Harisoninkeltaruusu
| Harisoninkeltaruusu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Suku: | Ruusut Rosa |
| Lajikeryhmä: | Tarhaharisoninruusut Rosa Harisonii-ryhmä |
| Lajike: | ’Harison's Yellow’ |
| Katso myös | |
Harisoninkeltaruusu[1] (Rosa ’Harison’s Yellow’) on tarhaharisoninruusuihin kuuluva ruusulajike, jolla on lievästi kerratut, kirkkaan keltaiset kukat. Lajiketta sanotaan myös Texasin keltaruusuksi. Se ei ole sieltä kotoisin, mutta Amerikan uudisasukkaat istuttivat sitä kaikkialle, minne asettuivat asumaan. Tultuaan myyntiin vuonna 1830 ruusu levisi nopeasti sekä Amerikkaan että Eurooppaan.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harisoninkeltaruusu on todennäköisesti persianruusun (Rosa foetida) ja pimpinellaruusun (Rosa pimpinellifolia) luonnossa syntynyt risteymä.[2] Ruusu kasvoi ensimmäisenä asianajaja ja ruusujen ystävä George Harisonin puutarhassa New Yorkin esikaupunkialueella 1800-luvun alussa. Taimitarhanpitäjä William Prince otti ruususta pistokkaan ja alkoi markkinoida sitä vuonna 1830. Harisoninkeltaruusua kasvaa nykyisin villiintyneenä hylätyillä talopaikoilla läpi Amerikan mantereen.[3][2][4]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harisoninkeltaruusu kasvaa noin 1,5 metrin korkuiseksi tuuheaksi pensaaksi. Versot ovat pimpinellaruusujen tapaan pystyt. Versoissa on isoja piikkejä. Lehdet ovat vihertävän harmaita, lehtivarressa 7–9 lehteä. Kukinta alkaa Suomessa kesä-heinäkuun vaihteessa ja kestää 2–3 viikkoa. Kukat ovat halkaisijaltaan 6–7 cm. Terälehtiä on noin 20, ja ne taipuvat usein alaspäin. Heteet ovat keltaruskeat. Vasta-auenneen kukan tuoksu on voimakas, miellyttävä ja pimpinellaruusumainen, vivahteina kardemumma ja sitruuna.[5] Nuoret kiulukat ovat ensin vihreitä, sitten punaisia ja muuttuvat kypsinä mustiksi. Lajike sietää kuivuutta, varjoa ja köyhää maaperää. Menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I–III.[3][6][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rosa 'Harison's Yellow' Kassu. Finto. Viitattu 24.10.2020.
- ↑ a b c d Gudrun Manell & Bertil K. Johansson: Ruusut. Suomen oloihin soveltaen suomentanut Hannele Vainio, Otava. Sivu 72.
- ↑ a b Simolan rosario: Harison’s Yellow simolanrosario.com. Viitattu 24.10.2020.
- ↑ Margaret Miller Nunez: Harison's Yellow The Garden Diary. Arkistoitu 27.10.2020. Viitattu 24.10.2020.
- ↑ Taija Savilaakso: Pensasruusujen tuoksut - Sivu 30 - Harisoninruusu Opinnäytetyö - Maisemasuunnittelun koulutusohjelma. 2011. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.2.2021.
- ↑ Harisonin keltaruusu Ruususeura. Viitattu 24.10.2020.[vanhentunut linkki]