HMS Sturgeon (73S)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Sturgeon
Aluksen vaiheet
Rakentaja Chathamin telakka
Kölinlasku 1. tammikuuta 1931
Laskettu vesille 8. tammikuuta 1932
Palveluskäyttöön 15. joulukuuta 1932
Poistui palveluskäytöstä 11. lokakuuta 1943 Alankomaiden laivastolle Hr. Ms. Zeehond
Loppuvaihe romutettu tammikuussa 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 640 t (pinnalla)
935 t (sukelluksissa)
Pituus 61,72 m
Leveys 7,3 m
Syväys 3,20 m
Nopeus 13,75 solmua (pinnalla)
10 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 36
Aseistus
Aseistus 6 × 21" (533 mm) torpedoputkea, joihin 12 torpedoa
1 × 3" tykki
1 × 20 mm ilmatorjuntatykki
1 × .303" konekivääri

HMS Sturgeon (viirinumero 73S) oli Britannian kuninkaallisen laivaston S-luokan sukellusvene.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: S-luokka (sukellusvene, Britannia, 1931)

Alus tilattiin 2. heinäkuuta 1930 Chathamin telakalta ja sen köli laskettiin 1. tammikuuta 1931. Alus laskettiin vesille 8. tammikuuta 1932 ja se valmistui saman vuoden lopulla 15. joulukuuta.[1] Alus otettiin palvelukseen 27. helmikuuta 1933.[2]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan puhjetessa HMS Sturgeon kuului 2. sukellusvenelaivueeseen, jonka muut alukset olivat HMS Seahorse, HMS Starfish, HMS Swordfish, HMS Spearfish, HMS Sterlet, HMS Seawolf, HMS Oxley, HMS Triumph, HMS Triton, HMS Thistle ja HMS Sunfish. Alus siirrettiin 23.–26. elokuuta Dundeehen.[3] Alus lähti 23. elokuuta Portlandista Dundeehen yhdessä HMS Spearfishin ja HMS Swordfishin kanssa. Alus erkani 25. elokuuta sisaraluksistaan lähtien partiointialueelleen Stavangerin lounaispuolelle. Matka oli aluksen ensimmäinen sota-ajan partiomatka.[2]

Alus yritti 14. syyskuuta Norjan rannikolla upottaa sisaraluksensa HMS Swordfishin laukaisemalla kolme torpedoa, mutta kaikki menivät ohitse[4]. Tapauksen seurauksena Amiraliteetti kasvatti sukellusveneiden toiminta-alueiden välisen etäisyyden neljästä kuuteentoista merimailiin. Alus yritti tuloksetta upottaa Saksan laivaston sukellusveneen U-23. Alus siirrettiin 5. marraskuuta sukellusveneiden uudelleen organisoinnin yhteydessä 6. sukellusvenelaivueeseen[5]. Alus upotti 20. marraskuuta ensimmäisen aluksensa Saksan laivaston sukellusveneidentorjuntatroolari V-209:n, joka oli samalla ensimmäinen brittiläisen sukellusveneen tekemä upotus toisessa maailmansodassa[5].

Alus upotti Saksan laivaston joukkojenkuljetusalus Pionierin, tanskalaisen kauppa-aluksen Sigrunin, norjalaisen kauppa-aluksen Delfinuksen ja saksalaisen kauppa-aluksen Boltenhagenin. Alus myös laukaisi kuusi torpedo yrittäessään upottaa Saksan laivaston sukellusveneen U-43, mutta kaikki torpedot menivät ohitse.

Alus osallistui taistelulaiva Bismarckin seurantaan.

Hr. Ms. Zeehond

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaiden laivaston poistettua Hr. Ms. O 14:n palveluksesta sen miehistölle tarvittiin uusi alus. Britannian laivastolta saatiin lainaan HMS Sturgeon, joka huhtikuussa 1943 huollettiin, poistettiin palveluksesta ja luouvutettiin Alankomaille. Alus otettiin palvelukseen 11. lokakuuta Devonportin telakalla nimellä Hr. Ms. Zeehond.[1]

Telakalta vapauduttuaan alus siirtyi 31. lokakuuta Plymouthista Portsmouthiin, mistä se lähti 11. marraskuuta edelleen Clydeen. Se teki matkan yhdessä HMS Sunfishin kanssa ja sukellusveneiden saattajana oli Vichyn Ranskan sukellusveneidentorjunta-alus No. 5. Myöhemmin HMS Cutty Sark vastaanotti saattajan tehtävät osaston ylittäessä Irlanninmeren. Alus saapui 14. marraskuuta Rothesayhin, jossa se liittyi 7. sukellusvenelaivueeseen koulutettavaksi.[6]

