Pinyin
Pinyin (kiin. 拼音, pīnyīn, sananmukaisesti "yhdistää ääniä" tai paremmin: "fonetisoida") on mandariinikiinan latinisaatiojärjestelmä. Sillä tarkoitetaan tavallisesti järjestelmää nimeltä Hanyu pinyin (kiin. 汉语拼音, missä ”Hanyu” tarkoittaa kiinan kieltä). Se hyväksyttiin Kiinan kansantasavallassa vuonna 1958 ja otettiin siellä käyttöön vuonna 1979. Se korvasi aiemmat latinisointijärjestelmät kuten Wade–Giles-järjestelmän. Vastaavia järjestelmiä on kehitetty muillekin murteille ja kielille Kiinassa. Järjestelmän luomiseksi perustettiin 1955 komitea, jonka johtoon määrättiin ”pinyinin isäksi” sanottu Zhou Youguang[1].
Pinyin on sittemmin hyväksytty lähes kaikkialla maailmassa mandariinin latinisointijärjestelmäksi, mikä helpottaa aiempaa tilannetta, jossa lukuisilla kieliryhmillä oli kullakin omat kiinan latinisointijärjestelmät ja käännösten tekeminen oli vaivalloista. ISO hyväksyi pinyinin mandariinin latinisointijärjestelmäksi vuonna 1979. Siitä on tullut myös yleisin tapa syöttää kiinaa tietokoneelle.
Lausuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinyiniä käytetään osoittamaan kiinan merkkien lausuminen mandariinikiinassa. Kiinassa sillä on erityisesti merkitystä niille koululaisille, jotka eivät puhu mandariinia äidinkielenään (yleistä erityisesti Etelä-Kiinassa), vaan opettelevat sitä vieraana kielenä pinyiniä apuna käyttäen. Myös ulkomailla se on käytössä kiinan opetuksen apuvälineenä sekä kirjoitustapana kiinalaisille henkilöiden ja paikkojen nimille muun muassa lehdistössä.
Mandariinikiinan tavut koostuvat tavunaloittajasta ja tavunlopettajasta, mihin myös pinyin-järjestelmä perustuu.
Tavunaloittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Labiaalit | Alveolaarit | Retrofleksit | Alveolopalataalit | Velaarit | ||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Klusiilit | aspiroimattomat | b [p] | d [t] | g [k] | ||
| aspiroidut | p [pʰ] | t [tʰ] | k [kʰ] | |||
| Nasaalit | m [m] | n [n] | ||||
| Affrikaatat | aspiroimattomat | z [ts] | zh [ʈʂ] | j [tɕ] | ||
| aspiroidut | c [tsʰ] | ch [ʈʂʰ] | q [tɕʰ] | |||
| Frikatiivit | f [f] | s [s] | sh [ʂ] | x [ɕ] | h [x] | |
| Likvidat | l [l] | r [ɻ~ʐ] | ||||
Tavunlopettajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa taulukossa esitetään kunkin tavunlopettajan ääntämys, kirjoitusasu sen esiintyessä yksinään ja kirjoitusasu sen esiintyessä tavunalkajan kanssa
| Kooda | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ∅ | /i/ | /u/ | /n/ | /ŋ/ | |||||||||
| Mediaali | ∅ | [ɨ] -i |
[ɤ] e -e |
[a] a -a |
[ei̯] ei -ei |
[ai̯] ai -ai |
[ou̯] ou -ou |
[au̯] ao -ao |
[ən] en -en |
[an] an -an |
[ʊŋ] -ong |
[əŋ] eng -eng |
[aŋ] ang -ang |
| /j/ | [i] yi -i |
[je] ye -ie |
[ja] ya -ia |
[jou̯] you -iu |
[jau̯] yao -iao |
[in] yin -in |
[jɛn] yan -ian |
[jʊŋ] yong -iong |
[iŋ] ying -ing |
[jaŋ] yang -iang | |||
| /w/ | [u] wu -u |
[wo] wo -uo 1 |
[wa] wa -ua |
[wei̯] wei -ui |
[wai̯] wai -uai |
[wən] wen -un |
[wan] wan -uan |
[wəŋ] weng |
[waŋ] wang -uang | ||||
| /y/ | [y] yu -ü 2 |
[ɥe] yue -üe 2 |
[yn] yun -ün 2 |
[ɥɛn] yuan -üan 2 |
|||||||||
1 Tavunalkajien b, p, m ja f jäljessä uo kirjoitetaan o.
2 Tavunalkajien j, q ja x jäljessä ü kirjoitetaan u.
Tavu [aɚ̯] kirjoitetaan er. Erhua eli tavun rotatisaatio ilmaistaan vain lisäämällä tavuun -r huomioimatta mahdollisesti tapahtuvia äänteenmuutoksia.
Edellä esiteltyjen tavunalkajien ja -lopettajien lisäksi on olemassa ê [ɛ] sekä syllabiset nasaalit m, n sekä ng, joita käytetään interjektioina.
Oikeinkirjoituksen erikoisuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- u:lla alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen w
- i:llä tai ü:llä alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen y
- ü kirjoitetaan u jos kyseisessä paikassa mandariinikiinassa ei voi olla u-äännettä (kuten ju, qu ja xu) ja ü vain jos vastaava u-tavu on olemassa (vain tavuissa nü, nüe, lü ja lüe)
- iou, uei, ja uen lyhenevät muotoihin iu, ui, un jos niitä edeltää konsonantti (täten poiketen lausumisesta)
- muo-, fuo-, buo- ja puo-äänteet kirjoitetaan mo, fo, bo ja po.
