Avohakkuu
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli esittää avohakkuut ainoana vaihtoehtona. Wikipedian neutraalius-tavoite ei toteudu |
Avohakkuu on metsän päätehakkuun muoto, jossa metsikkökuviolta kaadetaan kaikki tai lähes kaikki hakkuualueen puut[1][2].
Avohakkuu on nykypäivän metsänhoidossa yksi metsänuudistamisen menetelmä muiden joukossa[3]. Noin 82 prosenttia Suomessa vuosina 2009-2017 päätehakatusta metsästä kaadettiin kuitenkin avohakkuulla[4].
Metsä päätehakataan jaksollisessa metsänkasvatuksessa hyvin paljon ennen kuin puut saavuttavat biologisen vanhuuden[5]. Päätehakkuu tehdään Etelä-Suomessa yleensä puiden ollessa 60-80 vuoden ikäisiä[6].
Suurimmassa osassa avohakkuualueita jätetään jokaiselle hehtaarille 5–10 niin sanottua säästöpuuta. Tämä johtuu siitä, että yli 95 prosenttia Suomen talousmetsistä on vapaaehtoisen PEFC-sertifiointijärjestelmän piirissä.
Metsän niin sanottu avohakkuuvaihe kestää 1-3 vuotta[6]. Päätehakkuun toteuttamisvaihtoehdot ovat avohakkuu, siemenpuuhakkuu ja suojuspuuhakkuu[2].
Avohakkuisiin perustuva metsätalous on johtanut luonnonmetsien eliölajien uhanalaistumiseen. Esimerkiksi mustikan peittävyys valtion metsissä on vähentynyt puoleen entisestä.[7]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen vuonna 1886 voimaan tullut ensimmäinen metsälaki[8] kielsi avohakkuiden suorittamisen muualla kuin kasvukykynsä menettäneissä metsissä[9]. Avohakkuuta alettiin käyttää laista huolimatta toisen maailmansodan aikana valtion ja yksityisten maanomistajien metsissä tehtävissä pakkohakkuissa. Menettelyn taustalla oli sodan aiheuttama Suomen polttoainehuollon vaikeutuminen. Tapa yleistyi kuitenkin sotien jälkeen viranomaisten myöntämien poikkeuslupien avulla.[9][10] Avohakkuukielto poistettiin Suomen lainsäädännöstä vuonna 1967[5].
Metsän uudistaminen avohakkuun jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metsänhoitoa ja metsänomistajan velvollisuuksia säädellään Suomessa etenkin metsälaissa, jonka mukaan uusi taimikko on perustettava uudistushakkuun jälkeen.[11][12] Luontaista uudistamista käytettäessä uuden, kehityskelpoisen taimikon tulisi syntyä Etelä-Suomessa 5 vuodessa hakkuun jälkeen, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 7 vuodessa ja Lapissa 10 vuodessa. Taimikon perustamista koskevat toimenpiteet on saatettava loppuun viiden vuoden kuluessa uudistushakkuun aloittamisesta tai kolmen vuoden kuluessa uudistushakkuun päättymisestä. Tämä metsän uudistamisvelvollisuus koskee kaikkia metsänomistajia. Metsälaki antaa metsänomistajalle vapauden valita kiertoajan pituuden.[13]
Avohakkuun vaihtoehdot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metsää voidaan uudistaa myös luontaisilla menetelmillä, tai metsää voidaan kasvattaa eri-ikäisrakenteisena. Jälkimmäisssä metsästä poistetaan kerralla 30-60% puustosta ja se jätetään uudistumaan luontaisesti. Metsäpolitiikka, metsänhoidon suositukset ja käytännöt kannustavat monipuoliseen metsänhoitoon ja metsien monimuotoisuuden säilyttämiseen osana metsätaloutta.[14]
Mm. professori Timo Pukkala on tutkimuksissaan todennut eri-ikäisrakenteisen metsänhoidon eli nk. jatkuvan kasvatuksen pääsääntöisesti taloudellisesti houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Tuoton ohessa hiilensidonta-ja luontoarvohyödyt ovat suuret. Tämän vuoksi myös useat suuret toimijat kuten metsäteollisuus ovat siirtyneet turvemailla jatkuvaan kasvatukseen.
Hakkuita tehdään 500 000 hehtaarilla vuodessa, mistä jatkuvan kasvatuksen osuus on tällä hetkellä vain muutama prosentti. Avohakkuiden noin 110 000 hehtaaria on 0,5 % metsämaan alasta.
Avohakkuiden arvostelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]»Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa: hetken tuntuu lämpimältä, mutta siihen se ilo sitten jääkin.»
(Metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde Yleisradion haastattelussa 17. toukokuuta 2020.[15])
Kun harsintametsätaloudesta luovuttiin vuosina 1949–1950, metsätoimenpiteet alettiin kohdistaa metsiköihin. Kunkin metsikön hoidon päämaaliksi tuli avohakkuu. Avohakkuita alettiin perustella pääosin neljällä väitteellä, joissa avoimeksi hakkaamista verrattiin luontaiseen metsän kehitykseen. Uusi Metsäkirja kutsuu näitä väitteitä myyteiksi. Ensimmäisen väite perustelee metsäpalon polttavan kaikki metsän puut, jolloin syntyy luonnollinen avohakkuu. Metsäpaloja on kuitenkin erityyppisiä ja niissä eivät tuhoudu kaikki puut, esimerkiksi paksukaarnaiset vanhat männyt. Toinen väite liittyy metsäpalon jälkeisen metsän tasaikärakenteisuuteen. Kolmannen väitteen muodostaa käsitys että luonnontilainen metsää muodostuu vanhetessaan yhden puulajin metsäksi. Neljäs perustelu on luonnontilaisen metsän häiriödynamiikan liiallinen yksinkertaistaminen.[16]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.smy.fi/forest-fi/sanasto/#word-avohakkuu-clear-cutting-clear-felling (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Jaksollinen metsänkasvatus (periodic cover silviculture) Sanasto. 2020. Suomen Metsäyhdistys. Arkistoitu 18.7.2020. Viitattu 18.7.2020.
- ↑ https://www.metsakeskus.fi/uudistushakkuu
- ↑ https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/170160/Hautanen_Tuija.pdf?sequence=2&isAllowed=y
- ↑ a b Metsä | ”Se on valtava munaus” – Emeritusprofessori vei HS:n kävelylle lähimetsäänsä ja selitti, millainen taistelu Suomen metsistä on käyty Helsingin Sanomat. 14.4.2024. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ a b https://www.smy.fi/forest-fi/sanasto/?haku=kierto#word-jaksollinen-metsankasvatus-periodic-cover-silviculture (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Avohakkuiden lyhyt historia - Avohakkuut historiaan avohakkuuthistoriaan.fi. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Metsälaki Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ a b Avohakkuiden lyhyt historia - Avohakkuut historiaan avohakkuuthistoriaan.fi. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Metsä | ”Se on valtava munaus” – Emeritusprofessori vei HS:n kävelylle lähimetsäänsä ja selitti, millainen taistelu Suomen metsistä on käyty Helsingin Sanomat. 14.4.2024. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ https://www.metsakeskus.fi/oikeudet-ja-velvollisuudet
- ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093
- ↑ http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/pankit-leikanneet-metsien-vakuusarvoja-1.78224 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://mmm.fi/talousmetsien-monimuotoisuus
- ↑ Heidi Kononen: "Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa" – metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde on sitkeä piikki selluteollisuuden lihassa 17.5.2020. Yleisradio. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ ”Tietolaatikko 22”, Uusi Metsäkirja, s. 238. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-983-0