Haapakiitäjä
| Haapakiitäjä | |
|---|---|
_Laothoe_amurensis_(Staudinger)_(14699710895).jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Aitoperhoset Ditrysia |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Smerinthinae |
| Suku: | Laothoe |
| Laji: | amurensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Laothoe amurensis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Haapakiitäjä (Laothoe amurensis) on kiitäjiin kuuluva yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haapakiitäjä muistuttaa hyvin paljon läheistä poppelikiitäjää (Laothoe populi), sekä värityksen että erikoisen lepoasentonsa suhteen, mutta sillä ei ole poppelikiitäjälle tyypillisiä punertavia takasiipien tyvitäpliä. Siipien pääväri on rusehtavan harmaa ja niiden kärkiväli vaihtelee koiraalla 70–87 mm ja naaralla 79–96 mm välillä. Siipien reuna on vähemmän mutkitteleva kuin poppelikiitäjällä eivätkä siipien tummat poikkijuovatkaan ole erityisen mutkaisia. Etusiiven siipisuonet erottuvat siiven keskiosassa vaaleina ja diskaalitäplä puuttuu kokonaan. Sukupuolet ovat lähes poikkeuksetta samanvärisiä.[1][2][3]
Toukka on nuorena sinivihreä, vanhemmiten kirkkaanvihreä. Sen kyljissä on ohuita vaalita vinojuovia ja peräpäässä on vaalea piikki. Täysikasvuisena toukka on 70–80 mm pitkä.[1]
-
Laothoe amurensis ♂ -
Laothoe amurensis ♂ △
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eurooppalaisittain hyvin itäinen laji, jota tavataan Suomesta, Baltiasta ja Puolasta itään, Venäjän poikki Mongoliaan, Pohjois-Kiinaan ja Japaniin.[1] Suomessa levinneisyys kattaa Etelä-, Keski- ja Itä-Suomen. Lounais- ja länsirannikolla se on hyvin vähälukuinen ja puuttuu kokonaan lounaissaaristosta. Lentoaika on yhtenä sukupolvena toukokuusta heinäkuun alkuun lentoajan huipun ollessa kesäkuun loppupuoliskolla.[4][5] Lennon huippu on keskimäärin pari viikkoa aikaisempi kuin poppelikiitäjällä vaikka lajeja tavataankin lentoaikana sekaisin.[1]
Elintavat ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haapakiitäjä on melko harvinainen ja elinympäristönsä suhteen vaatelias tuttavuus ja sitä tavataan lähes ainoastaan haapoja kasvavalla alueella, usein lähellä vesialueen rantaa. Laji lähtee lentoon vasta myöhään yöllä, harvoin ennen puoltayötä. Aikuisen perhosen suuosat ovat surkastuneet eikä se nauti ravintoa, mutta saattaa juoda vettä lentäessään matalalla vedenpinnan yläpuolella. Koiraat lentävät valolle, naaraat hyvin harvoin. Perhonen lentää pääasiassa latvustoissa, mikä vaikeuttaa yksilöiden havaitsemista. Kullakin elinpaikalla kaikki perhoset aloittavat lentonsa noin viikon sisällä toisistaan ja yksittäinen perhonen elää kuudesta kymmeneen vuorokautta. Tämän seurauksena lentoaika on kullakin esiintymispaikalla varsin lyhyt.[1][3]
Parittelu alkaa yöllä ja jatkuu seuraavaan iltaan. Koiras roikkuu koko parittelun ajan naaraan takaruumiista pää alaspäin. Naaras aloittaa munimisen parittelua seuraavana yönä ja munii 100–150 munaa yksittäin tai muutaman munan ryhminä korkealle latvustoihin. Toukat kuoriutuvat vajaan kahden viikon kuluttua ja ovat aktiivisia pääasiassa öisin. Ne ovat täysikasvuisia elokuun alkupuolella ja kaivautuvat koteloitumaan maan alle. Kotelo sijaitsee harvan kotelokopan sisällä ja talvehtii, joskus kaksikin kertaa.[1]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasvina on haapa (Populus tremula), mutta joskus myös pajut (Salix sp.) ja muut poppelit (Populus sp.).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 176–177
- ↑ Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851
- ↑ a b Pittaway, A.R.: Laothoe amurensis (Staudinger, 1892) Sphingidae of the Western Palaearctic. (englanniksi)
- ↑ Toimituskunta: Diekmann, Helmut & Ihme, Jaana & Tabell, Heikki & Åberg, Patrik: Haapakiitäjä Suomen perhoset. Viitattu 24.2.2023.
- ↑ Pakkanen, Pertti: Haapakiitäjä. Suomen Perhostutkijain Seura. 8.2.2008. Arkistoitu 30.7.2009.