HMAS Sydney (R17)

HMAS Sydney (R17)
Sydney
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Devonportin laivastontelakka
Kölinlasku	19. huhtikuuta 1943
Laskettu vesille	30. syyskuuta 1944
Palveluskäyttöön	16. joulukuuta 1948
Poistui palveluskäytöstä	30. toukokuuta 1958 – 7. maaliskuuta 1962 12. marraskuuta 1973
Tekniset tiedot
Uppouma	lentotukialus: 15 740 t (standardi) 19 550 t (kuormattu) kuljetusalus: 12 569 t (standardi)
Pituus	212,75 m (kokonaispituus) 198,12 m (vesiraja kuormattuna)
Leveys	34,29 m (max) 24,38 m (vesiraja)
Syväys	19,05 m
Koneteho	40 000 hv
Nopeus	24,5 solmua
Miehistöä	1 200
Aseistus
Aseistus	lentotukialus: 30 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä 33–35 × lentokonetta kuljetusalus: 4 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä 6 × LCM Mk VI -maihinnousualusta
Infobox OK

HMAS Sydney (viirinumerot R17, A214, P241 ja L134) oli Australian laivaston Majestic-luokan lentotukialus. Britannian hallitus tilasi aluksen nimellä HMS Terrible (viirinumero R93) toisen maailmansodan lopulla vuonna 1944, mutta sodan päätyttyä työt keskeytettiin. Australia osti aluksen vuonna 1947, ja se valmistui sekä liitettiin Australian laivastoon vuonna 1948 Sydneynä.

Alus oli aluksi Australian laivaston lippulaiva ja osallistui Korean sotaan 1951–1952. Uuden lentotukialuksen, Melbournen palvelukseen oton jälkeen Sydney siirrettiin 1955 koululaivaksi, missä tehtävässä se oli reserviin siirtoonsa saakka vuoteen 1958. Aasian alueen rauhattomuuden lisääntyminen aiheutti laivaston kuljetustarpeen kasvun, jolloin alus palautettiin 1962 palvelukseen nopeana kuljetusaluksena.

Alus osallistui vuodesta 1965 alkaen Vietnamin sotaan kuljettaen henkilöstöä ja materiaalia Vũng Tàuhun. Se teki vuoteen 1972 mennessä kaikkiaan 25 matkaa. Alus poistettiin lopullisesti palveluksesta 1973 ja myytiin 1975 romutettavaksi Etelä-Koreaan.

Tilaus ja valmistus

Aluksen vesillelasku.

Britannian Kuninkaallinen laivasto tilasi Majestic-luokan Terriblen Devonportin telakalta, missä köli laskettiin 19. huhtikuuta 1943. Aluksen ensimmäisen levyn asetti Nancy Astor. Alus laskettiin vesille 30. syyskuuta 1944 kumminaan ministeri Duncan Sandysin puoliso. Sen piti valmistua Tyynenmeren taisteluihin, mutta sota ehti loppua ja työt keskeytettiin toukokuussa 1946.

Australian hallitus päätti 1947 hankkia laivastolleen kaksi lentotukialusta, jolloin Terriblen rakennustyötä jatkettiin. Alus valmistui 16. joulukuuta 1948 ensimmäisenä päällikkönään Roy R. Dowling. Palvelukseen alus hyväksyttiin kuitenkin vasta 5. helmikuuta 1949, kun Australian esittämät muutostyöt valmistuivat.

Australian hallituksen vaatimuksesta alkuperäisen suunnitelman mukainen ilmatorjunta-aseistus korvattiin Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntatykeillä. Tykkejä asennettiin 18 yksi- ja kuusi kaksiputkista. Alukselle asennettiin lisäksi kaksi tyypin 277Q korkeudenmääritystutkaa, tyypin 293M merivalvontatutka, tyypin 960/281BQ kaukoilmavalvontatutka, YE-omakonetunnistin ja tyypin 961 lähi-ilmavalvontatutka. Lentotoiminta aluksella oli mahdollista enintään 6 804 kilogrammaa painavilla lentokoneilla, joita varten aluksella oli 80 000 gallonaa kerosiinia.

Aluksen voimanlähteenä oli 40 000 hevosvoimaa akseleihin tuottaneet kaksi Parsons-turbiinimoottoria, jotka oli kytketty omiin akseleihinsa. Turbiinien pyörittämiseen tarvittavan höyryn tuottivat neljä kolmerumpuista Admiralty-kattilaa. Alus kykeni saavuttamaan 24,5 solmun nopeuden, ja sen risteilynopeus oli 13 solmua. Polttoainetta aluksella piti alun perin olla 3 000 tonnia, mutta määrä saatiin kasvatettua 3 180 tonniin.

