HMS Milford (L51)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Milford
HMS Milford 1944
HMS Milford 1944
Aluksen vaiheet
Rakentaja Devonportin telakka
Kölinlasku 14. syyskuuta 1931
Laskettu vesille 11. kesäkuuta 1932
Palveluskäyttöön 22. joulukuuta 1932
Poistui palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 1949
Tekniset tiedot
Uppouma 1 123 t
Pituus 86 m
Leveys 11 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 2 000 shp (1 491 kW)
Nopeus 16 solmua
Miehistöä 95
Aseistus
Aseistus 2 x QF 4" (102 mm) Mk V -tykkiä
1 x Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääri

HMS Milford (viirinumerot L51 ja toukokuusta 1940 alkaen U51) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Shoreham-luokan sluuppi toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 24. huhtikuuta 1931 vuoden 1930 laivasto-ohjelmassa Devonportin telakalta, missä köli laskettiin 14. syyskuuta. Alus laskettiin vesille 11. kesäkuuta 1932 ja valmistui 22. joulukuuta.[1]

Vuoden 1937 loppuun alus oli Etelä-Atlantin laivastoasemalla lukuun ottamatta Portsmouthissa tehtyjä huoltoja. Sen neljän tuuman pääaseet vaihdettiin ilmatorjuntaan kykeneviksi vuoden 1939 alkupuolella Etelä-Afrikassa Simon’s Townissa. Toisen maailmansodan alkaessa alus oli edelleen Etelä-Atlantilla.[1]

Syyskuussa 1939 alus siirrettiin sodan ajan sijoituspaikkaansa Afrikan länsirannikolla, missä sen tehtävänä oli partiointi sekä merenkulun valvonta. Se siirrettiin Freetowniin vastaaviin tehtäviin. Lokakuusta alkaen alus suojasi Gibraltarin ja Etelä-Afrikan välisiä saattueita, kunnes se siirrettiin tammikuussa 1940 huollettavaksi Simon’s Towniin.[1]

Huhtikuussa alus palautettiin palvelukseen suojaustehtäviin Freetownissa. Toukokuussa sen alueeksi vaihtui Etelä-Atlantti. Alus liittyi 6. heinäkuuta HMS Hermeksen ja HMS Devonshiren ympärille muodostettuun osastoon, jonka tehtävänä oli iskeä Dakariin. Elokuussa alus oli Freetownissa valmistautumassa uuteen operaatioon Dakarissa olevia Vichyn Ranskan laivaston aluksia vastaan.[1]

Alus liittyi 2. syyskuuta Freetowniin saapuneeseen Force M:ään, jonka mukana se hyökkäsi Dakariin (operaatio Menace). Vapauduttuaan operaatiosta alus palasi Freetowniin saattueiden suojaksi. Alus tuki 7. marraskuuta HMS Delhin ja Devonshiren kanssa Vapaan Ranskan joukkojen maihinnousua Librevilleen. Se upotti Gabonin rannikolla Librevillen edustalla 8. marraskuuta Vichyn Ranskan laivaston sukellusveneen Poncelet’n, jonka Devonshiren tiedustelukone oli havainnut. Vapauduttuaan operaatiosta alus palasi Freetowniin saattuetehtäviin.[1]

Alus suojasi 8. tammikuuta 1941 HMS Bridgewaterin, HMS Veloxin, HMS Videtten, HMS Asphodelin ja HMS Calendulan kanssa saattuetta WS5A:ta matkalla Freetownista Hyväntoivonniemelle. Vapauduttuaan tehtävästä alus palasi 11. tammikuuta Freetowniin. Se suojasi 29. tammikuuta Freetownista Kapkaupunkiin matkaavaa saattueetta WS5B, josta se erosi 1. helmikuuta palaten Freetowniin. Alus jatkoi saattueiden suojaamista, kunnes se määrättiin huhtikuussa huollettavaksi.[1]

Alus lähti toukokuussa Simon’s Town telakalle, mistä se palasi kesäkuussa palvelukseen. Se jatkoi Atlantin ja Intian valtameren saattueiden suojaamista tukikohtanaan Simon’s Town, kunnes alus lähti marraskuussa Freetowniin. Alus suojasi 28. marraskuuta HMS Hollyhockin ja HMS Verbenan kanssa saattuetta WS12Z, josta se erkani 15. joulukuuta HMS Asterin ja HMS Marqueriten saavuttua. Milford palasi Freetowniin.[1]

