Hannu Pikkarainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannu Pikkarainen
Henkilötiedot
Syntynyt13. lokakuuta 1983 (ikä 41)
Helsinki, Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Hank,[1][2] Hänk,[3] Pikkarambo,[4]
The Finnish Rambo (Ruotsissa)[5]
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 186 cm
Paino 89 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2002–2017
Seurat HIFK (SML)
Salamat (Mestis)
Hartford Wolf Pack (AHL)
Charlotte Checkers (ECHL)
MODO Hockey (SEL)
Dinamo Minsk (KHL)
Skellefteå AIK (SEL)
TPS (SML)
Medveščak Zagreb (KHL)
Leksands IF (SHL)
Schwenninger Wild Wings (DEL)
Iserlohn Roosters (DEL)
Jukurit (SML)
Kiekkokopla (II-div.)

Hannu Pikkarainen (s. 13. lokakuuta 1983 Helsinki) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Hän pelasi urallaan SM-liigassa yhteensä 324 runkosarjaottelua tehopistein 26+78=104 ja keräten 192 jäähyminuuttia sekä 42 playoff-ottelua tehopistein 1+4=5 ja keräten 12 jäähyminuuttia. Pikkarainen teki myös pitkän uran ulkomailla pelaten Pohjois-Amerikassa, Ruotsissa, KHL:ssä ja Saksassa.[6] Hän pelasi myös yhden A-maaottelun.[7]

Pikkarainen tunnettiin kiekollisena puolustajana. Elite Prospects -sivuston Ulf Anderssonin mukaan Pikkarainen luisteli sulavasti ja oli taitava hyökkäyspäässä. Hän oli myös hyvä syöttämään, laukomaan ja oli käyttökelpoinen ylivoimalla. Pikkaraisella oli kuitenkin puutteita fyysisyydessä ja aggressiivisuudessa.[6] Hänellä oli urallaan puutteita myös harjoitteluasenteessa ja oman pään pelaamisessa.[8]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaisuran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkarainen aloitti jääkiekkoilun 4-vuotiaana Helsingin IFK:ssa.[2] Hän voitti kauden 1998–1999 päätteeksi C-nuorten Suomenmestaruuden. Vuosina 2000 ja 2001 Pikkarainen voitti B-nuorten SM-pronssia. Jälkimmäisenä vuotena hän voitti myös A-nuorten SM-hopeaa. Kaudella 2001–2002 Pikkarainen oli HIFK:n A-nuorten tehokkain puolustaja tehoilla 8+14=22. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia. Kaudella 2002–2003 Pikkarainen debytoi HIFK:n SM-liigajoukkueessa, jossa hänen tulokaskautensa toi 46 runkosarja- ja neljässä playoff-ottelussa tehot 1+3=4. Hän teki liigauransa avausmaalin 31. lokakuuta 2002 vieraissa JYPiä vastaan.[9] Pikkarainen pelasi osan kaudestaan vielä myös seuran A-nuorissa, jossa hän voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[6] Maaliskuussa 2003 Pikkarainen teki HIFK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[10]

Syyskausi 2003–2004 Pikkaraisella jäi rikkonaiseksi varusmiespalveluksen vuoksi. Hän pelasi SM-liigassa 16 runkosarja- ja 13 playoff-ottelua jääden ilman tehopisteitä. Pikkarainen voitti kauden päätteeksi SM-pronssia. Hän pelasi kauden aikana miesten pelejä myös kahden ottelun verran lainalla Mestis-joukkue Kirkkonummen Salamoissa tammikuussa 2004.[11] Hän pelasi valtaosan kevätkaudestaan myös HIFK:n A-nuorissa, jossa Pikkarainen voitti SM-pronssia.[6] Kaudella 2004–2005 hän löi itsensä läpi SM-liigassa ja otti HIFK:ssa johtavan kiekollisen roolin. Pikkarainen teki runkosarjassa 49 ottelussa tehot 7+13=20. Kevätkaudella hän kärsi pienistä loukkaantumisista.[12] Pikkarainen edusti HIFK:ta kauden aikana myös Spengler Cupissa.

