HMS Pursuer (D73)
| HMS Pursuer | |
|---|---|
.jpg) USS St. George |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Ingalls Shipbuilding, Pascagoula, Mississippi |
| Kölinlasku | 31. heinäkuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 18. heinäkuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 14. kesäkuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 14 400 t (kuormattu) |
| Pituus | 149,81 m |
| Leveys | 32 m |
| Syväys | 7,9 m |
| Koneteho | 8 500 shp (6,3 MW) |
| Nopeus | 18 solmua (33 km/h) |
| Miehistöä | 646 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 4" (102 mm) tykkiä 8 × kaksiputkista 40 mm ilmatorjuntatykkiä 35 × 20 mm yksiputkista ilmatorjuntatykkiä 20 lentokonetta |
HMS Pursuer (viirinumero D73) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Attacker-luokka (saattuetukialus)
Alus tilattiin Ingalls Shipbuildingilta Pascagoulasta Mississipistä kauppalaivana Mormacland. Köli laskettiin 31. heinäkuuta 1941. Yhdysvaltain laivasto lunasti aluksen muutettavaksi saattuetukialukseksi ja se laskettiin vesille 18. heinäkuuta 1942 nimellä USS St. George (runkonumero CVE-17). Alus valmistui vielä samana vuonna 20. elokuuta ja se otettiin Yhdysvaltain laivastossa palveluskäyttöön samana päivänä. USS St. George poistettiin palveluksesta 14. kesäkuuta 1943 ja se siirrettiin samana päivänä kuninkaalliselle laivastolle, jossa se otettiin palvelukseen nimellä HMS Musketeer.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus valmistautui Atlantin ylitykseen ja se siirtyi Panamaan. Se läpäisi kanavan ja jatkoi matkaansa Norfolkin laivastotukikohtaan. Norfolkiin saavuttuaan 26. kesäkuuta alus siirrettiin telakalle kuninkaallisen laivaston edellyttämien muutostöiden toteuttamiseksi. Alus palasi telakalta heinäkuussa aloittaen kouluttautumisen ja 30. heinäkuuta alus liittyi saattueeseene HX250 matkalle Clydeen.[1]
Alus erkani 11. elokuuta saattueesta jatkaen matkaansa Liverpooliin, jossa se siirrettiin seuraavana päivänä telakalle muutostöiden loppuun saattamiseksi. Alus palasi palvelukseen marraskuussa ja se siirtyi 16. marraskuuta Clydeen, jossa sille siirrettiin 20 Wildcat-hävittäjää sekä 881 ja 896 laivueiden henkilöstö.[1]
Alus osallistui operaatio Tungsteniin, Normandian maihinnousuun ja operaatio Dragooniin.
Yhdysvaltain laivastolle alus palautettiin 12. helmikuuta 1946 ja se myytiin 14. toukokuuta romutettavaksi Patapsco Scrap Company Bethlehemiin Pennsylvaniaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
- Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| HMS Attacker - HMS Battler - HMS Chaser - HMS Fencer - HMS Hunter - HMS Pursuer - HMS Ravager - HMS Searcher - HMS Stalker - HMS Striker - HMS Tracker |
| Edeltäjä: Avenger-luokka – Seuraaja: Ruler-luokka |