HMS Volunteer
| HMS Volunteer | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | William Denny and Brothers, Dumbarton |
| Kölinlasku | 16. huhtikuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 17. huhtikuuta 1919 |
| Palveluskäyttöön | 7. marraskuuta 1919 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 4. maaliskuuta 1947 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 325 t (standardi) 1 508 t (max) |
| Pituus | 95,1 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 9,4 m |
| Syväys | 2,9 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 34 solmua |
| Miehistöä | 127 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x BL 4,7"/L45 (102 mm) Mk I -tykkiä 1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Volunteer (viirinumero D71) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin parannellun W-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: V- ja W-luokka
Alus tilattiin tammikuussa 1918 vuosien 1918–1919 laivasto-ohjelman 13. tilauksessa William Denny and Brothersilta Dumbartonista, missä köli laskettiin 16. huhtikuuta. Alus laskettiin vesille 17. huhtikuuta 1919 ja otettiin palvelukseen 7. marraskuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Suureen laivastoon. Vuonna 1921 oli Atlantin laivaston 4. hävittäjälaivueessa, mistä se siirrettiin 1925 laivueen mukana Välimeren laivastoon. Seuraavan vuosikymmenen alussa se siirrettiin Noren reserviin ja edelleen ylläpidettävään reserviin Rosythiin.[1]
Alus palasi palvelukseen elokuussa 1939 Weymouthissa pidettyyn laivaston reservikatselmukseen. Sitä ei palautettu reserviin, vaan alus määrättiin 15. hävittäjälaivueeseen, jossa se suojasi 5. syyskuuta Milford Havenista saattuetta GC1. Lokakuussa alus siirrettiin läntisen reitin alaiseen 17. hävittäjälaivueeseen suojaamaan Atlantin saattueita.[1]
Alus suojasi saattueita, kunnes se siirrettiin huhtikuussa 1940 Kotilaivastoon suojaamaan Norjaan matkanneita operaatio Rupertin saattueita. Norjan taisteluista vapauduttuaan alus palasi kesäkuussa läntiselle reitille suojaamaan saattueita, kunnes se siirrettiin elokuussa Englannin kanaaliin torjumaan mahdollista saksalaisten maihinnousua.[1]
Marraskuussa 1940 alus palasi läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita, kunnes HMS Newark törmäsi 10. huhtikuuta 1941 alukseen harjoituksessa. Onnettomuudessa sai surmansa kuusi merimiestä ja aluksen etuosa vaurioitui pahoin. Alus siirrettiin Belfastiin telakalle, mistä se palasi lokakuussa laivueeseensa. Alus siirrettiin elokuussa 1942 huollettavaksi ja muutettavaksi pitkän matkan saattajaksi. Tammikuussa 1943 aloitettiin muutostöiden jälkeiset koeajot ja miehistön koulutus Tobermoryssä.[1]
Helmikuussa 1943 alus liitettiin Greenockiin sijoitettuun 4. saattajaryhmään, jonka muut alukset olivat hävittäjät HMS Highlander, HMS Beverley, HMS Winchelsea ja kuusi Flower-luokan korvettia. Ryhmän tehtävänä oli suojata Atlantin saattueita, kunnes se siirrettiin huhtikuussa 1944 suojaamaan Kanaalin saattueita.[1]
Alus määrättiin huhtikuussa Normandian maihinnousun läntisen osaston Force B:hen suojaamaan operaatio Neptunen saattueita sillanpäähän. Alus kahakoi 21. huhtikuuta HMS Haldonin ja Ranskan laivaston FS La Combattanten kanssa Hastingsin edustalla Saksan laivaston 9. moottoritorpedovenelaivueen E-veneiden kanssa. Kesäkuussa alus liittyi Milford Havenissa Force B:n 144. saattajaryhmään, jonka muut alukset olivat Kanadan laivaston korvetti HMCS Summerside, troolarit HMS Ruby, HMS Kingston andalusite ja HMS Ellesmere.[1]
Alus saattoi 4. kesäkuuta ryhmän kanssa 32 kuljetusaluksen ja viiden tankkerin saattueen EBC2 Bristolin kanaalista Solentiin. Seuraavana päivänä maihinnousua siirrettiin huonon sään vuoksi. Saattue saapui 6. kesäkuuta Solentiin, mistä se jatkoi seuraavana päivänä sillanpäähän. Saattajat erkanivat 8. kesäkuuta sillanpäässä saattueesta ja palasivat Milford Haveniin suojatakseen uusia saattueita alueelle. Alus vapautui heinäkuussa operaatiosta.[1]
Alus palasi suojaamaan Kanaalin saattueita ja partioimaan Pohjanmerellä. Tammikuussa 1945 alus siirrettiin Noren alaisuuteen, mutta tehtävä säilyi samana. Saksan antauduttua se siirrettiin reserviina. Alus oli reservissä, kunnes se sijoitettiin 1947 poistolistalle. Alus myytiin 3. maaliskuuta romutettavaksi BISCOlle, joka siirsi työn Granton Shipbreakingille. Alus hinattiin huhtikuussa 1948 romutettavaksi lähelle Edinburghia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
- Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9 (englanniksi)
- Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Amiraliteetti: (1. tilaus) HMS Vansittart - HMS Vantage - HMS Venomous - HMS Verity - HMS Volunteer - HMS Votary - HMS Wanderer - HMS Warren - HMS Welcome - HMS Welfare - HMS Whitehall - HMS Whitehead - HMS Wren - HMS Wye |
| Amiraliteetti: (2. tilaus) HMS Vashon - HMS Vengeful - HMS Veteran - HMS Vigo - HMS Vigorous - HMS Virulent - HMS Volage - HMS Volcano - HMS Wager - HMS Wake - HMS Waldegrave - HMS Walton - HMS Whitaker - HMS Watson - HMS Wave - HMS Weazel - HMS White Bear - HMS Wellesley - HMS Wheeler - HMS Whip - HMS Whippet - HMS Whelp - HMS Whitshed - HMS Wild Swan - HMS Willoughby - HMS Winter - HMS Witherington - HMS Wivern - HMS Wolverine - HMS Worcester - HMS Wrangler - HMS Werewolf - HMS Westphal - HMS Westward Ho - HMS Yeoman - HMS Zealous - HMS Zebra - HMS Zodiac |
| Thornycroft: HMS Wishart - HMS Witch |
| Edeltäjä: S-luokka – Seuraaja: HMS Ambuscade HMS Amazon |