Elokuussa 2005 NHL-varaamaton Pikkarainen teki tulokassopimuksen New York Rangersin kanssa.[13][14] Hänen sopimuksensa rekisteröinti kuitenkin myöhästyi, joten Pikkarainen pelasi kauden 2005–2006 vielä lainalla HIFK:ssa.[15] Hän teki runkosarjassa 18 tehopistettä, mutta Jatkoaika.com -sivuston pelaaja-arvion mukaan Pikkarainen pelasi kuitenkin alle odotusten sekä sortui ajoittain ylimielisyyteen ja vaarallisiin riskinottoihin. Pudotuspeleissä hän jäi kokonaan ilman tehopisteitä.[16] Hänen kauteensa mahtui myös viikkojen mittainen poissaolo lokakuussa 2005 jalkapöytään tulleen murtuman vuoksi.[17]

Pohjois-Amerikan kautta takaisin HIFK:hon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2006–2007 Pikkarainen New York Rangersin organisaatioon. Hän sai kuitenkin epäonnisen alun loukattuaan jo harjoituskaudella olkapäänsä NHL-lupauksille tarkoitetussa turnauksessa.[18] Pikkarainen pelasi kauden aikana lopulta vain setisemän runkosarja- ja kolme playoff-ottelua AHL-joukkue Hartford Wolf Packissa sekä kymmenen runkosarja- ja yhden playoff-ottelun ECHL-joukkue Charlotte Checkersissa. Kaudeksi 2007–2008 hän palasi HIFK:hon kaksivuotisella sopimuksella.[19] Pikkaraisen odotettiin ottavan johtava kiekollinen rooli, mutta hän teki runkosarjassa vain 15 tehopistettä ja pelasi loukkaantumisten vuoksi vain 32 ottelua.[20] Pudotuspeleissä Pikkarainen oli kuitenkin HIFK:n paras syöttäjä ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Rem Murrayn kanssa tehoilla 1+4=5. Hän jakoi myös joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Ilkka Heikkisen kanssa lukemalla +1.[6] Jatkoaika.com -verkkolehden toimittaja Mari Pudaksen mukaan Pikkaraisen esitykset olivat päättyneellä kaudella heikentyneet Pohjois-Amerikan-vuoden jälkeen, eikä hänen kehityksensä ollut toivotunlaista.[21]

Kaudella 2008–2009 Pikkarainen nousi HIFK:n varakapteeniksi. Hän sai suuren roolin, onnistui kohtuulisen hyvin hyökkäyspäässä ja teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 4+19=23.[22] Pikkaraisen esitykset puolustuspäässä olivat kuitenkin varsin heikkoja ja hänen teholukemansa -11 oli HIFK:n puolustajista heikoin.[6] Jatkoaika.com -verkkolehden toimittaja Henri Havuselan mukaan Pikkaraisen harjoittelumotivaatio HIFK:ssa oli vuosien mittaan alhainen, eikä hän panostanut kevään peleissä joukkueen menestyksen eteen. HIFK:n päävalmentaja Kari Jalonen ei lopulta halunnut Pikkaraisen jatkavan joukkueessa enää kauden 2008–2009 jälkeen.[8]

Vuodet Ruotsissa ja visiitti KHL:ssä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkarainen siirtyi kaudeksi 2009–2010 1+1-vuotisella sopimuksella Ruotsin Elitserienissä pelanneen MODO Hockeyn riveihin. Seuran toimitusjohtaja Fredrik Anderssonin mukaan hänet hankittiin ensisijaisesti joukkueen nelos-viitospuolustajaksi,[23] mutta Pikkarainen kuitenkin ylitti odotukset ja oli MODO:n toiseksi paras pistemies Mats Zuccarellon jälkeen tehoilla 11+32=43. Hän sijoittui koko Elitserienin puolustajien pistepörssissä kolmanneksi. Pikkarainen voitti myös joukkueensa sisäisen tehotilaston lukemalla +19. Hänellä oli myös koko liigan suurin keskimääräinen jääaika (24.28).[6]

Pikkaraisen MODO-sopimuksessa oli pykälä NHL:ään tai KHL:ään siirtymisestä ensimmäisen sopimuskauden jälkeen, joten hän siirtyi kaudeksi 2010–2011 vuoden mittaisella sopimuksella KHL:n valkovenäläisjoukkue Dinamo Minskiin.[24] Pikkarainen pelasi joukkueessa 16 runkosarjaottelua tehden viisi syöttöpistettä, kunnes hänen sopimuksensa purettiin yhteisymmärryksessä joulukuussa 2010. Pikkaraisen agentti Juuso Pulliaisen mukaan hän ei viihtynyt Dinamossa ja halusi itse lähteä joukkueesta.[25] Taustalla oli kuitenkin myös seuran tyytymättömyys Pikkaraisen otteisiin.[26] Joulukuussa 2010 hän palasi loppukauden sopimuksella MODO Hockeyn riveihin.[27] Pikkarainen ehti pelata Elitserienin runkosarjassa vain 24 ottelua, mutta hän oli pelimäärästään huolimatta joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 3+17=20. Pikkarainen voitti myös MODO:n sisäisen tehotilaston lukemalla +7.[6]

