Haanniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Haanniemi (ruots. Handby[1]) on kylä Karunassa Sauvon kunnassa Varsinais-Suomessa.

Haanniemi sijaitsee Sauvon läntisimmässä osassa. Se rajoittuu pohjoisessa Steningen ja Syvälahden kyliin, etelässä Kustaalin ja Voilahden kyliin ja idässä Tapolan kylään. Lännessä se rajautuu mereen. Kylän keskivaiheilla sijaitsee laaja, naapurikylien peltoihin yhtyvä peltoaukea. Kylän alueen muut pellot ovat pienempiä ja hajallaan olevia. Kylän rakennuskanta sijoittuu kyläteiden varsille. Jäljellä olevat kolme kantataloa Berga, Lemper ja Långas sijaitsevat vanhoilla tonteillaan. Entisten torppien ja palstatilojen tontit ovat rannan ja pienempien teiden välissä.[2]

Haanniemen kylässä oli vuonna 1540 kuusi perintötilaa, joista yksi oli 1580-lukuun mennessä hävinnyt ja sen maat oli ilmeisesti liitetty osaksi kylän muita tiloja. 1600-luvun puoliväliin mennessä kaikki kylän tilat oli läänitetty rälssiksi. 1680-luvulla nämä tilat peruutettiin, mutta myönnettiin sitten elinikäisrälssiksi, muuttuen kuitenkin pysyväksi rälssiksi. Vuonna 1749 tilat vaihdettiin rälssistä kruununtiloiksi ja määrättiin maaherran palkkatiloiksi. Vuonna 1761 tiloja viljelleet lampuodit ostivat yhtä aikaa kylän viisi tilaa itselleen perintötiloiksi.[3]

Vuonna 1778 kylässä suoritettiin isojako, jolloin kylässä oli edelleen viisi tilaa, yhteisellä kylätontilla sijainneet Mellangård, Norras, Långas ja Bergas sekä hieman erillään muista sijainnut Lemper.[2]

Kylässä aloitti vuonna 1929 ala- ja yläkansakoulu. Koulutoiminta loppui kylässä 1960-luvulla.[4]

  • Luoto, Jukka & Alifrosti, Kari: Sauvon historia I. Salo: Sauvon kunta, 1990. ISBN 952-90-2568-8
  • Saarento, Paula & Saukoniemi, Tellervo (toim.): Sauvon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Saarijärvi: Sauvon kunta, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, 2008. ISBN 978-951-595-127-4
  1. Sauvon historia I, s. 394.
  2. a b Sauvon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 102.
  3. Sauvon historia I, s. 348.
  4. Sauvon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 105.