- Heittomerkkiä (') käytetään jos tavujako ei ole yksiselitteinen, esimerkiksi pi'ao (皮袄) vs. piao (票), ja Xi'an (西安) vs. xian (先).
- Yksin tavuna esiintyvä "e" kirjoitetaan ê, muulloin e. Švaa kirjoitetaan aina e.
- zh, ch ja sh voidaan lyhentää ẑ, ĉ, ŝ , mutta näitä ei käytetä juuri koskaan.
- ng voidaan lyhentää ŋ, muttei sitä käytetä juuri koskaan.
- Koska ü voi olla vaikea syöttää tietokoneelle, sen sijaan syötemetodeissa käytetään yleensä v:tä (jota ei käytetä pinyinissä lainkaan).
- uen lyhentyy muotoon un.
- uong muuttuu muotoon ueng.
Toonit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinyin-järjestelmä sisältää luonnollisesti myös mandariinikiinan toonit, jotka merkitään kirjaamalla sen vokaalin yläpuolelle tarke, joka ei ole mediaalin asemassa. Seuraavassa esimerkissä toonitettu vokaali on a.
- Ensimmäistä toonia merkitsee pituusmerkki eli makroni (ˉ) vokaalin päällä:
- ā
- Toista toonia merkitsee akuutilla (ˊ):
- á
- Kolmatta toonia merkitään hatulla, (ˇ, jota joskus kutsutaan käänteiseksi sirkumfleksiksi). Tämä ei ole sama kuin lyhyysmerkki (˘, joka ei ole kulmikas), vaikka Internetissä lyhyysmerkkiä käytetäänkin paljon väärin hatun sijasta.
- ǎ
- Neljättä toonia merkitsee gravis (ˋ):
- à
- Viides tooni esitetään kirjoittamalla vokaali ilman toonimerkkiä:
- a
- (Joskus se voidaan kirjoittaa merkitsemällä piste ennen tavua, esimerkiksi ·ma.)
Koska monista tietokoneen kirjasimista puuttuvat pituusmerkki ja hattu aksentteina, on hyvin tavallista kirjoittaa tooni numerona tavun perään (esimerkiksi ”tóng” (tong nousevalla toonilla) kirjoitetaan ”tong2”). Numerointi menee kuten edellä on esitetty, paitsi että viides tooni voi olla joko numero 5 tai 0, esimerkiksi ma0 (吗, jota käytetään kysymyksen merkkinä).
Toonimerkin sijoittamiseen käytetään seuraavia sääntöjä:
- Jos tavussa on a tai e, toonimerkki menee sen päälle.
- Jos tavussa on ou, toonimerkki menee o:n päälle
- Muissa tapauksissa toonimerkki menee toisen vokaalin päälle.
Toonit merkitään tavallisesti vain oppikirjoihin, mutta ne ovat välttämättömiä oikean lausumisen esittämiseksi.
Pinyin Taiwanissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan tasavallassa (eli Taiwanissa) käytettiin kansallisella tasolla virallisella romanisointimenetelmänä vuosina 2002-2009 tongyong pinyin -järjestelmää, joka erosi hieman pinyinistä. Tammikuussa 2009 otettiin kuitenkin virallisesti käyttöön hanyu pinyin. Kuomintang vastusti tongyong pinyiniä alusta lähtien, ja sen hallitsemilla paikkakunnilla siirryttiinkin suoraan hanyu pinyiniin, joka otettiin käyttöön kansallisella tasolla vuonna 2009. Romanisointijärjestelmien muutokset vaikuttavat lähinnä paikannimien romanisointiin, joten eri alueilla käytetään eri menetelmiä; monet kadunnimikyltit käyttävät tongyong pinyiniä, mutta etenkin Pohjois-Taiwanissa niissä käytetään hanyu pinyiniä. Vanhatkin järjestelmät, kuten Wade-Giles ja MPS2 ovat yhä käytössä jossain. Muutokset eivät vaikuta opetukseen, koska siellä merkkien ääntämyksen opettamiseen käytetään yhä zhuyin-järjestelmää.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tania Branigan: Sound Principles The Guardian. 21.2.2008. Viitattu 20.11.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Little Pinyin App 1.0 online (Arkistoitu – Internet Archive).
- New Edition Hanyu Pinyin Syllable Table (Arkistoitu – Internet Archive).
- Pinyin.info - kattava selitys pinyinistä Unicodessa.
- Lue/kirjoita Unicodea käyttämällä.
- Yhdysvaltain kongressin kirjaston pinyiniin siirtymisprojekti.
- IPA-pinyin vastaavustaulukko (sivun lopussa).
- Automaattinen muunnos tooninumeroista toonimerkeiksi.
- Toinen automaattinen muunnosväline.
Kirjasimia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- UTF-8 Unicode kattaa pinyinin hyvin, katso yksityiskohtia sivulta Pinyin.info.
- Netscape Cyberbit-kirjasin (Arkistoitu – Internet Archive).
- PiyinOK.ttf.
- PinyinOK.fot.