Harald Boucht

Harald Boucht [bukt] (27. marraskuuta 1872 Vaasa – 3. elokuuta 1963 Vaasa) oli suomalainen hovioikeudenneuvos. Hän oli 1900-luvun alussa mukana aktivistien toiminnassa ja myöhemmin jääkäriliikkeessä sekä Lapuan liikkeessä.

Bouchtin vanhemmat olivat kihlakunnantuomari, hovioikeuden asessori August Abraham Boucht (1839–1923) ja ruotsalaissyntyinen Amelie Apollonia Serafia Setterberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1891 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon 1895. Boucht sai varatuomarin arvon 1898.

Boucht oli asianajajana 1901–1911. Hän toimi Vaasan hovioikeudessa kanslistina 1908–1910, notaarina 1910–1915, viskaalina 1915–1917, asessorina 1917–1927 ja hovioikeudenneuvoksena 1927–1932. Hän oli Vaasan kaupunginjohtajana 1929–1932 ja Ilmajoen tuomiokunnan tuomarina 1932–1942. Viimeksi Boucht toimi eläkkeellä ollessaan poikansa Christerin vuonna 1941 Vaasaan perustaman Asianajotoimisto Christer Bouchtin palveluksessa neuvottelevana lakimiehenä 1942–1963.

Boucht osallistui 1900-luvun alussa aktivistien toimintaan ja hän kuului Voima-liiton perustajiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana Boucht toimi jääkärivärvärinä ja organisoi aseiden salakuljetusta Saksasta Vaasan seudulle. Suomen sisällissodan aikana Boucht oli valkoisten Vaasan sotilaspiirin päällikkönä. Boucht kuului 1930-luvun alussa Lapuan liikkeen valtuuskuntaan.

Harald Boucht oli naimisissa vuodesta 1901 Beda Irene Finnilän kanssa. Heidän poikansa oli asianajaja ja arktisten alueiden tutkimusmatkailija Christer Boucht (1911–2009).