Muutostöiden jälkeen aluksen standardiuppouma oli 15 740 tonnia ja kuormattuna 19 550 tonnia. Sen kokonaispituus oli 212,75 metriä, josta lentokansi oli 210,51 metriä. Kuormattuna aluksen pituus oli vesirajassa 198,12 metriä. Aluksen maksimileveys oli 34,29 metriä ja vesirajassa 24,38 metriä. Lentokannen pinta-ala oli 5 016,6 neliömetriä. Syväys oli 19,05 metriä.

Palvelus

Sydneyn miehittämiseksi Britanniassa kutsuttiin 600 laivaston reserviläistä palvelukseen. Tarjokkaita tuli kuitenkin yllättäen peräti 1 100. Heistä 700 muodosti aluksen miehistön sen lähtiessä Devonportista 12. huhtikuuta 1949. Sen kannella oli laivaston ilmavoimien 805. laivueen Hawker Sea Furyt ja 816. laivueen Fairey Fireflyt. Alus saapui Australian aluevesille Fremantlen lähellä. Aluksen saapuessa satamaan sen kannella ollut yhtye soitti ”Waltzing Matildaa” ja pohjoislaiturille kokoontunut väkijoukko hurrasi. Alus saapui Sydneyyn 28. toukokuuta, jolloin paikallislehden mukaan aluksella oli 1 635 miehistönjäsentä ja 52 lentokonetta. Se palasi heinäkuussa 1950 Britteinsaarille noutamaan 808. laivueen (Sea Fury) ja 817. laivueen (Firefly). Laivueiden koulutuksen päätyttyä alus lähti lokakuussa kotimatkalle ja saapui Sydneyyn 8. joulukuuta. Seuraavan vuoden syyskuuhun saakka alus osallistui erilaisiin harjoituksiin Australian vesillä.

Korean sodassa

Sydney Korean rannikolla 1951 saattajanaan Yhdysvaltain laivaston USS Walker.

Vuoden 1951 syyskuusta vuoden 1952 tammikuuhun Sydney osallistui Korean sotaan. Laivan miehistö oli ollut koulutuksessa alkuvuoden 1951, ja syyskuussa alus vapautti palveluksesta Korean vesiltä brittiläisen lentotukialusosaston HMS Gloryn, joka aloitti paluumatkan Britteinsaarille. Sydneyllä palvelivat 805 ja 817 laivueet sekä Yhdysvalloilta lainaksi saatu helikopteri miehistöineen. Alus aloitti 4. lokakuuta ensimmäisen partiomatkansa. Se lähetti koneensa 8. lokakuuta Korean itärannikolle tuhoamaan joukkokeskityksiä sekä mahdollisia varastoja. Alukselta tehtiin kaikkiaan 89 lentoa päivässä ja kahtena päivänä yhteensä 147 lentoa. Se joutui 14. lokakuuta väistämään toiminta-alueeltaan pyörremyrsky Ruthia, joka tuhosi kaikki aluksen pelastusveneet ja kuusi 13 kannella olleesta lentokoneesta.

Aluksen toinen partiomatka Korean länsirannikolle alkoi 18. lokakuuta, ja sen aikana se kuului laivasto-osasto 95.11:een (engl. Task Element 95.11). Sen koneet lensivät muun muassa rynnäkkölentoja 1. kansainliiton divisioonan lähitukena ja iskivät Taehwa-don saaren kohteisiin. Alus osallistui 23. lokakuuta mereen laskeutuneen amerikkalaislentäjän etsintöihin. Pari päivää myöhemmin kaksi aluksen koneista joutui tekemään pakkolaskun. Toinen koneista vaurioitui, mutta lentäjät pelastuivat. Aluksen taistelutoimet jatkuivat aina 27. lokakuuta saakka, jolloin USS Rendova vapautti aluksen tehtävästä. Sydney palasi Kanadan laivaston hävittäjä HMCS Athabaskanin saattamana Kureen, jonne ne saapuivat 28. lokakuuta.

HMAS Sydney Koreassa.

