Hakaristin ritarit
| Hakaristin ritarit Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | André Swanström |
| Kuvittaja | arkistokuvitus |
| Kansitaiteilija | Jussi Karjalainen |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | Atena |
| Julkaistu | 2018 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 473 |
| ISBN | 978-952-300-449-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset on kirkkohistorian dosentti André Swanströmin kirjoittama sotahistoriallinen teos. Sen on julkaissut vuonna 2018 Atena. Teoksen aiheena on suomalainen SS-pataljoona toisen maailmansodan aikana Saksan itärintamalla.
Teos valittiin Vuoden tiedekirja 2018 -palkinnon finaaliin.[1]
Swanström tuo kirjassaan uuden näkökulman aiemmin suhteellisen puhtoiseen kuvaan suomalaisen SS-pataljoonan vaiheista Saksassa. Hänellä on ollut aineistona SS-miesten päiväkirjoja ja kirjeitä.[2]
Swanström kiinnostui aiheesta, kun hän luki SS-sotilaspastorien Ensio Pihkalan ja Kalervo Kurkialan päiväkirjoja, joista ilmeni, että ihmisiä kidutettiin, sotavankeja teloitettiin ja juutalaisia tapettiin. Esimerkkinä hän mainitsee Pihkalan Unterscharführer Olavi Karpalolta saaman kirjeen, jossa tämä harmitteli tositoimien puutetta: "Juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omaamamme."[3] Kurkiala oli Heinrich Himmlerin henkilökohtainen tuttu ja toimi myöhemmin kotimaassa SS-Aseveljet-yhdistyksen puheenjohtajana.[4]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Swanström sanoo saaneensa suorastaan vihaista ja ärtynyttä palautetta, kun hän on kyseenalaistanut asioita.[5]
Teos herätti keskustelua, jossa sekä kritisoitiin että myötäiltiin Swanströmin näkemyksiä. Tärkeänä sitä kuitenkin pidettiin. Esimerkiksi Oula Silvennoinen arvioi Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan artikkelissa teoksen kirjavuoden tärkeimmäksi ja ansiokkaimmaksi sotahistorian tietoteokseksi.[6]
Silvennoinen kirjoittaa, että tutkijoiden piirissä on kiinnitetty jo pitkään huomiota suomalaisten SS-miesten kuvan säröttömyyteen. Saksan itärintama oli kuitenkin erityisen raaka kansanmurhien, joukkomurhien ja terrorin tapahtumapaikka. Siviilien murhat olivat harkittu osa Saksan sotatoimia, Silvennoinen sanoo ja kysyy, kuinka suomalaiset olisivatkaan voineet pysyä tietämättöminä tapahtumista. Hän viittaa Swanströmiin, jonka vastaus on hänen mukaansa punnittu ja vastaansanomaton. Syyksi siloiseen kuvaan Silvennoinen näkee Mauno Jokipiin teoksen Panttipataljoona (1968), joka hänen mukaansa on näennäisen tyhjentävä SS-pataljoonan historia.[6]
Juha Muurinen puolestaan sanoo Iltalehdessä, että Swanström oikoo mutkia eikä tämän tutkimus tuo esille mitään uutta, vaan kaikki on jo käsitelty aiemmin ja Swanströmin löytämiä tapauksia on puitu lehdistössäkin.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vuoden tiedekirja 2018 -palkinnon finaalikirjat valittu 4.12.2018. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ Hakaristin ritarit, takakansi.
- ↑ Ilari Tapio: Uutuuskirjan mukaan suomalaisten SS-miesten historiassa on synkkiä kohtia Keskipohjanmaa. 17.10.2018. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ Tutkimus murtaa monia suomalaisiin vapaaehtoisiin SS-miehiin liitettyjä myyttejä 17.10.2018. Yle.fi uutiset. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ Jenni Uotinen: Tänään tv:ssä: Suomalaisista SS-miehistä kirjoittanut tutkija saa vihaista palautetta Iltalehti. 26.11.2018. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ a b Oula Silvennoinen: Särötön kuva ”tavallisista suomalaispojista” SS-joukoissa romuttuu vuoden tärkeimmässä sotahistorian teoksessa Helsingin Sanomat. 17.10.2018. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ Juha Muurinen: "Juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito”, SS-riveissä rintamalle hinkunut Olavi pohti kirjeessään Iltalehti. 17.10.2018. Viitattu 8.12.2018.