Keväällä 2011 Pikkarainen sai MODO:n kauden päätyttyä negatiivista julkisuutta HIFK:n ja Espoo Bluesin välissä SM-liigan kolmannessa finaaliottelussa, jota hän oli katsomassa. Pikkarainen esiintyi Helsingin jäähallin katsomossa ja käytävillä humalassa sekä huuteli törkeyksiä muille katsojille. Iltalehti ei kertonut asiasta uutisoidessaan hänen nimeään,[28] mutta maajoukkuepelaajaksi kerrottu henkilö on osoittautunut sittemmin Pikkaraiseksi.[8]

Kaudeksi 2011–2012 Pikkarainen siirtyi jatkamaan Elitserien-uraansa 1+1-vuotisella sopimuksella Skellefteå AIK:hon.[29] Hän oli joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 3+19=22, joilla Pikkarainen jakoi liigan puolustajien pistepörssin kahdeksannen sijan HV71:n Mikko Luoman kanssa. Pikkarainen voitti kauden päätteeksi Elitserien-hopeaa,[6] mutta hän osoittautui pudotuspeleissä kuitenkin pettymykseksi, sai ajoittain kritiikkiä otteistaan ja teki vain kolme syöttöpistettä. Lopulta Pikkaraisen kerrottiin jättävän Skellefteån huhtikuussa 2012.[30][31]

TPS, Medveščak, Leksand ja HIFK

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkarainen palasi kaudeksi 2012–2013 Suomeen ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Turun Palloseuraan.[32] Hänestä odotettiin joukkueeseen johtavaa kiekollista puolustajaa, mutta Pikkarainen ei kuitenkaan vastannut häneen kohdistuneisiin odotuksiin.[33] NHL:n työsulku toi TPS:ään syyskaudella Alec Martinezin, Kris Russellin ja Kevin Shattenkirkin, mikä vähensi hänen vastuutaan, mutta Pikkarainen kärsi kuitenkin myös loukkaantumisista. Hänen kautensa päättyi lopulta ylävartalovammaan tammikuussa 2013.[34]

Syyskuussa 2013 Pikkarainen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella KHL:n kroatialaiseen laajennusjoukkue Medveščak Zagrebiin oltuaan ilman sopimusta alkukauden 2013–2014.[35] Hän pelasi siellä vain kymmenen ottelua, kunnes Pikkaraisen sopimus purettiin hänen omasta aloitteestaan yhteisymmärryksessä.[36] Pikkarainen oli noin kaksi kuukautta ilman sopimusta, kunnes hän siirtyi tammikuussa 2014 loppukaudeksi Ruotsin SHL:n (ent. Elitserien) Leksands IF:ään.[37] Kauden jälkeen Pikkarainen oli ilman sopimusta aina lokakuun 2014 lopulle, jolloin hän palasi kuukauden mittaisella try-out -sopimuksella kasvattajaseuraansa HIFK:hon.[38] Pikkarainen pelasi koejaksonsa vahvasti ja teki yhdeksässä ottelussa kuusi tehopisteittä. Joulukuussa hän sai joukkueeseen loppukauden 2014–2015 kattaneen sopimuksen.[39] Pikkaraisen taso kuitenkin laski runsaasti loppukaudella ja hän teki 24 viimeisessä ottelussaan ainoastaan yhden maalin. Pudotuspeleissä Pikkarainen mahtui vain kerran HIFK:n kokoonpanoon.[40]

Saksan kautta Jukureihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2015–2016 Pikkarainen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Saksan DEL-liigan Schwenninger Wild Wingsiin.[41] Hän oli joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 2+25=27 ja Pikkarainen voitti pudotuspelien ulkopuolelle jääneen Wild Wingsin sisäisen tehotilaston lukemalla +3.[6] Kaudeksi 2016–2017 hän siirtyi jatkamaan DEL-uraansa vuoden mittaisella sopimuksella Iserlohn Roostersin riveihin.[42]