Alus lähti 3. marraskuuta Kuresta kolmannelle partiomatkalleen Korean länsirannikolle, jonne se saapui 5. marraskuuta saattajinaan Athabaskan, HMCS Cayuga ja HMCS Sioux sekä Yhdysvaltain laivaston USS Hanna ja USS Collett. Yksi aluksen koneista tuhoutui saapumispäivänä, ja lentäjä sai surmansa. Aluksen koneet tekivät 12. marraskuuta tuhannennen lentosuorituksensa sodan aikana. Seuraava päivä oli partiomatkan viimeinen, ja sen jälkeen alus siirtyi yhdessä USS New Jerseyn kanssa Saseboon lepoon.

Täydennettyään varastonsa Sydney lähti 18. marraskuuta Sasebosta Korean rannikolle osana kontra-amiraali A. K. Scott-Moncrieffin osastoa TG95.8. Osaston tehtävänä oli tuhota Korean itärannikolla Hŭngnamin teollisuuskeskittymä, ja tehtävä aloitettiin laivatykkien tulella. Tykistöllä oli tarkoitus lamauttaa alueen ilmatorjunta, minkä jälkeen aluksen lentokoneet suorittivat kymmenen hyökkäystä alueen kohteita vastaan. Alus erkani osastosta 21. marraskuuta ja siirtyi Korean länsirannikolle. Tämän jälkeen lentotoiminta oli huonon sään vuoksi lähes olematonta. Alus lähti 28. marraskuuta alueelta matkaten Kureen.

Alus palasi Korean länsirannikolle 7. joulukuuta. Sen koneet iskivät Changyon Hanchonin alueen joukkokeskityksiin ja Namp’on vesireitille rannikonlaivauksia ja junaliikennettä vastaan. Namp’oon tehdyssä hyökkäyksessä menetettiin ilmatorjuntatulessa yksi kone lentäjineen, ja neljä konetta vaurioitui. Partiomatka päättyi 18. joulukuuta, jolloin oli tehty 383 lentosuoritetta. Tukialuksen koneista 25 oli kärsinyt ilmatorjuntatulessa vaurioita, ja niistä viisi oli tuhoutunut.

HMAS Sydney vuonna 1953.

Sydney lähti 27. joulukuuta Kuresta hävittäjän suojaamana Korean länsirannikolle, jossa se vapautti USS Badoeng Straitin. Alus aloitti lentotoiminnan 1. tammikuuta 1952. Partiomatkan aikana aluksen koneet suorittivat 362 lentoa. Aluksesta tehtiin 16. tammikuuta TE95.11-johtoalus. Seuraavana päivänä huono sää vaikeutti lentotoimintaa, mutta alus kykeni kuitenkin tukemaan maavoimia. Alus lähti paluumatkalle 25. tammikuuta. Se saapui Saseboon seuraavana päivänä ja jatkoi matkaansa 27. tammikuuta saattajineen kohti Australiaa.

Laivastovierailuja

Maaliskuussa 1953 alus lähti Sydneystä Englantiin Suezin kautta mukanaan hallituksen ja asevoimien edustajia, jotka osallistuivat Elisabet II:n kruunajaisiin. Alus oli mukana Spitheadissä pidetyssä laivastokatselmuksessa. Paluumatkalla alus vieraili Yhdysvalloissa Baltimoressa 2. heinäkuuta, Pearl Harborissa 26. heinäkuuta ja Uudessa-Seelannissa elokuussa.

Koululaivana ja reserviin siirto

Aluksen lentolaivueet (805, 816 ja 817 laivue) siirrettiin 22. huhtikuuta 1955 maihin Nowran laivastonlentotukikohtaan samalla, kun alus siirrettiin koulutuskäyttöön. Alus valmistautui 26.–29. huhtikuuta uuteen tehtäväänsä, ja 2. toukokuuta se aloitti ensimmäisen koulutuspurjehduksensa Uuteen-Seelantiin. Alus teki seuraavien vuosien aikana useita koulutuspurjehduksia Australian rannikolla ja Uudessa-Seelannissa. Lisäksi se osallistui SEATO-harjoitukseen syyskuusta lokakuuhun 1956. Alus poistettiin palveluksesta Sydneyssä 30. toukokuuta 1958, jolloin se siirrettiin erityisreserviin miehitettynä ainoastaan ylläpidon edellyttämällä miehistöllä. Se oli purjehtinut palvelukseen ottonsa jälkeen kaikkiaan 315 958 mailia.