Alus teki 27. tammikuuta 1942 sukellusveneentorjuntamatkan ennen saattueen WS15 saapumista Freetowniin. Alus liittyi 29. tammikuuta saattueeseen matkalle Durbaniin, jonne saavuttuaan se erkani saattueesta 13. helmikuuta. Alus jäi Kapkaupunkiin suojaamaan alueella matkanneita saattueita.[1]

Alus liittyi 17. maaliskuuta Kapkaupungin edustalla HMS Cheshiren ja HMS Dunottar Castlen kanssa saattueeseen WS16, josta se erkani vielä samana päivänä HMS Worcestershiren saavuttua. Alus palasi Kapkaupunkiin. Alus suojasi 22. maaliskuuta HMS Newcastlen kanssa seuraavaa saattuetta, mistä se erosi Durbanissa 25. maaliskuuta palaten Kapkaupunkiin.[1]

Milford liittyi 18. huhtikuuta Freetownista Hyväntoivonniemelle matkanneeseen saattueeseen WS17B, mistä se erkani 23. huhtikuuta palaten Kapkaupunkiin. Toukokuun alussa alus siirtyi Freetowniin, josta se suojasi 26. toukokuuta HMS Mauritiuksen ja HMS Hursleyn kanssa saattueen WS19 Kapkaupunkiin. Se avusti 30. toukokuuta 1943 Länsi-Afrikan rannikolla torpedoitua S/S Flora McDonaldia. Alus erkani saattueesta 6. kesäkuuta Kapkaupungissa, josta se lähti paluumatkalle Freetowniin odottamaan huoltoa.[1]

Alus lähti heinäkuussa telakalle Rio de Janeiroon Brasiliaan, missä huolto valmistui syyskuussa. Alus lähti koeajojen päätyttyä paluumatkalle Freetowniin. Alus liittyi 23. lokakuuta HMS Despatchin kanssa Freetownista Kapkaupunkiin matkanneeseen saattueeseen WS23, mistä se erkani 31. lokakuuta palaten Freetowniin.[1]

Alus määrättiin heinäkuussa palaamaan huollettavaksi Britteinsaarille. Elokuussa alus siirrettiin Clydeen, jossa se siirrettiin huoltoon. Telakalla alus määrättiin valmistuttuaan 40. saattajaryhmään. Syyskuussa palvelukseen palattuaan alus liittyi uuteen ryhmäänsä Gibraltarilla suojaten saattuetta Sl136/MKS24. Sen tehtävänä oli suojata Länsi-Afrikan ja Britteinsaarten välisen reitin saattueita.[1]

Alus suojasi 18. marraskuuta ryhmänsä mukana Gibraltarilta lähtenyttä saattuetta SL139/MCS30, jonka uskottiin joutuvan sukellusveneryhmä Schillin kohteeksi. Uhka ei kuitenkaan toteutunut. Saattue joutui 21. marraskuuta liitopommihyökkäykseen, jolloin Heinkel He 117 laukaisi HMS Chanticleeriin osuneen liitopommin. Joulukuussa alus poistettiin Britteinsaarilla runkonsa heikon kunnon vuoksi operatiivisista tehtävistä. Se ankkuroitiin Ardrossaniin odottamaan päätöstä kohtalostaan.[1]

Huhtikuussa 1944 alus valittiin huollon jälkeen toimimaan 10. sukellusvenelaivueen emä- ja koululaivana ja varustettiin uuteen tehtäväänsä. Se siirrettiin kesäkuussa telakalle, jossa sille asennettiin takakannelle kaksi nosturia ja tyypin 271 tutka merimaalien paikantamiseksi. Lokakuussa koeajojen päätyttyä se palasi palvelukseen liitettynä uuteen laivueeseensa Rothesayssä.[1]

Joulukuussa 1945 Milford siirrettiin Clydessä tehdyn huollon jälkeen Portsmouthiin 7. sukellusvenelaivueeseen. Alus siirrettiin 1946 reserviin ja sijoitettiin poistolistalle 1949. Se myytiin 3. kesäkuuta BISCOlle, joka siirsi romuttamisen T. W. Wardille Hayleen Cornwalliin. Romutettavaksi alus saapui hinattuna 22. heinäkuuta.[1]

  • Hague, Arnold: Sloops 1926–1946. Kendal, Englanti: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-67-3 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)