Hammaskaarten ahtaus
Hammaskaarten ahtaus on kaikkein tavallisin purentavirhe. Ahtautta esiintyy eniten alahammaskaaren etualueella. Hampaiden ahtaus voi aiheuttaa sekä toiminnallisia että kosmeettisia haittoja.
Etiologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perinnölliset tekijät altistavat selvästi ahtauden kehittymiselle. Lisäksi ahtautta aiheuttavat paikalliset tekijät kuten ennenaikaiset maitohampaiden (erityisesti maitoviitosten) menetykset, koska kuutoset siirtyvät hyvin nopeasti eteenpäin vieden kaiken saatavilla olevan tilan. Hampaiden vaihduntavaiheeseen liittyy normaalina ilmiönä tilapäinen hampaiden ahtaus, joka johtuu siitä, että maitomolaarit vievät hammaskaarella enemmän tilaa kuin niitä korvaavat pysyvät hampaat. Hampaiden vaihduttua lievä ahtaus korjautuu yleensä itsestään.
Hammaskaaren ahtauteen vaikuttaa lisäksi lapsuusajan ruokavalio.[1] Ihmisellä leuka kasvaa voimakkaasti 6–9 vuoden iässä sekä murrosiässä.[2] Leukaluut kasvavat normaaleiksi, jos lapsi saa pureskeltavaa ruokaa jo mahdollisimman nuorena heti imetyksen loppumisen jälkeen. Pelkällä pehmeällä ruoalla leuka jää alikehittyneeksi ja pieneksi, ja hammaskaari ahtaaksi.[1] Ahtauden ilmaantumisen nykyväestössä arvellaan johtuvan pääasiassa siitä, että sivilisaation myötä ruoan pureskelu on vähentynyt. Tällöin leukaluiden kehitys on jäänyt vajaaksi, mutta hampaiden koko on säilynyt ennallaan.[3]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hammaskaarten ahtaus hoidetaan joko laajentamalla hammaskaaria tai poistamalla hampaita. Pysyviä hampaita ei poisteta ennen kuin on ehdottoman varmaa, ettei kaikille hampaille ole mahdollista tehdä tilaa hammaskaarella. Poistojen jälkeen purenta on vielä hoidettava kiinteillä kojeilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sarah K Hornsby: Facial Development And Chewing Faceology. 10.10.2018. Viitattu 7.4.2024.
- ↑ Sisko Honkala: Leukaluut ja purentaelimistö Duodecim Terveyskirjasto. 1.11.2022. Viitattu 7.4.2024.
- ↑ Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Hammaslääketieteen käsikirja. Academica-Kustannus Oy 2002. Kappale: Ortodontia. [1] (Arkistoitu – Internet Archive)