Hanna Taini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hanna Taini
Hanna Taini vuonna 1941 elokuvassa Morsian yllättää.
Hanna Taini vuonna 1941 elokuvassa Morsian yllättää.
Henkilötiedot
Koko nimi Hanna Schlimovitsch
Syntynyt24. kesäkuuta 1911
Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut30. tammikuuta 1996 (84 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Josef Lefko (vih. 1932; k. 1996)
Lapset 3
Näyttelijä
Taiteilijanimet Hanna Taini
Aktiivisena 1929–1942
Merkittävät roolit ”Lilli Lind”
Siltalan pehtoori
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hanna Taini (oik. Schlimovitsch, vuodesta 1932 Lefko; 24. kesäkuuta 1911 Helsinki – 30. tammikuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1930-luvun suosituimpia elo­kuva­tähtiä. Hän näytteli kymmenessä koko­illan näytelmä­elo­kuvassa 1929–1942, neljä niistä on Valentin Vaalan ohjaamia. Taini oli tunnettu jo ennen suomalaisen elokuvan kulta-ajan alkua, ja hänen tähteytensä jatkui toisen maailman­sodan vuosiin saakka. Aikakirjoihin hän on jäänyt ennen kaikkea roolistaan elo­kuvassa Siltalan pehtoori. Puhe­teatterin puolella Hanna Tainin näyttämö oli Ruotsalainen Teatteri.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhetausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanna Taini syntyi suomen­juutalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat räätäli Nachum Mendel Schlimowitsch ja Rebecka Schlimowitsch (o.s. Hertz). Hanna oli viisi­lapsisen perheen nuorin, ja hänen sisaruksiaan olivat Ester (1903–1953), Jakob (1906–1996), Bernhard (1907–1988) ja Martha (1909–1941).[1]

Äiti Rebecka kuoli Hannan ollessa vain kymmen­vuotias, ja isä parisen vuotta myöhemmin. Vanhempiensa kuoleman jälkeen sisarusparvi päätti vakaasti pysytellä yhdessä, eikä suostunut viranomais­painostukseen, jolla heidät pyrittiin sijoittamaan eri perheisiin. Tainin sisar Martha Kir kuoli keskitysleirillä Riiassa avio­miehensä ja tyttärensä kanssa.[1] Hanna Tainin veli Jakob ”Jack” Schlimovitsch (kesäkuusta 1939 alkaen Kamras) työskenteli elo­kuva-alalla, kuten myös veljen­poika Freddy Kamras (1944–2004).[2]

Näyttelijän ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanna Taini tunsi omien sanojensa mukaan kutsumusta elo­kuvaan jo hyvin nuorena ja oli mukana Helsingin jiddišin­kielisessä näyttämöseurassa. Hänen opin­ahjonsa oli Bulevardin Ruotsalainen tyttö­koulu. Hanna herätti alun perin insinööri Heikki Ahon mielenkiinnon kauniina ja kypsältä vaikuttavana koulu­tyttönä Fazerin kahvilassa. Aho ehdotti hänelle koe­kuvausta. Hanna oli kuitenkin vasta 14-vuotias, eivätkä vanhemmat sisarukset halunneet päästää häntä alalle liian varhaisessa iässä.[3]

Aho uudisti tarjouksensa muutamaa vuotta myöhemmin, ja Tainin elo­kuva­ura alkoi 18-vuotiaana vuonna 1929 Valentin Vaalan ohjaamassa mykkäelokuvassa Mustalaishurmaaja. Vaalan mielestä suku­nimi Schlimovitsch oli filmi­tähdelle liian pitkä, vieras­maalainen ja juutalainen. Jälkimmäinen ei haitannut Vaalaa, mutta se olisi voinut aiheuttaa Hannalle hankaluuksia, sillä juutalaisiin suhtauduttiin Suomessakin usein ennakko­luuloisesti. Schlimovitschin tilalle Hanna keksi poika­ystävänsä kanssa taiteilija­nimen Taini. Mustalais­hurmaajassa hän näytteli mustalais­tyttö Akrisia ja lumosi arvostelijat. Keväällä 1931 Taini sai hyvät arvostelut sivu­osastaan elo­kuvassa Laveata tietä. Samana vuonna hän tulkitsi kiihkeän­tulisen tanssijatar Sabinan osan ääni­elo­kuvassa Jääkärin morsian. Arvostelijat kehuivat hänen näyttelijän­kykyjään ja ulkoisia avujaan.[4]

