmäistä Kuninkaallisten ilmavoimien suihkuhävittäjälaivueen lentoa Atlantin valtameren yli. Hänet ylennettiin vuonna 1947 majuriksi, minkä lisäksi hänelle myönnettiin Royal Aero Clubin Britannia Trophy -palkinto. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin myös Air Force Cross -kunniamerkki.[1][2]
Vuonna 1951 Martinia pyydettiin valitsemaan kolme miehistöä harjoittelemaan lentämistä North American B-45 Tornado -koneilla erikoistehtäviä varten. Martin valitsi miehistöt, mutta ei itse läpäissyt terveysvaatimuksia ja hänet korvattiin toisella upseerilla.[2]
Martin toimi vuodet 1952–1955 sotilasasiamiehenä Yhdistyneen kuningaskunnan Israelin-suurlähetystössä. Hän toimi lisäksi vuodet 1964–66 kuningatar Elisabet II:n adjutanttina. Hänen komentamiaan yksiköitä olivat Air Support Command vuosina 1967–1970 ja RAF Germany vuosina 1970–1973. Vuonna 1974 hän jäi eläkkeelle ilmavoimien palveluksesta.[1]
Sotilaspalveluksen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jäätyään eläkkeelle ilmavoimista Martin siirtyi Hawker Siddeley International -lentokoneyhtiön neuvonantajaksi erityisesti Lähi-itää koskevissa asioissa. Näistä tehtävistään hän jäi eläkkeelle vuonna 1985.[1][2]
Martin kuoli kotonaan Kensingtonissa Lontoossa 3. marraskuuta 1988 70-vuotiaana. Hänet on haudattu lontoolaiselle Gunnersburyn hautausmaalle.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martin nai 14. lokakuuta 1944 Lontoossa Wendy Laurence Walkerin, joka oli leskeksi jäänyt virkailija. Tämän äiti ja Martinin anoppi oli melbournelainen lastenkirjojen kuvittaja ja taiteilija Ida Outhwaite. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä.[1]
Martinin vapaa-ajan harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita olivat hevosurheilu, maalaaminen, kuvanveisto, tennis ja matkustelu.[1]
Kunnianosoitukset ja arvonimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martinista tuli Bathin ritarikunnan jäsen arvolla Companion 8. kesäkuuta 1968. Hänet korotettiin jäsenluokkaan Knight Commander 1. tammikuuta 1971.[1][2]
Mediassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Operaatio Chastisea käsittelevässä vuoden 1955 elokuvassa Taivaalla palaa Martinia esitti eteläafrikkalaissyntyinen näyttelijä ja koomikko Bill Kerr.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k McCarthy, John: Sir Harold Brownlow Martin Australian Dictionary of Biography. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g H B Martin Royal Air Force Organisational History. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
- ↑ How many geniuses... ? The Chronicle, 12.6.2013. Toowoomba, Australia. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
|
Edeltäjä: Christopher Foxley-Norris |
RAF Germanyn komentaja 1970 – 1973 |
Seuraaja: Nigel Maynard |
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
