Hallintotoimi
Hallintotoimi on julkisen vallan käyttämisen muoto, joka perustaa, muuttaa tai kumoaa kansalaisen tai yhteisön oikeuksia tai velvollisuuksia. Hallintotoimella viranomainen soveltaa lainsäädäntöä konkreettisesti ja yksipuolisesti hallintokoneiston ulkopuoliseen tahoon. Virkatoimi eli hallinnon toimi on puolestaan yleisnimitys, jonka piiriin hallintotoimet kuuluvat. Virkatoimia ovat myös esimerkiksi hallintopalvelut. Hallintopäätös on eräs hallintotoimi, mutta kaikki hallintotoimet eivät ole hallintopäätöksiä. Toisinaan hallintotoimesta tehdään hallintosopimus.[1]
Hallintotoimet ryhmitellään hallintopäätösten tavoin kolmeen ryhmään: etuja suoviin, oikeuksia perustaviin sekä velvoitteita tai rajoituksia asettaviin. Hallintotoimia ovat esimerkiksi hallintolupa, hallintomaksu, hallintosanktio sekä hallinnolliset kiellot ja rajoitukset. Niihin kuuluvat myös viranomaistoimet, jotka koskevat tahdosta riippumatonta hoitoa ja päätösten pakkotäytäntöönpanoa. Hallintotoimina ei kuitenkaan pidetä sellaista julkishallinnon toimintaa, johon ei liity julkisen vallan käyttöä ja välittömiä oikeusvaikutuksia. Tällaista tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi kutsuttua palvelujen tuottamista on esimerkiksi opetus ja sairaanhoito.[1]
Hyvinvointivaltiossa hallintotoimien valtaan liittyvä luonne ja ehdoton yksipuolisuus on vähitellen väistynyt, kun on laajennettu hallintomenettelyn ja yksityisten oikeuksien sääntelyä. Samalla ovat lisääntyneet etuja tarjoavat ja julkisia palveluja toteuttavat hallintotoimet. Kansalaisen tai yhteisön kuulemisesta on tullut välttämätöntä ennen hallintotoimen suorittamista. Joissakin toimissa edellytetään myös kansalaisen suostumusta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palsta 230–231.