Ennen elo­kuva­debyyttiään Taini pääsi opiskelemaan Svenska Teaternin oppilas­kouluun. Mustalais­hurmaajan kuvaaja Aho oli huomioinut Tainin lahjakkuuden teatterin oppilas­näytännössä, jossa tämä oli esittänyt vaikuttavan tanssi­kohtauksen.[5] Kun suomalainen elo­kuva­teollisuus oli lähellä konkurssia lama-aikana, Taini jatkoi teatteri­opintojaan ja sai vähitellen yhä merkittävämpiä näyttämö­rooleja. Hänen maineikkaimpia töitään Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa Vanhan Heidel­bergin Käthie, Peer Gyntin Anitra ja Casanovan keisarinna Maria Theresia. Laulu- ja tanssi­taitonsa ansiosta hän menestyi varsinkin opereteissa.[6]

Hanna Tainin uran merkki­paalu oli marras­kuussa 1934 ensi-iltansa saanut Siltalan pehtoori. Taini näytteli elo­kuvan nais­pää­osan, Siltalan valtiattaren Lilli Lindin roolin. Mies­vasta­näyttelijä, itse Siltalan pehtoori oli Jalmari Rinne. Risto Orkon ohjaaman kartanokomedian yleisö­menestys oli ennen­näkemätön: lähes miljoona katsojaa. Elo­kuvan myötä Tainista tuli ensimmäinen ”koko kansan tähti”, vaikka hänen suorituksensa taiteellinen taso jäi vaatimattomaksi. Ruotsin­kielisenä hän sai moitteita korostuksesta puheessaan.[7]

Hanna Tainista tuli yleisön ohella kansi­kuvien suosikki. 1930-luvun kuluessa hänet nähtiin muun muassa Suomen Kuva­lehden kannessa ja kolmeen otteeseen Eevan kannessa.[5] Elo­kuva-lehden Benyol luonnehti Tainia: ”Jokainen, joka rakastuu Hanna Tainiin, unelmoi ensi kädessä mustalais­romantiikasta ja metsän reunaan pystytetyistä teltoista, joiden äärellä nuotiot palavat ja silmät iskevät tulta tamburiinien tahdissa. Ja ainakin jo joka toinen on ehtinyt häneen rakastua ja joka kolmas on rakastumaisillaan.” Eksoottisen tummasta Tainista kiinnostui jopa Greta Garbon löytänyt ohjaaja Mauritz Stiller. Stillerin aikomuksena oli tehdä Tainista kansain­välinen tähti, mutta hän ehti kuolla sitä ennen.[8]

Siltalan pehtoorin jälkeen Tainin elo­kuva­uralla seurasi tauko. Helmi­kuussa 1937 tuli ensi-iltaan draamaelokuva Ja alla oli tulinen järvi, jossa Tainilla oli rooli Elma Lumiana. Arvostelijoiden mielestä hän ei vakuuttanut vanhemman naisen osassa. Maalis­kuussa 1938 ilmestyi Karmankolon kuningas; siinä Taini näytteli Elisa Rosen­greniä. Tämäkin rooli­suoritus sai tylyn vastaanoton kriitikoilta.[9]

Kun Taini sai nais­pää­osan elo­kuvasta Vihreä kulta (1939), lehdistö toivotti hänet ylistävin äänen­painoin terve­tulleeksi takaisin elo­kuvan maailmaan. Häntä kutsuttiin hienostuneeksi maailman­naiseksi, ”Grand Dameksi”, jollaista suomalainen elo­kuva tarvitsi. Taini selvisi vuori­neuvoksettaren osastaan miten kuten ja arvostelijat nostivat jälleen esiin hänen ”veistoksellisen kauneutensa”. Tainin vasta­näyttelijänä nähtiin Olavi Reimas.[10]

Talvisodan aikana Taini siirtyi tyttärensä kanssa Helsingistä Kokkolaan. Lisäksi hän vieraili Tukholmassa Vihreän kullan Ruotsin ensi-illassa. Samassa yhteydessä hän antoi runon­lausunta­esityksiä.[11]

