Happy Valleyn laukkaradan tulipalo
| Happy Valleyn laukkaradan tulipalo | |
|---|---|
 |
|
| Päivämäärä | 26. helmikuuta 1918 |
| Kellonaika | noin 14.55 |
| Tapahtumapaikka |
Happy Valleyn laukkarata, Wan Chai, Brittiläinen Hongkong |
| Kuolleita | yli 600 |
| Loukkaantuneita | noin 400 |
Happy Valleyn laukkaradan tulipalo tapahtui 26. helmikuuta 1918, kun bambusta ja palmunlehvistä rakennettu väliaikainen katsomorakennus romahti ja syttyi tuleen Happy Valleyn laukkaradalla Brittiläisessä Hongkongissa. Romahduksessa ja palossa kuoli yli 600 ihmistä ja lisäksi noin 400 loukkaantui.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laukkakilpailut saapuivat brittien mukana Hongkongiin vuonna 1841. Happy Valleyn laukkarata oli Hongkongin ensimmäinen laukkarata, ja se avattiin vuonna 1845.[1][2] Varhaisina vuosinaan ovaalin muotoinen rata oli rajattu bambusta tehdyllä aidalla. Katsomoina toimivat väliaikaiset bambusta ja palmunlehdistä tehdyt rakennelmat, joita kutsuttiin nimellä matshed. Vuoteen 1890 asti kuka tahansa sai pystyttää kilpailukautta varten radan ympärille matshed-katsomon ilman erillistä maksua, kunhan haki sille luvan. Tämä johti kuitenkin siihen, että matshedejä oli kiinni toisissaan radan ympärillä lopulta 26 niin, että ne muodostivat yhtenäisen rakennelman. Lisäksi luvan hakijoiden määrä kasvoi vuosi vuodelta. Niinpä Hongkongin yleisten töiden ministeriö päätti vuodesta 1891 lähtien rajoittaa matshedien määrää 19 ennalta määrättyyn paikkaan, joiden rakennusoikeudet huutokaupattiin.[2]
Useimmat matshed-katsomot olivat kaksi- tai kolmikerroksisia, noin 15 metriä korkeita, ja niissä kussakin oli tilaa noin 300 ihmiselle. Ne olivat pystyssä bambun tai puulankkujen varassa, jotka oli joskus upotettu osin maahan, mutta tyypillisemmin vain sidottu kiinni puuhun, lähellä oleviin rakennelmiin tai viereisiin matshedeihin. Varsinaisten katsomokerrosten alla maan tasalla oli kojuja, jotka myivät virvokkeita ja ruokaa, joka pidettiin lämpimänä kuumien hiilien avulla. Kilpailujen aikana paikalla oli noin 6 000 katsojaa, joista suurin osa seurasi kilpailuja matshedeistä käsin.[3]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]26. helmikuuta 1918 oli kilpakauden avajaispäivä Happy Valleyssä.[3] Päivän derbyn kello 14.30 voitti Tytam Chief ratsastajanaan Sir Ellis Kadoorie. Juuri ennen päivän viidettä lähtöä, noin kello 14.55, radan viereen rakennetut matshed-katsomot romahtivat. Romahdus alkoi myöhempien selvitysten mukaan jostakin matshed-paikkojen 8 ja 15 väliltä. Romahdus tapahtui äkillisesti, ja sen ainoita ennusmerkkejä olivat paukahtavat äänet, joita paikalla olleet kuvailivat kuin sähikäisten räjähdyksiksi. Koska matshedit oli rakennettu kiinni toisiinsa ilman muuta sivuttaistukea, 90 metriä pitkän rakennelman keskellä tapahtunut romahdus levisi kohti sen molempia päitä, kun rakennelmaan syntyneen aukon viereiset matshedit kaatuivat hiljalleen kohti aukkoa. Katsomoista jäivät lopulta pystyyn vain numerot 1–3 ja 17–19.[4]
Katsomoissa romahduksen aikaan olleista arviolta 3 000 katsojasta moni pääsi pois romahtaneiden katsomoiden jäänteistä joko omin avuin tai autettuina.[4] Paikalla olleen toimittajan mukaan näytti, että romahduksesta selvinneet olisivat turvassa, ja osa oli jo alkanut rikkoa lehväkattoja päästäkseen pois romun alta.