Pikkarainen palasi kaudeksi 2017–2018 taas Suomeen ja siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Mikkelin Jukureihin.[43] Hän kärsi alkukaudella loukkaantumisista ja pelasi 14 ottelua tehden vain kaksi syöttöpistettä, kunnes Pikkaraisen sopimus purettiin Tapaninpäivänä.[44] Jukureiden mukaan sopimuksen purku tapahtui yhteisymmärryksessä, mutta Pikkarainen kuitenkin kertoi lähteneensä omasta tahdostaan. Hän kertoi taustaa varsin tylyyn sävyyn omalla Instagram-tilillään:

»Valeuutinen! Itse halusin lähteä pois. Pitkään pohdin asiaa ja jouluna sain aikaa kerätä rohkeutta ja tein päätöksen. Kun teet asiaa jota rakastat eniten ja se alkaa tuntuu siltä, että vituttaa joka aamu mennä hallille, ni sillon on parempi siirtyä muualle. Väkisin ei kannata elämässä roikkua missään. Varsinkaan jääkiekossa.»

[45]

Helmikuussa 2018 Pikkarainen teki hieman yllättäen loppukauden kattavan sopimuksen II-divisioonajoukkue Joensuun Kiekkokoplan kanssa.[46] Kauden jälkeen, maaliskuussa 2018 hän ilmoitetti lopettaneensa pelaajauransa ja keskittyvänsä jatkossa muihin asioihin.[47]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkarainen pelasi Suomen A-maajoukkueessa yhden ottelun. Hän sai ensituntumaa A-maajoukkueeseen tultuaan valituksi Suomen ensimmäiseen MM-leiriryhmään huhtikuussa 2010.[48] Pikkarainen pelasi ensimmäisen ja ainoan maaottelunsa 24. huhtikuuta 2010 Odensessa Tanskaa vastaan. Hänet merkittiin Suomen kolmospuolustajapariin Juuso Hietasen viereen.[7]

Rullakiekko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkarainen pelasi myös rullakiekkoa ja hän oli mm. voittamassa Suomenmestaruutta MahtiAnkkojen joukkueessa vuonna 2004.[49] Hän on esiintynyt myös Suomen rullakiekkomaajoukkueessa.[50]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi huhtikuussa 2022 Hannu Pikkaraisen raiskauksesta kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen. Uhri oli Pikkaraisen perhetuttu.[51][52] Hovioikeus lievensi lokakuussa 2023 tuomion 1,5 vuoteen ja ehdolliseksi.[53] Hovioikeus lievensi tuomiota asian saaman julkisuuden vuoksi.[54]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM
2002–2003 HIFK SM-liiga 46 1 3 4 8 4 0 0 0 0
2003–2004 Salamat Mestis 2 0 1 1 2 – – – – –
HIFK SM-liiga 16 0 0 0 6 13 0 0 0 2
2004–2005 HIFK SM-liiga 49 7 13 20 36 5 0 0 0 0
2005–2006 HIFK SM-liiga 47 5 13 18 60 12 0 0 0 2
2006–2007 Hartford Wolf Pack AHL 7 0 2 2 2 3 1 0 1 2
Charlotte Checkers ECHL 10 2 7 9 10 1 0 0 0 0
2007–2008 HIFK SM-liiga 32 4 11 15 20 5 1 4 5 6
2008–2009 HIFK SM-liiga 47 4 19 23 36 2 0 0 0 2
2009–2010 MODO Hockey Elitserien 50 11 32 43 60 – – – – –
2010–2011 Dinamo Minsk KHL 16 0 5 5 2 – – – – –
MODO Hockey Elitserien 24 3 17 20 4 – – – – –
2011–2012 Skellefteå AIK Elitserien 50 3 19 22 4 17 0 3 3 8
2012–2013 TPS SM-liiga 35 2 10 12 18 – – – – –
2013–2014 Medveščak Zagreb KHL 10 0 4 4 2 – – – – –
Leksands IF SHL 7 0 3 3 2 3 0 0 0 0
2014–2015 HIFK SM-liiga 37 3 7 10 6 1 0 0 0 0
2015–2016 Schwenninger Wild Wings DEL 46 2 25 27 10 – – – – –
2016–2017 Iserlohn Roosters DEL 41 2 15 17 22 – – – – –
2017–2018 Jukurit SM-liiga 14 0 2 2 2 – – – – –
Kiekkokopla II-divisioona – – – – – 7 0 1 1 0
2 kautta yhteensä KHL 26 0 9 9 4 – – – – –
9 kautta yhteensä SM-liiga 324 26 78 104 192 42 1 4 5 12
4 kautta yhteensä Elitserien/SHL 124 17 68 85 68 20 0 3 3 8
2 kautta yhteensä DEL 87 4 40 44 32 – – – – –
1 kausi yhteensä AHL 7 0 2 2 2 3 1 0 1 2