Elokuvauran loppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elo­kuvassa Morsian yllättää vuonna 1941 Taini teki onnistuneen sivu­osan vamppina. Rooli oli hänelle mieluinen, sillä se ei toistanut aiempien elo­kuva­tehtävien hienosto­rouva-asetelmia.[12] Taini kertoi Elo­kuva-Aitalle antamassaan haastattelussa kyllästyneensä esittämään kylmiä ja rikkaita naisia: ”Ne salonki­kohtaukseni, ne ovat mielestäni vallan sietämättömiä. Ja mikä vielä pahempi, ne ovat olleet kiusanani useimmissa filmeissäni ---”. Taini päätti valko­kangas­uransa 30-vuotiaana, hänen viimeinen roolinsa oli sivu­osa Toivo Särkän elo­kuvassa Onni pyörii (1942). Vuonna 1943 Taini oli mukana elo­kuvassa Ballaadi, jossa hänellä oli sivu­osa Aurora Karamzinina. Elo­kuvaa lyhennettiin leikkaus­vaiheessa melkoisesti, ja myös Tainin osuus leikattiin pois. Samoihin aikoihin Taini päätti lopettaa elo­kuva­työt ja poistua julkisuudesta.[13]

Taini esiintyi elo­kuva­uransa aikana kaikkiaan kymmenessä elo­kuvassa. Lapsena saamansa nivelreuman takia hän joutui jättämään myös teatterin, mutta liikuntaa hän harrasti aktiivisesti koko ikänsä. Tulevina vuosi­kymmeninä Tainin julkiset esiintymiset rajoittuivat esiintymisiin hyvän­tekeväisyys­gaaloissa ja novellien lukemiseen radiossa. Lehti­haastatteluja hän antoi silloin tällöin.[14]

Näyttelijän­uransa päätyttyä Hanna Taini työskenteli pari­kymmentä vuotta eräässä hattu­liikkeessä Helsingin Aleksanterin­kadulla. Seniori­vuosinaan hän opetti puhe­tekniikkaa ja järjesti ruotsin­ kielen keskustelu­tunteja. Hän pyrki opettamaan tyyli­puhdasta ruotsia ja piti riikin­ruotsia osin jopa rappeutuneena.[15]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Touko­kuussa 1932 Taini avioitui insinööri ja liikemies Josef Lefkon (1904–2001) kanssa. Vuonna 1935 paris­kunnalle syntyi tytär Harriet, joka tunnettiin myöhemmin televisio­kuuluttaja Harriet Wredenä. Myöhemmin perheeseen syntyivät tyttäret Marina ja Claire.[16]

Hanna Taini kuoli 84-vuotiaana 30. tammi­kuuta 1996. Hänet on haudattu Helsingin juutalaiselle hautaus­maalle.

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Rooli
1929 Mustalaishurmaaja Akris
1931 Laveata tietä Lorette
Jääkärin morsian Sabina Tamm, baletti­tyttö Varsovasta
Erämaan turvissa nihilisti­tyttö Vera Maretskaja
1934 Siltalan pehtoori Lilli Lind, Siltalan omistajatar
1937 Ja alla oli tulinen järvi Elma Lumia
1938 Karmankolon kuningas Elisa Rosengren
1939 Vihreä kulta Kristine Bergman
1941 Morsian yllättää Asta Jokimaa
1942 Onni pyörii vuori­neuvoksetar Heimon­heimo

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Muir, Simo: Hanna Tainin suku vaikeni murhatusta siskosta ja tämän tyttärestä seitsemäksi vuosi­kymmeneksi – Filmi­tähden sisar perheineen menetti henkensä holokaustissa Riiassa Helsingin Sanomat. 27.1.2018. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.1.2018.
  2. ↑ Freddy Kamras (maksullinen muisto­kirjoitus) Helsingin Sanomat. 11.12.2004. Viitattu 3.6.2012.
  3. ↑ Rytkönen 2008, s. 25.
  4. ↑ Rytkönen 2008, s. 26–28.
  5. ↑ a b Hanna Taini (maksullinen muisto­kirjoitus) Helsingin Sanomat. [vanhentunut linkki]
  6. ↑ Rytkönen 2008, s. 28.
  7. ↑ Rytkönen 2008, s. 29, 31.
  8. ↑ Rytkönen 2008, s. 26, 28.
  9. ↑ Rytkönen 2008, s. 33, 34.
  10. ↑ Rytkönen 2008, s. 34–36.
  11. ↑ Rytkönen 2008, s. 37, 38.
  12. ↑ Rytkönen 2008, s. 38, 39
  13. ↑ Rytkönen 2008, s. 40.
  14. ↑ Rytkönen 2008, s. 40, 41.
  15. ↑ Rytkönen 2008, s. 43.
  16. ↑ Rytkönen 2008, s. 41.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanna_Taini&oldid=22130962”