Hans Denck
| Hans Denk | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Baijeri |
| Kuollut | 1527 Basel, Sveitsi |
Johann (Hans) Den(c)k (kuollut 1527 Basel, Sveitsi) oli saksalainen radikaali anabaptisti uskonpuhdistuksen ajoilta.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Denk kirjautui Ingoldstadtin yliopistoon vuonna 1517, ystävystyi Johannes Oecolampadiuksen kanssa ja työskenteli jonkin aikaa myös Andreas Cratanderin kanssa Baselissa. Syksyllä 1523 Oecolampadiuksen suosituksesta Denk nimitettiin Sebalduksen koulun rehtoriksi Nürnbergiin, ja tapasi siellä Thomas Müntzerin, jolloin hän tuli ensimmäisen kerran kosketuksiin anabaptismin kanssa. Hänestä tuli Münzerin innokkas seuraaja, ja hän saarnasi zwinglilaista näkemystä ehtoollisen vertauskuvallisuudesta. Hänet karkotettiin kaupungista tammikuussa 1524, mutta hän pysähtyi Augsburgiin vuonna 1525 oltuaan lyhyen aikaa Sankt Gallenissa, ehkä myös Mulhousessa Elsassissa, kastatti siellä itsensä uudestaan ja yhdessä anabaptistien johtajan Balthasar Hubmaierin kanssa hän nosti sikäläisen seurakunnan joksikin aikaa anabaptismin keskukseksi.[1][2]
Kun Urbanus Rhegius ja muut saarnaajat syrjäyttivät hänet, Denk meni Strasbourgiin Ludwig Hetzerin luo ja auttoi häntä Vanhan testamentin profeettojen saksankielisessä käännöksessä, joka sai myös Martti Lutherin tunnustuksen. Joulukuussa 1526 pidetyssä julkisessa väittelyssä, jossa Martin Bucer syytti Denkiä harhaoppista tämän kiistettyä syntien merkityksen hänet karkotettiin kaupungista. Denk vaelsi kaupungista toiseen Pfalzissa, Nürnbergissä, Augsburgissa ja Baselissa, jonne hän sai jäädä loppuelämäkseen Oecolampadiuksen avulla.[1][2]
Joachim Vadian kehui Denkin loistavaa lahjakkuutta, Rhegius ylisti häntä ja Bucer kutsui häntä "anabaptistien paaviksi". Hänen mystisen oppinsa mukaan ihmisen sisäinen valo ja sana tekevät Raamatun ulkoisen sanan ja sakramentit hurskaalle tarpeettomaksi. Kristus on hänelle esikuvana, jonka seuraaminen johtaa Kristuksen kaltaiseksi tulemiseen. Hän kiisti lapsikasteen ja puolusti oppia yleisestä sovituksesta. Denkiä syytettiin myös kolminaisuusopin kieltämisestä.[1][2]