Alus lähti 11. joulukuuta Rothesaysta St. JOhnsiin Kanadaan, josta sen piti jatkaa Bermudalle maalialukseksi koulutettaessa miehistöjä sukellusveneidentorjuntaan. Huonojen sääolosuhteiden vuoksi aluksen polttoaineenkulutus kasvoi liian suureksi ja se joutui 18. joulukuuta palaamaan Britteinsaarille. Alus saapui 23. joulukuuta Londonderryyn, josta se jatkoi 26. joulukuuta matkaansa edelleen Rothesayhin[1][6]

Alus lähti 14. helmikuuta Lerwickiin, jonne se saapui 17. helmikuuta. Alus lähti vielä samana päivänä ensimmäiselle partiomatkalleen, jossa sen tehtävänä oli sukellusveneidentorjunta Norjanmerellä. Alus sai 25. helmikuuta käskyn palata Lerwickiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus jatkoi 27. helmikuuta matkaansa Rothesayhin yhdessä HMS Vampiren kanssa. Alusten saattajana oli HMS Annette Pentland Firthiin, jossa saattajaksi tuli HMS Crowlin. Holy Lochiin menevään osastoon liittyi myös Hr. Ms. O 19.[6]

Alus partioi Norjanmerellä 18.–23. maaliskuuta. Alus yritti 21. maaliskuuta Egerön edustalla tuloksetta paikantaa Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitziä.[1]

Alus osallistui rannikkolennoston sukellusveneidentorjuntaharjoitukseen Walesin rannikolla Fishguardin edustalla. Alus saapui 25.–26. välisenä yönä Dundeehen Skotlantiin, jossa se liitettiin laivueeseen koulutusalukseksi. Prinsessa Juliana vieraili aluksella 25. lokakuuta Greenockissa. Alus siirrettiin marraskuussa Dundeessa telakalle, mistä se vapautui tammikuussa 1945.[1]

Alus liitettiin 18. tammikuuta 1945 Dundeessa 9. sukellusvenelaivueeseen, missä se palveli aina 14. syyskuuta saakka. Alus partioi helmikuussa Norjan rannikolla ja sen jälkeen ilmoitettiin akuston lähestyvän käyttöikänsä loppumista.[1]

Alus lähti 14. huhtikuuta Dundeesta Lerwickiin. Huhtikuussa esitettiin HMS Sunfishin akuston siirtoa alukselle. Zeehond siirrettiin telakalle rungon puhdistukseen. Alus jouduttiin kuitenkin kesken toimenpiteiden poistamaan telakalta, jotta kiireisempi tapaus voitiin ottaa käsittelyyn. Alus palautettiin myöhemmin uudelleen telakalle.[1]

Saksa antautui 8. toukokuuta 1945 ja alus lähti 7. elokuuta Rotterdamiin. Alus saapui 8. syyskuuta Dundeehen, jossa se poistettiin palveluksesta 14. syyskuuta. Alus palautettiin 17. marraskuuta Britannian kuninkaalliselle laivastolle. Alus romutettiin 1946-1947 Grantonilla Skotlannissa.[1]

Päälliköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Sturgeonin päällikköinä olivat[2]:

  • George David Archibald Gregory 16. joulukuuta 1938 – marraskuu 1940
  • Drummond St. Clair-Ford marraskuu 1940 – 12. syyskuuta 1941
  • Clifford Raymond Pelly 12. syyskuuta – 31. lokakuuta 1941
  • Mervyn Robert George Wingfield 31. lokakuuta 1941 – 25. syyskuuta 1942
  • Robert Henry Hugh Brunner 25. syyskuuta – 5. lokakuuta 1942
  • Denis John Beckley 5. lokakuuta – 19.joulukuuta 1942
  • Anthony Walter Langridge 19. joulukuuta 1942 – kesä 1943

Hr. Ms. Zeehondin päällikköinä olivat[6]:

  • luitenant ter zee 1e klasse Baron Donald Theodoor Mackay 18. lokakuuta 1943 – 10. toukokuuta 1944
  • luitenant ter zee 2e klasse Simon Hendrik de Boer 10. – 25. toukokuuta 1944
  • luitenant ter zee 1e klasse Baron Donald Theodoor Mackay 25. toukokuuta 1944 – 18. tammikuuta 1945
  • luitenant ter zee 2e klasse Simon Hendrik de Boer 18. tammikuuta – 14. syyskuuta 1945

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h dutchsubmarines.com
  2. ↑ a b c uboat.net – Sturgeon
  3. ↑ Rohwer, Jürgen s. 1
  4. ↑ Rohwer, Jürgen s. 3
  5. ↑ a b Rohwer, Jürgen s. 9
  6. ↑ a b c d uboat.net
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HMS_Sturgeon_(73S)&oldid=22812064”