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Pikkarainen.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Markkanen, Panu: Markkasen piinapenkissä Hannu Pikkarainen: ”Yritän, etten kaada HIFK-laivaa” suomikiekko.com. 31.10.2014. Nordic Sport Media. Viitattu 10.8.2017.
  2. ↑ a b Hannu ”Hank” Pikkarainen – Pelti suoraks ja eteenpäin bonge.fi. Bonge Oy. Arkistoitu 11.8.2017. Viitattu 10.8.2017.
  3. ↑ Hannu Pikkarainen Jukureihin jukurit.fi. 29.6.2017. Jukurit HC Oy. Viitattu 10.8.2017.
  4. ↑ Hannu Pikkarainen (@pikkarambo) • Instagram-kuvat ja -videot
  5. ↑ Markkanen, Panu: Kuka on Elitserienin The Finnish Rambo? mtv.fi. 23.12.2010. MTV Oy. Arkistoitu 8.10.2017. Viitattu 10.8.2017.
  6. ↑ a b c d e f g h i j Hannu Pikkarainen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  7. ↑ a b Leijonat nihkeään voittoon Tanskasta yle.fi. 24.4.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 10.8.2017.
  8. ↑ a b c Havusela, Henri: Pikkarainen ei ole ansainnut HIFK-fanien hyväksyntää Jatkoaika.com. 28.10.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  9. ↑ Mattlar, Mikko: JYP painoi loppumetreillä ohi HIFK:n Jatkoaika.com. 31.10.2002. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  10. ↑ HIFK julkaisi jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 4.3.2003. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  11. ↑ Salamoille kolme lainapelaajaa HIFK:sta Jatkoaika.com. 20.1.2004. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.5.2009.
  12. ↑ Vuori, Mikko: HIFK:n pelaaja-arviot Jatkoaika.com. 5.5.2005. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  13. ↑ Rangers Sign Free Agent Defenseman Hannu Pikkarainen 17.8.2005. New York Rangers. Viitattu 10.8.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Pikkarainen siirtymässä NHL:ään Jatkoaika.com. 18.8.2005. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  15. ↑ Hannu Pikkarainen jatkaa sittenkin HIFK:ssa Jatkoaika.com. 26.9.2005. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.5.2009.
  16. ↑ Pudas, Mari: HIFK:n pelaaja-arviot 2005-2006 Jatkoaika.com. 3.5.2006. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  17. ↑ HIFK:n Pikkarainen sivussa muutaman viikon Jatkoaika.com. 1.11.2005. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  18. ↑ Hannu Pikkaraisen olkapää leikattiin Jatkoaika.com. 6.10.2006. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.5.2009.
  19. ↑ HIFK kiinnitti Hannu Pikkaraisen Jatkoaika.com. 30.7.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.5.2009.
  20. ↑ Pudas, Mari: Onnistujat harvassa - HIFK:n todistukset Jatkoaika.com. 15.4.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  21. ↑ Pudas, Mari: Jalosen HIFK:lta on lupa odottaa menestystä Jatkoaika.com. 1.9.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  22. ↑ Vuori, Mikko: Tasapaksua toimintaa Jatkoaika.com. 13.4.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  23. ↑ Hannu Pikkarainen suuntaa Ruotsiin Jatkoaika.com. 27.5.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.5.2009.
  24. ↑ Hannu Pikkarainen raahaa lätkäkassinsa Minskiin mtv.fi. 27.5.2010. MTV Oy. Viitattu 13.9.2010.[vanhentunut linkki]
  25. ↑ Suomalaispakin sopimus Minskin Dynamoon purettiin yle.fi. 21.12.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 10.8.2017.
  26. ↑ Seppä, Petri: Suomalaispuolustaja ulos KHL:stä is.fi. 21.12.2010. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.8.2017.
  27. ↑ Pikkarainen palaa tuttuihin ympyröihin mtv.fi. 23.12.2010. MTV Oy. Viitattu 15.1.2011.[vanhentunut linkki]
  28. ↑ Maajoukkuepelaaja öykkäröi SM-liigafinaalissa iltalehti.fi. 16.4.2011. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 10.8.2017.
