HMS Queen Charlotte (1790)
| HMS Queen Charlotte | |
|---|---|
 Philippe-Jacques de Loutherbourgin (1740-1812) maalaus lordi Howen voitto 1. kesäkuuta 1794 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Chathamin telakka |
| Kölinlasku | syyskuu 1785 |
| Laskettu vesille | 15. huhtikuuta 1790 |
| Palveluskäyttöön | toukokuu 1790 |
| Poistui palveluskäytöstä | tuhoutunut onnettomuudessa 1800 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2 286 34/94 bm |
| Pituus |
57,91 m (tykkikansi) 47,61 m (köli) |
| Leveys | 15,99 m |
| Syväys | 6,81 m |
| Aseistus | |
| Aseistus | 100 tykkiä |
HMS Queen Charlotte oli Britannian kuninkaallisen laivaston Royal George -luokan 100-tykkinen ensimmäisen luokan linjalaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Royal George -luokka
Alus tilattiin 12. joulukuuta 1782 Chathamin telakalta, missä rakennustöistä vastasi Nicholas Phillips heinäkuuhun 1790 ja sen jälkeen John Nelson. Amiraliteetti varasi alukselle nimen 21. tammikuuta 1783. Köli laskettiin syyskuussa 1785. Alus laskettiin vesille 15. huhtikuuta 1790 ja valmistui purjehduskelpoiseksi 7. kesäkuuta, jolloin sen kokonaiskustannukset olivat 66 112 puntaa 3 šillinkiä ja 8 pennyä sisältäen varustamiskustannukset 11 464 puntaa 3 šillinkiä ja pennyn.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus otettiin palvelukseen toukokuussa 1790 kontra-amiraali John Leveson Gowerin lippulaivana päällikkönään Roger Curtis. Alus kuului lordi Howen Espanjan armadaa vastaan koottuun laivastoon. Saman vuoden lopulla alus poistettiin palveluksesta.[1]
Alus palasi palvelukseen helmikuussa 1793 Kanaalin laivaston komentajan lordi Howen lippulaivana päällikkönään edelleen Curtis ja lippukapteenina Hugh C. Christian. Huhtikuussa 1794 lippukapteenina oli Sir Andrew Snape Douglas. Alus osallistui 1. kesäkuuta 1794 toiseen Ushantin taisteluun (engl. Glorious First of June). Vara-amiraali lordi Keithin lippulaivana oleva aluksella, jonka päällikkönä oli Andrew Todd, syttyi 17. maaliskuuta 1800 Livornon edustalla tulipalo. Seuranneessa räjähdyksessä sai surmansa noin 690 merimiestä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: HMS Royal Sovereign – Seuraaja: HMS Ville de Paris |