[3] Kun romahduksesta oli kulunut 20 sekunnista kolmeen minuuttiin, katsomoiden 8–10 alueelta alkoi kuitenkin nousta savua. Yksi katsomon numero 10 yhtiökumppaneista kertoi myöhemmin nähneensä katsomonsa jäänteissä neliöjalan (noin 0,1 m2) kokoisen tulipalon, jonka olisi helposti sammuttanut kahdella tai kolmella ämpärillisellä, mutta hänellä ei ollut lainkaan vettä. Edeltävä talvi oli ollut kuiva, ja niinpä bambu ja palmunlehdet olivat rutikuivia. Palo pääsikin kasvamaan ja leviämään nopeasti: 20 minuutin kuluttua kaikki, mitä katsomoista oli jäljellä, oli ilmiliekeissä, ja 45 minuutissa se oli palanut täysin. Palosta säteillyt lämpö pakotti pelastajat vetäytymään kauemmas viiden minuutin jälkeen, eikä palokunta pystynyt tekemään juuri mitään palon rajaamiseksi myöhäisen hälytyksen ja liian alhaisen vedenpaineen vuoksi.[4]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romahduksessa ja tulipalossa kuoli yli 600 ihmistä. Lähteestä riippuen uhriluvuksi ilmoitetaan yleisimmin 614, lähteestä riippuen myös 610 tai 604. Paloa seuranneiden päivien aikana lehdissä ilmoitettiin kuolleiksi myös sellaisia, joiden nimet eivät löydy myöhemmin laadituista uhrien luetteloista. Palon muistomerkkiin on kaiverrettu 610 nimeä, jotka kaikki ovat kiinalaistaustaisia, vaikka palossa kuoli tiettävästi myös muita kuin kiinalaisia. Sanomalehdistä on myöhemmin tarkasteltaessa löydetty 77 nimeä, jotka eivät ole muistomerkissä, joten todellinen uhriluku on mahdollisesti lähempänä 700:aa. Kuolonuhrien lisäksi onnettomuudessa loukkaantui noin 400 ihmistä.[4]
Hongkongin kuvernööri Sir Francis Henry May otti vastuun tapahtuneesta. Hän syytti itseään palontorjunnan puuttumisesta, sillä hän ei aiemmin poliisipäällikkönä toimiessaan ollut osannut ennakoida tulipaloa matshedeissä. Matshedien käyttö laukkaradan katsomoina kiellettiin onnettomuuden jälkeen.[3] Hongkongin hallitus vuokrasi Hong Kong Jockey Clubille maata, jolle se rakensi pysyvän katsomon tiilestä ja betonista. Katsomo valmistui seuraavan vuoden kilpakaudeksi.[4]
Romahduksen tarkkaa syytä ei saatu selvitettyä, joskin tulipalo, maanjäristys, paniikki ja bambun kiinnitysköysien tahallinen katkominen voitiin sulkea pois. Todennäköisenä syynä romahdukselle pidettiin suuresta katsojamäärästä aiheutunutta rakenteiden ylikuormitusta.[4]
Muistomerkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tung Wah’n sairaala, joka onnettomuuden jälkeen auttoi uhreja ja heidän omaisiaan ja oli muun muassa mukana järjestämässä työläisiä keräämään ruumiita pois paikalta, järjesti suunnittelukilpailun muistomerkin pystyttämiseksi uhrien joukkohaudalle. Voittajaksi valittiin Ho Sheungin suunnitelma, joka valmistui osin lahjoitusvarojen turvin vuonna 1922. Kun joukkohaudan paikka So Kon Possa otettiin myöhemmin uusiokäyttöön, muistomerkille varattiin paikka alueelle rakennetun Hong Kong Stadiumin vierestä.[5] Hongkongin hallitus julisti sen vuonna 2015 viralliseksi muistomerkiksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Racing Legacy and Encyclopedia The Hong Kong Jockey Club. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Twynham, David: 2. Background information, 1865-1911 1996. Gwulo. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Xavier, Roy Eric: The Happy Valley Race Course Fire of 1918 (PDF) Far East Currents. The Portuguese and Macanese Studies Project – U.C. Berkeley. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Twynham, David: 1. The fire 1996. Gwulo. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
- ↑ The Race Course Fire Memorial Tung Wah Group of Hospitals. Viitattu 15.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Three historic buildings declared monuments 23.10.2015. Hong Kong Development Bureau. Viitattu 15.11.2024. (englanniksi)