  29. ↑ Skellefteå AIK hankki takalinjoilleen tehopuolustaja Pikkaraisen Jatkoaika.com. 4.7.2004. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.7.2011.
  30. ↑ Elitserien-finalisti pettyi suomalaispuolustajaan – ei jatkosopimusta suomikiekko.com. 26.4.2012. Nordic Sport Media. Viitattu 10.8.2017.
  31. ↑ Hannu Pikkaraisen agentti Elitserien-sopimuksesta: “Ei suurta draamaa” suomikiekko.com. 26.4.2012. Nordic Sport Media. Viitattu 10.8.2017.
  32. ↑ Hannu Pikkarainen Turkuun Jatkoaika.com. 2.8.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  33. ↑ Strozyk, Matias: TPS:n pelaaja-arvioinnit 2012-2013: Murheenkryyni 3.0 Jatkoaika.com. 13.3.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  34. ↑ TPS:n loukkaantuneiden lista synkkeni Jatkoaika.com. 7.2.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  35. ↑ Hannu Pikkaraiselle KHL-sopimus Jatkoaika.com. 25.9.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  36. ↑ Hannu Pikkarainen lähtee KHL-seurastaan Jatkoaika.com. 1.11.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  37. ↑ Viimeksi KHL:ssä kiekkoillut suomalaispakki siirtyy Ruotsiin suomikiekko.com. 10.1.2014. Nordic Sport Media. Viitattu 10.8.2017.
  38. ↑ Tuttu mies tilkitsemään HIFK:n takalinjoja Jatkoaika.com. 27.10.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  39. ↑ Pikkaraiselle ja Blomqvistille loppukauden pahvit IFK:hon Jatkoaika.com. 1.12.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  40. ↑ Iilomo, Sami: HIFK:n kausitodistukset 2015 Jatkoaika.com. 1.5.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  41. ↑ Pikkaraisen ura jatkuu DEL-liigassa Jatkoaika.com. 29.5.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  42. ↑ Pikkarainen wechselt an den Seilersee iserlohn-roosters.de. 20.5.2016. Iserlohn Roosters GmbH. Viitattu 10.8.2017. (saksaksi)
  43. ↑ Jukureille runsaasti kokemusta takalinjoille - Hannu Pikkarainen siirtyy Mikkeliin Jatkoaika.com. 29.6.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  44. ↑ Henrik Koivisto Kouvolaan - myös Pikkarainen poistuu Jukureista Jatkoaika.com. 26.12.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.12.2017.
  45. ↑ Seppä, Petri: Kokenut puolustaja latasi tylyä tekstiä lähdöstään SM-liigan seurasta: ”Väkisin ei kannata roikkua missään” is.fi. 26.12.2017. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 26.12.2017.
  46. ↑ Meritoituneelle HIFK-kasvatille yllätyssiirto kakkosdivisioonaan Jatkoaika.com. 16.2.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 16.2.2018.
  47. ↑ MTV: HIFK:sta tuttu suomalainen ex-huippupakki ripustaa luistimet naulaan – ”On aika tehdä jotain muuta” suomikiekko.com. 11.3.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 23.3.2018.
  48. ↑ Jalonen valitsi Leijonien leiriryhmän Jatkoaika.com. 11.4.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2017.
  49. ↑ Rullakiekon mestaruus MahtiAnkoille Jatkoaika.com. 4.7.2004. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.8.2017.
  50. ↑ Suomi kohtaa Ruotsin rullakiekkomaaotteluissa finhockey.fi. 24.5.2004. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 10.8.2017.
  51. ↑ Elonheimo, Petri: Ex-jääkiekkoilija Hannu Pikkarainen raiskasi perhetutun naisen – ehdotonta vankeutta iltalehti.fi. 6.4.2022. Viitattu 6.4.2022.
  52. ↑ Mattila, Sanni: Hannu Pikkarainen tuomittiin kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen raiskauksesta Ilta-Sanomat. 6.4.2022. Viitattu 7.4.2022.
  53. ↑ Mattila, Sanni: Hannu Pikkaraiselle 1,5 vuotta ehdollista vankeutta raiskauksesta Ilta-Sanomat. 25.10.2023. Viitattu 25.10.2023.
  54. ↑ Hovioikeus tuomitsi Hannu Pikkaraisen raiskauksesta www.iltalehti.fi. Viitattu 25.10.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannu_Pikkarainen&oldid=22168404”