Haffner-serenadi
D-duuri-serenadi (KV 250), lisänimeltään Haffner-serenadi, on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä kahdeksanosainen serenadi häälahjaksi tukijalleen Sigmund Haffnerille, joka oli juuri perinyt jättiomaisuuden. Serenadin soitinkokoonpanoon kuuluu sooloviulu (osissa 2–4), kaksi huilua, oboeta, fagottia, käyrätorvea ja trumpettia, sekä pieni jousiorkesteri. Tämä oli ensimmäinen Haffnerien perheelle sävelletyistä serenadeista. Kerrotaan, että kun serenadi ensiesitettiin vuonna 1776 [1] , tulivat soittajat yksitellen hääpaikalle soittaen jonkinlaista pientä alkusoittoa serenadille. Kun kaikki soittajat olivat vihdoin paikalla, alkoi oikea serenadi soimaan juhlistaen Haffnerin häitä.
Myös Mozartin tunnetuimpiin sinfonioihin kuuluu Sinfonia nr. 35, "Haffner", joka on niin ikään nimetty saman suvun mukaan.