Vietnamin sota

Sydney määrättiin 7. maaliskuuta 1962 nopeaksi joukkojenkuljetusalukseksi. Alus huollettiin Garden Islandin telakalla Sydneyssä, ja se palasi palvelukseen heinäkuussa 1963. Se purjehti Norfolkinsaarelle ja Lord Howe -saarille mukanaan kenraalikuvernööri. Se lähti kesäkuussa 1964 Kaakkois-Aasiaan ja vieraili Penangissa ja Singaporessa ennen syyskuista paluutaan Sydneyyn, jolloin se liitettiin osaksi koulutuslaivuetta.

Kesäkuusta 1965 helmikuuhun 1972 alus kuljetti joukkoja ja materiaalia Vietnamin sotaan 24 kertaa. Viimeinen matka Vũng Tàuhun Etelä-Vietnamiin tehtiin 29. helmikuuta 1972, jolloin viimeiset Australian joukot vedettiin alueelta sotilasneuvonantajia lukuun ottamatta. Alus saapui 12. maaliskuuta Sydneyyn.

Alus vieraili huhtikuussa 1972 Uudessa-Seelannissa. 22. toukokuuta se siirrettiin huoltoon Sydneyn telakalle, mistä se palasi palvelukseen 20. lokakuuta. Alus kuljetti marraskuussa puolustusvälineitä Vũng Tàuhun, josta se jatkoi 24. marraskuuta edelleen Hongkongiin. Tehtävän suoritettuaan alus palasi Australiaan.

Palveluksesta poisto

Sydney poistettiin palveluksesta 12. marraskuuta 1973. Se myytiin 28. lokakuuta 1975 romutettavaksi Dongkuk Steel Mill Companylle Souliin Etelä-Koreaan. Hinaajat veivät aluksen 23. joulukuuta 1975 Sydneystä romutettavaksi.

Päälliköt

Aluksen päälliköinä olivat:

• Roy Russell Dowling – 16. joulukuuta 1948
• David Hugh Harries – kesäkuu 1950
• Herbert James Buchanan – 28. huhtikuuta 1952
• George Carmichael Oldham – 12. syyskuuta 1953
• George Carmichael Oldham – 19. elokuuta 1954
• Wilfred Hastings Harrington – 6. heinäkuuta 1955
• Jack S. Mesley – 7. tammikuuta 1957
• ---- alus siirrettiin reserviin 30. toukokuuta 1958
• ---- alus palautettiin palvelukseen nopeana joukkojenkuljetusaluksena 3. maaliskuuta 1962
• Richard I. Peek – 7. maaliskuuta 1962
• Kenneth W. Shands – 16. kesäkuuta 1962
• William J. Dovers – 27. syyskuuta 1962
• Hugh D. Stevenson – 6. huhtikuuta 1964
• Gordon J. B. Crabb – 4. tammikuuta 1965
• Anthony Monckton Synnot – 14. joulukuuta 1965
• Eric J. Peel – 18. joulukuuta 1966
• Domara A. H. Clarke – 15. tammikuuta 1968
• Brian S. Murray – 13. huhtikuuta 1970
• Robert J. Scrivenor – 30. tammikuuta 1971
• James L. W. Merson – 18. tammikuuta 1972
• Andrew J. Robertson – 15. tammikuuta 1973
• ---- alus poistettu palveluksesta 12. marraskuuta 1973

Lähteet

• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – An Illustrated Encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1947–1995. Conway Maritime Press, 1996. ISBN 978-1557501325 (englanniksi)
• Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
• Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946–2006. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2008. ISBN 978-1-57488-665-8 (englanniksi)
• Nott, Rodney & Payne, Noel: The Vung Tau Ferry (HMAS Sydney) and Escort Ships (Vietnam 1965–1972). Australia: Rosenberg, 2008. ISBN 978-1-877058-72-1 (englanniksi)
• Cocker, M. P.: West Coast Support Group Task Group 96.8 Korea 1950–1953. Caithness, Skotlanti: Whittles Publishing, 2003. ISBN 1-870325-59-1 (englanniksi)
• Cassells, Vic: Australia’s Naval Heritage: The Capital Ships – Their Battles and their Badges. East Roseville, Australia: Kangaroo Press, 2000. ISBN 0-7318-0941-6 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMAS Sydney (R17) Wikimedia Commonsissa

Majestic-luokan lentotukialukset

HMS Hercules - HMS Leviathan - HMS Magnificent - HMS Majestic - HMS Powerful - HMS Terrible

Edeltäjä: Colossus-luokka – Seuraaja: Audacious-luokka